MTK:n ja SLC:n monimuotoisuuden tiekartassa lahopuille on annettu paljon arvoa – eikä syyttä. Ympäristöasiantuntija Markus Nissinen kommentoi aihetta kertoen, miksi lahopuiden säilyttäminen ja siihen huomion kiinnittäminen on tärkeää:

”Jopa 4000–5000 metsälajia on riippuvaisia lahopuusta. Lahopuu tarjoaa lajeille sekä kodin että ravintoa. Siksi lahopuun säästäminen ja lisääminen on metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ytimessä. Erityisen arvokasta luonnolle on järeä lahopuu.”

Nissisen mukaan metsänomistajan kannattaa kiinnittää metsän lahopuihin huomiota pitkällä aikavälillä. Myös sillä on väliä, millaisia puita metsässä jätetään säästöpuiksi ja millaisessa paikassa ne metsässä sijaitsevat.

”Lahopuut voi huomioida kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Päätehakkuussa ja harvennuksissa täytyy metsäsertifioinnin vaatimusten vuoksi jättää säästöpuita. Säästöpuiksi kannattaa valita paitsi lehtipuita, myös kuolleita puita ja molemmat mielellään järeitä. Luonnon ja maanomistajan kukkaron kannalta tehokkainta on jättää elävät ja kuolleet säästöpuut säästöpuuryhmään esimerkiksi kostean korpipainanteen kohdalle. Muuten järeät maalahopuut kierretään koneilla ja pystylahot puut jätetään käsittelyn ulkopuolelle.” 

Olemassa olevan säästöpuun turvaaminen onkin helpoin tapa turvata lahopuuta

Talousmetsistä löytyy lahopuuta

Suomen talousmetsistä löytyy kuollutta puuta ja Nissisen mukaan tällä hetkellä onkin oleellista turvata jo olemassa olevan säästöpuun säilyvyys. Monimuotoisuuden tiekartassa on myös tunnistettu, minkälaisia hyötyjä lahopuusta on kun sen määrää lisätään tietyllä kuutiomäärällä hehtaaria kohden.

”MTK:n ja SLC:n monimuotoisuuden tiekartan tutkimusten mukaan 10 kuutiota hehtaarilla parantaa lajiston pärjäämistä metsässä jo merkittävästi. Suomalaisissa talousmetsissä kuollutta puuta on lähes tuon verran valmiina keskimääräisessä päätehakkuukypsässä metsässä. Olemassa olevan säästöpuun turvaaminen onkin helpoin tapa turvata lahopuuta.”      

Jos kuitenkin on tarve, voi lahopuiden muodostamista edesauttaa itse. Nissinen ohjeistaa:

”Lahopuuta voi tuottaa myös aktiivisesti tekemällä tekopökkelöitä. Tekopökkelöt ovat 2–5 metrin korkeudelta katkaistuja puita, ja latvuksen voi jättää maapuuksi lahoamaan. Tekopökkelöt kannattaa tehdä kuitupuukokoisesta lehtipuusta, jolloin kustannus jää pieneksi. Pystylahopuuta tarvitsevat tiaiset voivat hakata pienellä nokallaan kolon nopeasti pehmenevään lehtipuuhun. Lehtipuilla ei ole myöskään kirjanpainajariskiä.”

Markus Nissinen

kenttäpäällikkö, ympäristöasiantuntija

Satakunta, Metso, luonnonhoito ja luonnon monimuotoisuus, kaavoitus, maankäyttö- ja ympäristöpolitiikka

+358 40 573 1131

Elli-Noora Jalonen

kesätyöntekijä

viestintä

+35850 4073877

aiheet: luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, lahopuu, kestävä metsätalous, mtk mobiili