Rytminmuutos EU:n kauppapolitiikassa

Takaisin Rytminmuutos EU:n kauppapolitiikassa

Artikkeli – Kansainvälinen toiminta

Rytminmuutos EU:n kauppapolitiikassa

24.10.2025

Vielä vuosikymmen sitten kauppasopimusten neuvotteluun meni vuositolkulla aikaa. Nyt puhutaan kuukausista, kun geopolitiikka pakottaa kiinnostuneet osapuolet ratkomaan viimeiset pikavauhdilla. Sellaisetkin sopimukset, joita pidettiin vielä pari vuotta siten mahdottomina, ovat nyt realistisia. Viljelijöiden kannalta tilanne on myös muuttunut. Enää ei voida ajatella yhtä sopimusta ja sen balanssia, vaan pitää miettiä kauppasopimusten kokonaisuutta. Osa sopimuksista on EU:n maataloudelle erittäin suotuisia, mutta osa kriittisiä ainakin yhteisvaikutukseltaan. Tulli- ja kiintiökeskustelun lisäksi aivan oleellinen osa on SPS eli sanitääri- ja fytosanitääriosuus sopimuksesta, jolloin kasvinterveys- tai eläinterveys/elintarvikekysymykset voidaan nostaa kaupankäynnin esteiksi.

EU–USA-kauppasopimus tehtiin paineen alla vakauttamaan kauppaympäristöä

EU–USA-kauppasopimus tämän vuoden heinäkuulta merkitsee toivottavasti merkittävää kehitystä transatlanttisessa talousyhteistyössä vuosien neuvottelujumien ja kasvavan globaalin protektionismin jälkeen. Sopimukseen motivoivat yhteiset tavoitteet kaupankäynnin ennustettavuuden palauttamiseksi, sääntelyesteiden purkamiseksi ja kilpailupaineisiin vastaamiseksi.

Sopimus on luonteeltaan epäsymmetrinen – EU poistaa laajasti tulleja teollisuustuotteilta ja valikoiduilta elintarvikkeilta. EU:n elintarvikekauppa saa Yhdysvaltoihin kuitenkin vain rajallisesti lisää markkinoillepääsyä. Osalle tuotteista (alle 15 % tullit) tariffit nousevat, monelle ne säilyvät aikaisemman MFN-tariffin tasolla. EU:n maitotuotteet ja erikoistuotteet hyötyvät, mutta kilpailupaine monilla aloilla kasvaa. Viinien ja viinojen vastavuotoinen nollatulli ei toteutunut ainakaan tässä vaiheessa.

Sopimus sisältää velvoitteita sääntely-yhteistyöstä (esim. autoala, lääkkeet, elintarviketurvallisuus), mutta ei harmonisoi GMO- ja torjunta-ainekysymyksiä, jotka ovat EU:ssa herkkiä ja kiistanalaisia teemoja.

EU:ssa sopimus vaatii Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksynnän. Parlamenttikeskusteluissa painopisteiksi nousevat sopimuksen epäsymmetrisyys, vaikutukset maatalouteen ja sääntelyitsemääräämisoikeus. Alun positiiviset kannat ovat nyt kriittisempiä. Yhdysvalloissa ratifiointi vaatii kongressin hyväksynnän, jossa painottuvat työlainsäädäntö, markkinapääsy ja sääntelyvastaavuus.

Pitkään pöydällä ollut Mercosur runtataan nyt läpi

EU–Mercosur -sopimus odottaa edelleen ratifiointia, ja keskeisiä kiistakysymyksiä ovat maatalouden markkinoillepääsy ja ympäristö ja tuotantostandardit. Sopimus tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia EU:n elintarvikeviennille, etenkin viinille, maidolle ja jalosteille. EU-viljelijöillä on kuitenkin huolia naudanlihan ja siipikarjan eteläamerikkalaista kilpailusta.

Komissio julkaisi markkinahäiriömenettelyn, jolla luotaisiin automaattinen häiriöiden käsittely ja vastatoimiprosessi. Puhutaan 10 % hinta tai tuontimäärämuutoksista, jotka laukaisisivat tuonnin rajoittamiseen johtavat toimet. Käytännössä on haaste tunnistaa, mikä tuonti vaikkapa siipikarjalihamarkkinoilla aiheuttaa hintahäiriön, kun tuontia vapautetaan samaan aikaan useilla kauppasopimuksilla (Mercosur, Ukraina, Thaimaa…). Kun Mercosur-sopimuksessa tuonnin vapauttaminen on portaittaista (nauta 7 vuotta), ehdotus ei konkretisoi, miten tämän siirtymäajan sisällä markkinahäiriötä analysoidaan ja vastatoimet käynnistetään. Päätöksen kestosta on myös erilaisia käsityksiä. Markkinahäiriömalli on tärkeä saada toimivaksi, koska se on todennäköisesti muissa sopimuksissa sovellettava toimintatapa.

Markkinahäiriöjärjestely kytkeytyy MFF-esityksen Unity Safety Net kriisirahastoon, johon on esitetty 6,3 miljardia euroa. Aikanaan komissaari Hogan lupaili 1 miljardin Mercosur-rahastoa viljelijöille. Sen käytettävyys viljelijätukitoimenpiteisiin ratkeaa markkinahäiriöjärjestelmän perusteissa.

Marokko-sopimus on oikeasti Länsi-Sahara-kysymys

EU–Marokko-kumppanuus keskittyy hedelmien, vihannesten ja kalatuotteiden tullivapauteen, mikä hyödyttää erityisesti Välimeren alueen maataloutta. Sääntely-yhteistyö elintarviketurvallisuudessa etenee, mutta on rajallista. Lähtökohtaisesti kysymys on Länsi-Saharan tuotteista, joita ei pitäisi päästää marokkolaisina EU-markkinoille tuomioistuimen päätöksen mukaan. Suurin kysymys on tässä menettelytapa, miten komissio on hoitanut muutosprosessia.

Kauko-Itä vetää – Indonesia, Thaimaa, Malesia, Filippiinit

Neuvottelut Kaakkois-Aasian maiden kanssa painottavat EU:n maitotuotteiden, jalosteiden ja erikoistuotteiden markkinoillepääsyä. Edistyminen vaihtelee maittain ja sääntelyesteet sekä markkinoillepääsy ovat keskeisiä haasteita. Kasvavina markkinoina alue on mielenkiintoinen EU:n elintarvikeviejille.

Indonesian sopimuksessa on myös kytkentä palmuöljyn markkinoillepääsyyn linkitettynä EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanoon. Sopimus ei kasvata riisin, sokerin, etanolin, kananmunien tai banaanin tuntimahdollisuuksia EU:hun.

Thaimaa neuvottelut ovat mielenkiintoiset, koska Thaimaasta tuodaan paljon jo nyt siipikarjan lihaa EU-markkinoille.

Intia on komission tärkeä prioriteetti

EU on halunnut edistyä Intian kanssa nopeasti. Lähes 8/20 luvusta on nyt sovittu ja vähemmän herkillä aloilla on edistytty; tärkeimmät alat, kuten autot, maitotuotteet, hiilirajamekanismi/CBAM ja viini, ovat edelleen neuvottelujen kohteena.

Markkinoille pääsyn keskeiset kysymykset: EU painostaa Intiaa alentamaan autojen, viinin ja maitotuotteiden tulleja (nykyisin 70–150 % tullit). Intia on keskittynyt varmistamaan nollatullit työvoimavaltaisille vientituotteille (tekstiilit, nahka), tupakalle ja riisille, mutta rajoittaa maitotuotteita koskevia myönnytyksiä eli käytännössä haluaa sulkea ne pois. Tuotantostandardeja koskevat kysymykset ovat myös EU:lle tärkeitä – työvoima, eläinten hyvinvointi, kasvinsuojelu. Sopimusta tavoitellaan vielä tämän vuoden aikana.

Australia oli lähes valmis ja Meksiko-sopimus päivittyi

EU–Australia- ja EU–Meksiko-sopimukset ovat viimeistelyvaiheessa, ja niissä EU pyrkii parantamaan viinien, juustojen ja erikoistuotteiden pääsyä markkinoille. Molemmissa tunnustetaan EU:n maantieteelliset merkinnät, mikä hyödyttää suojattujen tuotteiden tuottajia. Vuonna 2023 Euroopan tuottajajärjestö COPA/COGECA oli valmis hyväksymään Australia-sopimuksen, mutta tilanne on nyt muuttunut. Sopimusten yhteisvaikutus on uudelleen arvioitava. Meksiko-sopimuksen päivitys avaa lisää markkinoita ja toisaalta supistaa meksikolaisten tuotteiden markkinoillepääsyä sisämarkkinoille.

Kiina on monimutkainen kysymys

EU–Kiina-kauppasuhteet ovat vaikeita, kun neuvottelut kattavat mm. investoinnit, markkinoillepääsyn ja elintarviketurvallisuuden. Edistyminen elintarvikemarkkinoilla on hidasta sääntely- ja geopoliittisten jännitteiden vuoksi.

Kiina on asettanut EU:n sianlihan tuonnille väliaikaiset polkumyyntitullit, jotka vaihtelevat 15 prosentista yli 60 prosenttiin ja ovat voimassa syyskuusta 2025 lähtien. Neuvottelut ”hintasitoumuksesta” ovat käynnissä, ja se voisi korvata nämä tullit sopimuksella, jossa viejät sitoutuvat myymään tuotteita vähimmäishintaan. Jos neuvottelut eivät tuota tulosta, väliaikaiset tullit voivat muuttua pysyviksi tutkimusajan päätyttyä. Neuvotteluja käydään yrityskohtaisesti.

EU:n maitotuotteita – mukaan lukien juusto, maito ja kerma – koskeva tukien vastainen tutkimus on jatkettu helmikuuhun 2026 saakka. Näitä toimenpiteitä pidetään yleisesti vastatoimina EU:n Kiinan sähköajoneuvoille asettamien tullien jälkeen. Sianlihan vienti kärsii merkittävistä kustannuspaineista ja heikentyneestä kilpailukyvystä Kiinassa, joka on EU:n tuottajille tärkeä markkina-alue. Maitotuotteiden viejät joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa, kunnes tukien vastainen tutkimus on saatu päätökseen.

Sianliha- ja maitotullit ovat seurausta EU:n asettamille kiinalaisten sähköautojen tulleille. Valmistella olevat kiinalaiseen teräkseen erityisesti kohdistuvat EU:n esitykset uusista 25 %:n tulleista luo uusia paineita elintarvikeviennille. WTO-käsittelyssä EU on painottanut, että elintarvikepuoleen kiinalaisille tehtävät myönnytykset eivät voi kohdistua.

Ukrainan tuelle vahva poliittinen tausta

EU–Ukraina-sopimus tukee maatalousvientiä ja sääntelyllistä lähentymistä, erityisesti viljoissa, öljykasveissa ja jalosteissa. Kumppanuus on strategisesti tärkeä alueelliselle ruokaturvalle ja markkinoiden monipuolistamiselle.

Yhteistyö on osaltaan sodan aiheuttamien ongelmien tukea. Yhtä vahvasti asiassa on nähtävä EU-jäsenyys tulevaisuuden kuvana. Silloin tuen pitää kohdistua EU:n säädökset täyttävään tuotantoon.

Brexitistä Iso-Britannian tarkennettuun sps-sopimukseen

Brexitin jälkeiset EU–UK-kauppajärjestelyt ovat edelleen kehittelyvaiheessa, ja maatalous- ja elintarvikekauppa on jatkuvan sääntely-, tariffi- ja rajatarkastusneuvottelun kohteena. Iso-Britannia on yhä keskeinen vientimarkkina, mutta sääntelyerojen kasvu aiheuttaa haasteita. Tyypillinen ”kivi kengässä” on ollut siemenperunan vienti EU:sta UK:hon, erityisesti Pohjois-Irlantiin.