Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Glyfosaatti – ratkaisusta ongelmaksi

02.12.2015

Glyfosaatti on hyväksytty teho-aineena kesäkuun 2016 loppuun. Siihen mennessä komission on määrä antaa päätösehdotuksensa, varsinaisen päätöksen aineen hyväksyttävyydestä tekevät jäsenvaltiot EU:n kasvinsuojeluaineiden pysyvässä komiteassa.

Glyfosaatti on aine, jota käytetään rikkakasvien kemialliseen torjuntaan. Se tuli markkinoille Monsanto-yhtymän kehittämänä 1970-luvun alussa kauppanimellä Round-Up. Nykyään sitä myydään useilla kauppanimillä niin ammatti- kuin kotipuutarhuri käyttöön. Suomessa glyfosaattia on käytetty vuodesta 1976, ja se on yleisin käytettävissä olevista rikkakasvihävitteistä. Glyfosaatti estää kasvien lehtivihreän tuotannon, ja kuihduttaa kasvin pois juuristoa myöten, aineen katsotaan oikein käytettynä hajoavan luonnossa parissa viikossa.

Glyfosaatti ja sen mahdolliset haittavaikutukset jakavat tutkijakenttää; osa pitää käyttöä turvallisena ja osa uskoo aineen olevan karsinogeeninen. Keskustelu glyfosaatin käytön vaaroista roihahti todenteolla 2010, kun komission väitettiin pimittäneen tietoa aineen mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista. Uudelleen asia nousi julkisuuteen IARC:n raportin myötä tänä keväänä.

IARC:n raportin julkaisun jälkeen Euroopan komissio valtuutti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioimaan raportin väitteet karsinogeenisuudesta ennen kuin se ottaa aineen jatkomyyntiluvan käsittelyyn. Arvio valmistui marraskuussa 2015; EFSA:n asiantuntijaryhmän johtopäätöksen mukaan glyfosaatti ei todennäköisesti ole ihmiselle syöpävaaraa aiheuttava aine. Samaan lopputulemaan päätyi saksalainen arviointiryhmä, jonka tehtävänä oli arvioida erityisesti uusia tutkimuksia. IARC:n ja EFSA:n asiantuntijaryhmien arviot eroavat muun muassa siksi, että EFSA:n arviossa on huomioitu tutkimuksia, joita IARC ei ollut arvioinnissaan ottanut huomioon.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) mukaan tutkimusten arviointia vaikeuttaa se, ettei tiedetä perustuuko arviointi tehoaine glyfosaatilla vai glyfosaattia sisältävällä valmisteella tehtyihin tutkimuksiin. Kasvinsuojeluaineella ja tehoaineella voi olla hyvinkin erilaiset vaikutukset.
Glyfosaatti on maailmanlaajuisesti eniten käytetty torjunta-aine, ja myös Suomessa sitä käytetään enemmän kuin mitään muuta torjunta-ainetta, noin 500 tonnia vuodessa. Esimerkiksi juolavehnän torjunnassa glyfosaatti on tehokkain kasvinsuojeluaine ja se mahdollistaa myös suorakylvön, jossa maata ei tarvitse mekaanisesti muokata. Suomessa glyfosaatin käyttö on säädeltyä. Suomalaiset saavat glyfosaattijäämiä lähinnä tuontiviljasta ja kasveista.

Glyfosaatin ja muiden torjunta-aineiden käyttö vähentää tarvetta maanmuokkaukselle ja suojelee näin maata eroosiolta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja energiankulutusta. Suorakylvössä glyfosaatti on lähes välttämätön osa viljelyä, jotta päästään hyödyntämään viljelytavan hyötyjä; muun muassa orgaanisen aineksen eli hiilen lisääntymistä. Samoin nurmen uudistamisesta glyfosaatin avulla on merkittävää etua.

Mikäli glyfosaatin käyttö kiellettäisiin, nähtäisiin todennäköisesti edelleen kiihtyvä suomalaisen maatalouden tuottavuuden lasku. Glyfosaatti on tällä hetkellä tutkituin, tehokkain ja kustannuksiltaan järkevin tapa torjua rikkakasveja. Sen kieltäminen aiheuttaisi viljelyjärjestelmään muutoksia, joihin harvalla olisi mahdollisuuksia sopeutua. Voi myös pohtia onko glyfosaatti kritiikki suunnattu kohti sen kehittäjää Monsantoa, joka edustaa monelle ylikansallisen yhtiön irvikuvaa. Kritiikki Monsantoa kohtaan ei ole perusteetonta, mutta siitä voidaan erikseen käydä keskustelua.

Suomessa glyfosaattia ei käytetä viljojen pakkotuleennuttamiseen, eikä elintarvikeviljaa saa käsitellä glyfosaatilla ennen puintia. Euroopassa glyfosaatin käytölle on erilaisia kansallisia ohjeistuksia; esimerkiksi Englannissa glyfosaattia käytetään tuleennuttamiseen ja näin saadaan alennettua viljan puintikosteutta, joka luonnollisesti vähentää kuivauskustannuksia ja edelleen säästää energiaa. Saksa on puolestaan rajannut glyfosaatin käyttöä yhteen käsittelykertaan vuodessa. Euroopassa käytettävästä kasviproteiinirehusta suurin osa on tuontisoijaa, jossa glyfosaattipitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia. Tätä kautta glyfosaattia saattaa kulkeutua myös ihmisiin. Mikäli tähän halutaan puuttua, täytyy Euroopan unionin tasolla miettiä miten voisimme korvata tuotavaa kasviproteiinia. Onko siihen resursseja ja halukkuutta?

Mikäli glyfosaattia käyttää oikein ja ohjeistuksen mukaan, sillä ei Tukesin mukaan ole akuutteja vaaraominaisuuksia, eikä se poikkea vastaavaan käyttötarkoitukseen hyväksytyistä valmisteista. Kun komissio ensi vuonna antaa päätösehdotuksensa koskien glyfosaatin jatkoa olemme viisaampia. Rajoituksia käyttöön saattaa tulla, mutta tutkimustulokset eivät puolla aineen käyttökieltoa. Suomalaiset tuottajat luottavat EU:n elintarvikeviranomaisen arvioon glyfosaatin turvallisuudesta, ja perustavat jatkossakin toimintansa asiantuntijoiden arvioihin.

Milla Anttila

aiheet: iarc, glyfosaatti, euroopan ytimestä