MTK korostaa, että kotimainen ruuantuotanto ja metsätalous ovat osa ilmastokestävyyttä 

Ilmastokestävyyden vahvistamisen tulee tarkoittaa ennen kaikkea maa- ja metsätalouden tuotantoedellytysten, metsien kasvukunnon sekä huoltovarmuuden vahvistamista. Komission ehdotus nostaa ruokaturvan nimenomaisesti suojattavaksi tavoitteeksi ja erilliseksi politiikka-alueeksi ilmastoriskien arvioinnissa. 

Ilmastokestävää Eurooppaa ei rakenneta heikentämällä ruoan ja uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoa, vaan vahvistamalla niiden kykyä selviytyä muuttuvissa olosuhteissa. 

Sopeutumisen kustannuksia ei voida jättää viljelijän ja metsänomistajan maksettaviksi 

Kuivuuteen, tulviin, myrskyihin, metsätuhoihin ja vesitalouden muutoksiin varautuminen vaatii investointeja. Komission ehdotus edellyttääkin kansalliselta suunnitelmalta investointitarpeiden ja rahoituslähteiden tunnistamista sekä toimenpiteiden kustannusten, hyötyjen ja kustannustehokkuuden arviointia. 

Kun yhteiskunta edellyttää parempaa ilmastoriskien hallintaa, sen on myös osallistuttava tarvittavien investointien rahoittamiseen. Esimerkiksi pakollisia vakuutusvelvoitteita ei pidä osoittaa maa- ja metsätalouteen. 

Luontopohjaisten ratkaisujen tulee perustua kannustimiin ja maanomistajan oikeuksien kunnioittamiseen 

Komission ehdotus edellyttää luontopohjaisten ratkaisujen ja ekosysteemipohjaisen sopeutumisen edistämistä kansallisissa ilmastokestävyyssuunnitelmissa. 

Yksityisillä mailla toteutettavan ilmastokestävyyden lähtökohtina ovat vapaaehtoisuus, kannustimet ja oikeudenmukainen korvaus maanomistajalle. Maanomistajien maankäyttöoikeuksia ei pidä rajoittaa. 

Aktiivinen maa- ja metsätalous on tunnistettava ratkaisuksi 

Riskienhallinnassa pitäisi tunnistaa esimerkiksi toimiva vesitalous, viljelymaan kasvukunto, tuotannon monipuolistaminen, metsien aktiivinen hoito, metsänuudistaminen ja metsätuhoihin varautuminen. 

Resilienssi ei tarkoita maa- ja metsätalouden käytön vähentämistä. Hyvin hoidetut pellot ja metsät ovat keskeinen osa Suomen kykyä sopeutua muuttuvaan ilmastoon. 

Tämä on tärkeää myös siksi, että ehdotuksessa ekosysteemit ja ekosysteemipalvelut sekä ruokaturva kuuluvat nimenomaisesti kansallisten riskiarvioiden ja suunnitelmien piiriin.

Ei uutta hallinnollista taakkaa maatiloille ja metsänomistajille 

Komission ehdotus ei suoraan velvoita yksityistä sektoria, ja komissio korostaa nykyisten suunnittelu- ja raportointivaatimusten yhdistämistä uusien päällekkäisten velvoitteiden sijasta. 

EU:n ilmastokestävyyden parantaminen ei saa johtaa uuteen tilatason raportointi-, suunnittelu- tai todentamisbyrokratiaan.

Suomen erityisolosuhteille on jätettävä riittävästi liikkumavaraa 

EU määrittelisi yhteisen lämpenemisuran, mutta jäsenmaiden riskinarvioinnissa on huomioitava kansalliset ja alueelliset olosuhteet. Ehdotus ei myöskään määrää yksityiskohtaisia kansallisia tai sektorikohtaisia politiikkatoimia. 

Yhteiset EU-tason riskiperiaatteet ovat perusteltuja, mutta keinojen pitää huomioida Suomen pohjoiset olosuhteet, metsätalous, maatalouden rakenne ja kansallinen huoltovarmuus.

Maa- ja metsätalouden toimijat mukaan jo riskien määrittelyyn 

Suomen ensimmäinen asetuksen mukainen kansallinen ilmastoriskiarvio pitäisi tehdä 30.6.2029 mennessä ja ilmastokestävyyden strateginen suunnitelma vuoden 2030 loppuun mennessä. Kansallisen suunnitelman valmistelussa alue- ja paikallisviranomaisille sekä yleisölle on annettava varhainen mahdollisuus osallistua. 

Viljelijät ja metsänomistajat on otettava mukaan jo ilmastoriskien tunnistamiseen, ei vasta valmiiden sopeutumistoimien toteuttajiksi.

Lue lisää komission ehdotuksista täältä.

• Katso koko Bryssel-agenda

Anssi Kainulainen

asiantuntija, energia

energiapolitiikka, energiamarkkinat, bioenergia, kansainvälinen ilmastopolitiikka

+358 50 596 1541

Leena Kristeri

elinvoimajohtaja

+358 40 507 4088

aiheet: bryssel-agenda, ilmastotavoitteet