Viime päivinä on käyty monella taholla juupas-eipäs keskustelua siitä, muuttavatko sopimuksen mukanaan tuomat naudanlihan ja siipikarjan tullivapaat kiintiöt markkinatilannetta EU:ssa vai eivät. Asia oli esillä mm. Maaseudun Tulevaisuudessa 8.1. Komission kanssa samoilla perusteilla ovat liikkeellä Luonnonvarakeskuksen professori Jyrki Niemi ja erikoistutkija Ellen Huan-Niemi. Puheenjohtaja Juha Marttila taas peräänkuulutti pääministeri Petteri Orpolta selvitystä Mercosur-sopimuksen seurauksista elintarvikemarkkinoilla sekä asian hoitamisesta. Niin nykyinen ministeri Essayah kuin entinen maa- ja metsätalousministeri Leppä ovat pohtineet seurauksia MT:ssä ja selvitykset jatkuvat ministeriössä.  

Näkemyksistä ovat kuitenkin unohtuneet tuontimäärien ohella muutkin tärkeät kysymykset kuten mitä tuodaan, miten tuotteet on tuotettu, mihin tuonti kohdistuu ja millaisia seurannaisvaikutuksia markkinoilla kasvavasta tarjonnasta on, kun samaan aikaan kulutus EU:ssa vähenee ja ruokasuosituksilla vielä kannustetaan lihankulutuksen merkittävään pudotukseen nykytasosta. Selvää kuitenkin on, että sopimuksella on haitallisia vaikutuksia maatalouselinkeinoon, ja että se on ristiriidassa EU:n omalle tuotannolleen asettamien kannattavuus-, laatu- ja vastuullisuustavoitteiden kanssa. 

Kauppasopimuksissa peruskysymys on se, että toinen osapuoli hyötyy joistain asioista ja toinen osapuoli toisista. Perussopimusbalanssia sotkee tällä hetkellä geopolitiikka, jolloin geopoliittisten hyötyjen takia halutaan tehdä enemmän myönnytyksiä kuin muuten olisi perusteltua. Oleellista on kysyä, olemmeko valmiina mahdollisen sopimuksen negatiivisiinkin vaikutuksiin ja valmiina huolehtimaan myös heikompaan asemaan ajautuvista sektoreista. 

Luonnonvarakeskus LUKE tulkitsee komission tavoin, että alle kahden prosentin siirtyminen tullittomaksi tuonniksi ei sinällään horjuta markkinoita. Ei naudanlihamarkkinoilla eikä siipikarjan tuonnissa. Vuonna 2019 saavutetun neuvottelutuloksen mukaan Mercosur-mailla on mahdollisuus tuoda EU:hun 99 000 tonnia naudanlihaa alennetulla tullilla. Tuontikiintiöt otetaan käyttöön vaiheittain viiden vuoden siirtymäajalla. 

Tällä hetkellä Mercosur-maista tuodaan naudanlihatuotteita EU:hun noin 200 000 tonnia eli huomattavasti sopimuksen tullivapaata tuontikiintiötä enemmän. Tullivapaa kiintiö ei siis suoraan ole laskettavissa lisätuonniksi sisämarkkinoille, vaan EU alentaa Mercosur-maiden lihateollisuuden vientikustannuksia EU-markkinoille 300–400 miljoonalla eurolla vuosittain. Se, mihin esimerkiksi brasilialaiset teollisen maatalouden toimijat käyttävät tullien alentamisen hyödyn, jää nähtäväksi. Lisätuonti EU:n maksukykyisille markkinoille on tietenkin yksi vaihtoehto. Samalla tuonnin painottuminen arvo-osiin aiheuttaa lisäongelmia EU-viljelijöille. 

Siipikarjanlihassa vuosittaiseksi tullittomaksi tuontikiintiöksi on sovittu 180 000 tonnia. Siipikarjanlihan osalta tullit ovat merkittävästi alempia jo tällä hetkellä. Yhdessä muiden kilpailuetujen kanssa tarjonta voi kuitenkin merkittävästi kasvaa. Samaan aikaan Ukrainan tullivapaan siipikarjanlihan tarjonta on kasvanut. Sokerin ja etanolin osalta EU-tuottajilla on samantapainen kilpailutilanne. Markkinavaikutuksessa onkin kyse kokonaisuudesta. 

Markkinahaastetta ei voi tarkastella vain makrotasolla 

Vertaamalla tuontivapautuksia suhteessa EU-kulutukseen saadaan kuva kokonaisuudesta, jossa maakohtaiset ja paikalliset markkinat toimivat hyvinkin eri tavoin.  

Kulutuksen vajotessa nautamarkkinoilla on yhä vähemmän tilaa, jolloin markkinoilta voidaan löytää monenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi tarjonnan lisääntyessä paikallisesti hinta laskee, ja hetkellisesti kulutus voi noustakin. Pidemmällä aikavälillä kuluttajien purkaessa pakasteitaan kulutus tuskin muuttuu oleellisesti hintamuutoksen seurauksena. Toisaalta paikallisen hintatason laskeminen johtaa aikaisemmin paikallisilla markkinoilla toimijoiden hakeutumiseen uusille alueille. Tämänkaltaisen dominoefektin markkinavaikutusta Suomessa ei voida mitata Mercosur-maista tulevien tuontimäärien perusteella.  

Suomen markkinoita on pidetty myös ongelmallisena erityisesti siksi, että olemme ”saari” EU:n äärirajalla ja Suomessa parin ostajan päätöksillä saavutetaan suuri markkinoille pääsy. Tasapainottuminen edellyttää käytännössä markkinoiden hakemista EU:n ulkopuolelle korvaamaan markkinoille tulleen lisätarjonnan vaikutuksia.  

Tuotantostandardit ja jäljitettävyys ovat haasteita 

Tuotantostandardien erot ovat keskustelussa keskittyneet ilmastomuutosvaikutuksiin, Pariisiin ilmastosopimukseen sitoutumiseen ja metsäpalojen torjuntaan. Neuvottelutuloksesta ja sen täydennyksenä olevien lisäpöytäkirjojen perusteella nostetaan esiin myös antimikrobiresistenssi. Sama mitä muiden maiden kanssa on Maailman eläinterveysjärjestön WOAHin (aikaisemmin OIE) puitteissa sovittu antibioottien kohdennuksesta ihmisille ja eläinlääkintään jo vuosia sitten, on nyt uudelleen kirjattu sopimukseen Mercosur-maiden kanssa. Kirjaukset eivät sinällään estä ennaltaehkäisevää lääkintää tai eläinlääkinnän käyttöä kasvunedistäjinä.  

Vastaavasti samoja haasteita on torjunta-aineiden kanssa. Torjuntatarve on tietenkin erilainen, mutta aineita, jotka ovat meillä kiellettyjä käyttäjäturvallisuuden tai ympäristöperustein on edelleen käytettävissä Mercosur-maissa.  

Uutisoinnissa on ollut esillä brasilialaisten viljelijöiden suuri huoli siitä, että heidän pitäisi seitsemän vuoden päästä pystyä seuraamaan nautoja yksilöinä, siis korvamerkkijärjestelmällä. Heidän näkemyksensä mukaan vaatimus on mahdoton toteuttaa. EU-tuottajien näkökulmasta tämäkin uutinen kertoo tuotantoajattelun syvästä kuilusta EU:n ja Mercosur-maiden välillä. Luottamusta heidän järjestelmänsä läpinäkyvyyteen ja jäljitettävyyteen tämä ei ainakaan luo.   

Metsäkatoasetus heikentää EU:n kilpailukykyä maailmalla 

Markkinaa voidaan analysoida monella tapaa. EU:n metsäkatoasetus ja ennallistamistavoitteet kasvattavat tuotantokustannusten kuilua EU-tuottajien haitaksi. 

Periaatteessa sisämarkkinoilla olevat tuotteet pitää tuottaa metsäkatoasetuksen ehtojen mukaisesti. Silloin perustuotetasolla eroa ei ole EU:n ja kolmansien maiden välillä. Käytännössä tilanne ei ole näin yksinkertainen. Vaikka naudanliha todettaisiinkin tuotetuksi ilman metsäkatovaikutusta, emme pysty nykymääritelmien mukaan selvittämään, onko nautojen ruokinnassa käytetty rehu aiheuttanut Brasiliassa metsäkatoa. Samoin emme tiedä brasilialaisen broilerin rehun metsäkatovaikutusta. EU:ssa vastaavalta proteiinirehulta edellytetään todennus metsäkatovapaudesta vuoden päästä. 

Rehumarkkinoiden reaktiot ovat myös huolestuttavia. EU:n vaatimukset nostavat EU-markkinoille tarjottavan soijan hintaa. Raaka-aine-erät, joiden metsäkatovapauden todentamista ei haluta tai voida tehdä, kohdennetaan muille markkinoille.   

Vastaavasti EU:ssa tuotetun naudan-, sian- tai siipikarjanlihan tuotantokustannukset ovat jo rehukustannusten perusteella korkeammat kuin esimerkiksi brasilialaisen tuotannon. Tämä ei helpota edellä esitettyä ajatusta siitä, että kasvattaisimme EU:sta vientiä Mercosur-tuontia vastaavasti. 

Mercosur-maiden metsäkatovapaus? 

Neuvottelutuloksen lisäpöytäkirjoissa on todettu, että Mercosur-maat luokitellaan EU:ssa matalan riskin kategoriaan. Kirjaus on vähintään huolestuttava siksi, että EU-maidenkaan riskikategorisointia ei ole vielä julkaistu. Komissio on kertonut useissa tilaisuuksissa, että suurin osa EU:n ulkopuolisista maista luokitellaan matalimman riskin maiksi.  

Toisaalta lisäpöytäkirjoissa on kirjattuna, että Mercosur-maat pysäyttävät metsäkadon alueillaan vuoteen 2030 mennessä. Nämä kirjaukset ovat tietenkin toisiaan tukevia, mutta syövät uskottavuutta EU:n metsäkatoasetukselta.  

Voi hyvällä syyllä kysyä, mihin metsäkatoasetusta yleensä tarvitaan, jos tärkeimpänä kohteena ollut Amazonin alueen metsäkadon torjunta on jo hoidossa. 
 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: eu, mercosur, mtk mobiili