Blogi – Kansainvälinen toiminta

Ennallistamisasetuksessa ratkaisevaa on, miten se pannaan Suomessa täytäntöön

10.04.2026

MTK on koko ennallistamisasetuksen valmisteluprosessin ajan tuonut esiin sen, että luonnon tilaa on tarpeen parantaa. Suomalaiset maanomistajat ovat tehneet tätä työtä jo pitkään osana metsien ja maatalousympäristöjen hoitoa. Olennaista on ollut, että luonnon monimuotoisuutta on vahvistettu vapaaehtoisuuteen, maanomistajan aseman tunnustamiseen ja toimiviin kannustimiin perustuen. Tämä lähestymistapa ei ole ollut pelkästään hyväksyttävä, vaan myös käytännössä toimiva. 

Ennallistaminen ei siis ole uusi tai vieras ajatus suomalaisessa maa‑ ja metsätaloudessa. Huoli kohdistuu ennen kaikkea siihen, millä tavoin EU‑tason sääntelyä ryhdytään toimeenpanemaan maassa, jonka luonnon, maankäytön ja omistusrakenteen lähtökohdat poikkeavat olennaisesti monesta muusta jäsenmaasta. 

Suomessa on laajat metsä‑ ja suoalueet, huomattava määrä yksityisessä omistuksessa olevaa maata ja suuri osa maa‑alasta aktiivisen luonnon käytön piirissä. Lisäksi meillä on jo ennestään laajoja suojelualueita sekä kattavia vapaaehtoisia ohjelmia, joiden kautta luonnon tilaa on parannettu järjestelmällisesti. Näissä oloissa yhtenäinen EU‑lähtöinen malli ei automaattisesti johda kohtuulliseen tai tehokkaaseen lopputulokseen. 

Ennallistamisasetuksen ydinkysymys ei ole se, tuleeko luonnon tilaa parantaa, vaan se, millä keinoilla tavoitteisiin pyritään ja kenelle vastuu ja kustannukset lopulta kohdistuvat. MTK on painottanut, että kansallisen toimeenpanon on tunnistettava Suomen erityispiirteet ja perustuttava realistiseen arvioon vaikutuksista maa‑ ja metsätaloudelle sekä yksityisille maanomistajille. Muutoin vaarana on, että kunnianhimoisia tavoitteita kyllä kirjataan suunnitelmiin, mutta niiden toteutus törmää käytännössä vastustukseen ja epäluottamukseen. 

Kestävä toimeenpano edellyttää ratkaisuja, joilla voidaan samanaikaisesti vastata useisiin ympäristöhaasteisiin. Suomessa tarvitaan monihyötyisiä toimenpiteitä, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta, vahvistavat vesien tilaa ja tukevat ilmastotavoitteita, mutta eivät heikennä elinkeinojen toimintaedellytyksiä tai huoltovarmuutta. Yksittäisiin ja kapeasti rajattuihin velvoitteisiin perustuva malli ei vastaa tämänhetkisiin tarpeisiin. 

Asetus jättää jäsenmaille liikkumavaraa, ja juuri sitä Suomi tarvitsee. Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelussa on tehtävä tietoisia valintoja sen suhteen, missä ja millä keinoilla ennallistamista edistetään. Valtion maiden rooli, olemassa olevien ohjelmien hyödyntäminen ja kustannustehokkuus korostuvat. Yksityismaiden osalta lähtökohdan on oltava vapaaehtoisuus. MTK ei pidä pakkokeinoihin perustuvia ratkaisuja hyväksyttävinä vaihtoehtoina yksityismailla edes tilanteissa, joissa tarjottaisiin täysimääräistä korvausta. Täysimääräinen korvaus on vapaaehtoisen osallistumisen edellytys, ei peruste pakottamiselle. 

Yksityisen maanomistajan kannalta kyse ei ole vähäisestä asiasta. Ennallistaminen ei saa muuttua pakkopolitiikaksi, joka rajoittaa omaisuuden käyttöä hallinnollisin päätöksin ilman maanomistajan suostumusta. Omaisuudensuoja on perustuslaissa turvattu oikeus, ja sen merkitys korostuu juuri silloin, kun ympäristötavoitteita viedään käytäntöön yksityisillä mailla. 

Keskustelussa on syytä tarkastella avoimesti myös taloudellisia vaikutuksia, ei ainoastaan yksittäisten maanomistajien asemaa. Viimeisimpien arvioiden mukaan metsien vientituloista voisi kadota jopa noin kaksi miljardia euroa vuodessa siihen saakka, kunnes ennallistamisasetuksen velvoitteet olisi täysimääräisesti toimeenpantu, mahdollisesti aina vuoteen 2050 asti. Tämä tulonmenetys tulisi muun kustannusrasituksen päälle. On perusteltua kysyä, onko Suomella varaa tällaiseen kokonaisvaikutukseen ja millaisia seurauksia sillä olisi kansantaloudelle, investoinneille ja työllisyydelle. 

MTK on samanaikaisesti esittänyt, että Suomen vaikuttamisen painopisteen on oltava ennallistamisasetuksen yksinkertaistamisessa EU‑tasolla. Järjestö tuo tämän näkemyksen myös kehysriiheen. On tärkeää, ettei kansallinen toimeenpano rakenna mallia, joka antaisi kuvan nykyisten vaatimusten olevan ongelmitta toteutettavissa, jos samaan aikaan todetaan asetuksen olevan rakenteellisesti liian tiukka ja monin osin kohtuuton Suomen oloihin. 

Ratkaisujen etsimisessä on syytä tarkastella myös uusia toimintamalleja. Luontoarvomarkkinat voivat olla yksi osaratkaisu, jossa vapaaehtoisuus, ympäristöhyödyt ja kustannustehokkuus voidaan yhdistää. Markkinaehtoiset mallit eivät korvaa sääntelyä, mutta ne voivat täydentää sitä tavalla, joka lisää hyväksyttävyyttä ja tuo mukaan yksityistä rahoitusta. 

Nyt Suomi rakentaa omaa ennallistamismalliaan. Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee julkiselle lausuntokierrokselle toukokuussa. Tämä on hetki, jolloin ratkaistaan, perustuuko Suomen linja yhteistyöhön ja luottamukseen vai lisääntyvään vastakkainasetteluun ja epävarmuuteen. 

MTK:n viesti on selkeä. Luontoa on hoidettava ja sen tilaa parannettava, mutta se on tehtävä yhteistyössä maanomistajien kanssa, ei heidän ohitseen. Kansallisen toimeenpanon onnistuminen ratkaisee, muodostuuko ennallistamisasetuksesta Suomessa toimiva kokonaisuus vai esimerkki siitä, miten hyvä tavoite kariutuu huonoon toteutukseen. 

aiheet: ennallistaminen, ennallistamisasetus, kansallinen ennallistamissuunnitelma