Lausunto

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

02.07.2024

OIkeusministeriö

Oikeusministeriön valmistelema esitys lunastuslainsäädännön korvausperusteiden tarkistamiseksi on välttämätön siksi, että omaisuuden suojaa on viimeisten vuosikymmenten aikana kavennettu lukuisissa laeissa. Ympäristövastuusäännös on ajoittain asetettu jopa omaisuuden suojan yläpuolelle, vaikka perustuslaki ei etusijaa näiden perusoikeuksien välillä tunnista. Viimeaikaisen kehityksen valossa on lisäksi nähtävissä lunastuksen edellytyksenä olevan yleisen tarpeen tulkinnan laajentuminen oikeus- ja hallintokäytännössä omaksuttujen linjausten seurauksena. Omaisuuden suojaa tulee tehostaa turvataksemme rationaalisen tasapainon oikeusjärjestelmäämme. 

Lunastuslaki suomalaisessa lunastusinstituutiossa 
 

Lunastuslaki on yleislaki ja sitä sovelletaan lukuisissa erilaisissa lunastustoimituksissa. Lunastaminen voi kuitenkin perustua eri lakien perusteella myönnettäviin lupiin ja prosesseihin, joita lunastuksen kohteeksi joutuvan voi olla vaikea hahmottaa. Lunastuslakia sovelletaan myös niissä tilanteissa, joissa omaisuus ei vaihda omistajaa, vaan suoritetaan pelkkä korvaustoimitus. Lunastajien joukossa on aina toimijoita, joille heillekään prosessit eivät ole tuttuja. Joissain asioissa lunastaminen toimii verraten hyvin, joissain asiakokonaisuuksissa taas varsin huonosti. Kritiikki kohdistuu nimenomaan korvaustasoihin, ei itse toimituksen kulkuun. 

MTK saa ylivoimaisesti eniten palautetta sähkölinjalunastuksista. Toiseksi eniten maanomistajia vaivaavat kuntien aggressiiviset toimet maanhankinnassa. Näillä lunastuksilla on yhteiskunnassamme tympeä maine. Järjestelmä ei ole elänyt ajassa ja muuttuneissa maankäytön tarpeissa mukana ja nyt tämä näyttäytyy epäluottamuksena järjestelmäämme kohtaan. Pakkolunastuksia jopa pelätään. On korkea aika uudistaa lunastuslain korvausperusteet.  

Maanomistajat odottavat lunastuslain korvausuudistuksen korjaavan ratkaisevalla tavalla niitä ongelmia, joita näihin lunastuksiin liittyy. MTK haluaa selvyyden vuoksi todeta, että sähkölinjalunastuksien takana on sähkömarkkinalaki, joka käytännössä pakottaa suurimman osan 110kV ja suurempien voimalinjojen rakentajista lunastustoimitusten pariin. Kuntien mahdollisuus saada lunastuslupa taas perustuu alueidenkäyttölakiin, jota ollaan parhaillaan ympäristöministeriössä uudistamassa.   

Tähän lunastuslain korvausuudistukseen ei sisälly muutoksia sähkömarkkinalakiin tai alueidenkäyttölakiin lunastamisen edellytyksiin liittyvien pykälien osalta. Tällä lunastuslain korvausuudistuksella voidaan kuitenkin keskeisesti vaikuttaa lunastusinstituution toimivuuteen. Yksittäisiinkin lunastuslupiin tällä korvausuudistuksella on välillisiä vaikutuksia.  

MTK:n näkemyksen mukaan toimiva järjestelmä vaatisi uudistuksia myös lunastamisen edellytyksiä koskeviin lakeihin. MTK avaa tässä lausunnossa muutostarpeita laajemminkin, vaikkakin varsinaiset muutosesitykset koskevat lausuttavana olevaa lunastuslakia. 

Lunastuksilla sujuvuutta hankkeisiin 

Suhteellisuusarviointi ja sopimuskäytännön kehittäminen

Nyt lausunnoilla oleva hallituksen esitys on ansiokkaasti valmisteltu. Siinä on otettu huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä, joita Suomessa on tähän asti sovellettu tuomioistuimissa erittäin säästeliäästi. Ratkaisukäytännön soveltamista kansallisesti ei kukaan ollut systemaattisesti edes tutkinut, ennen Martti Häkkäsen toista väitöskirjaa Pakkolunastus ja eurooppalainen omaisuudensuoja – Tutkimus Suomen pakkolunastusinstituutiosta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa (syksy 2023).  

Ihmisoikeustuomioistuimen suorittama suhteellisuusarviointi on keskeisin asia, mitä Suomessakin täytyy aktiivisemmin tehdä. Suhteellisuusarvioinnin mukaan yleisen edun mukaisten tarpeiden ja yksilön perusoikeuksien suojan välille on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino. Tässä suhteellisuusarviossa EIT:n ratkaisukäytännössä nousevat korvaukset keskeiseksi tekijäksi. Suomessa korvausten kautta vallitsevaa tasapainoa ei voida arvioida ollenkaan, koska lunastusperuste ja lunastuksesta myöhemmin määrättävät korvaukset käsitellään AINA erillisissä prosesseissa, eikä korvauksen määrittelyn yhteydessä voida nykyisen lunastuslain nojalla ottaa ollenkaan huomioon yleisen edun mukaisten tarpeiden vaikutusta korvauksen määrään. Tämä on keskeinen rakenteellinen epäkohta lainsäädännössämme. 

Lunastuslain keskeiset perusteet on luotu lunastuslain vuoden 1975 (HE 179/1975 II vp) hallituksen esityksen esitöissä. Näitä edustavat seuraavat periaatteet: ”luovuttajan varallisuusaseman on pysyttävä muuttumattomana” ja ”lunastuskorvaus on määrättävä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää eikä sen mukaan, mitä lunastaja saa”. Jostain syystä näitä vanhentuneita periaatteita ei nytkään haluta nimenomaisesti muuttaa. MTK pitää näitä periaatteita vanhentuneina ja erittäin ongelmallisina, koska ne käytännössä estävät suhteellisuusarvioinnin tekemisen. Lisäksi tällaisilla periaatteilla estetään mahdollisuus kehittää sopimuskäytäntöjä ja markkinaehtoisia ratkaisuja. Koska Suomessa voimajohdot lainsäädännöllä pakotetaan lunastustoimituksiin, menetetään merkittävä sujuvoittamiskeino – eli sopiminen – hankkeiden toteutumiselle. 

Suomessa on jo pitkään ollut työ- ja elinkeinoministeriön lunastuslupaviranomaisen resurssit ylikäytössä. Olisi aika siirtyä järjestelmään, missä voimajohdoista sopiminen olisi sallittua ja käyttöoikeuden pysyvyysongelma ratkaistaisiin maanmittauslaitoksen kevyemmällä menettelyllä, jossa todettaisiin sopimuksen lainmukaisuus ja sovittujen korvausten riittävyys perustuslain näkökulmasta. Lisäksi korvauksen määrää päästäisiin näin ollen arvioimaan myös suhteessa yleisen edun saamaan hyötyyn. Iso osa esimerkiksi voimajohtolunastuksista liittyy puhtaasti kaupallisiin tuuli- ja aurinkovoimahankkeisiin. Näiden hankkeiden tehtävä ei ole tuottaa kuluttajille välttämättömyyshyödykkeenä sähköä, vaan näiden tehtävä on tuottaa ja myydä kansainvälisille yrityksille sähköä ja tuottaa omistajilleen voittoa. Voidaan perustellusti kysyä, onko tämä tarve yleisen tarpeen vaatimaa. 

Nyt esitetyn korvausuudistuksen valossa vanhat periaatteet menettävät merkityksensä. Uudistus mahdollistaa jo itsessään sen, että lunastuksen kohteeksi joutuvan varallisuusasema saattaa itseasiassa parantua lunastuksen myötä. 

MTK esittää, että tässä hallituksen esityksessä ja lain perusteluissa kirjoitetaan selkeästi pois 50 vuotta sitten kirjoitetut periaatteet siitä, että lunastuskorvaus ei saa muuttaa lunastuksen kohteeksi joutuvan varallisuusasemaa. Lunastuksen kohteeksi joutuvalla täytyy olla oikeus myös vaurastua lunastuksen myötä, mikäli lunastaja käyttää lunastettua omaisuutta oman liiketoimintansa mahdollistamiseen. 

Lunastuksen viimeisijaisuus pitää palauttaa

 Lunastuksen pitäisi aina olla viimesijainen keino hankkeen toteuttamiseksi. Sähkömarkkinalaissa on lähes kaikki 110kV voimalinjat kuitenkin määrätty lunastettaviksi ilman mahdollisuutta edes yrittää käyttää lievempiä keinoja.  Esimerkiksi Ruotsissa sähkölinjoja ei lunasteta samalla tavalla kuin Suomessa. Suurin osa suuristakin voimajohdoista toteutetaan Ruotsissa maanomistajien kanssa sopimalla. Sopimuksiin päästään yleensä ilman kohtuutonta vaivaa, koska sopimalla toimijat haluavat maksaa parempaa hintaa, kuin mikä lunastuskorvaus olisi. Suurempaa hintaa ollaan halukkaita maksamaan siksi, että lunastusprosessi on hidas ja hakijalleen kallis. Järjestelmä toimii, kun lunastuksilla ei ole pelotevaikutusta. Maanomistajat tietävät, että parhaan korvauksen saa sopimalla. Suomessa sen sijaan korvauksista ei juurikaan sovita, koska voimajohtolunastukset on joka tapauksessa käsiteltävä lunastustoimituksessa. Korvauksesta sopiminen ei käytännössä siis nopeuta prosessia. Maanomistajalla ei ole heikomman osapuolen suojaa: jos lunastaja haluaa kuitata asian lunastuskorvauksilla, ei tähän ole maanomistajalla mitään sanomista.  

Lunastuslailla onkin sopimuskulttuuriamme näivettävä vaikutus. Lunastamisen pitäisi olla lunastajalle vaivalloisempaa, epävarmempaa ja kalliimpaa, jotta sen käyttäminen viimesijaisena keinona aidosti toteutuisi.  

Arviointikäytännöt 

Markkina-arvon määritelmä 

Suurin lunastuskorvauksiin liittyvä epäoikeudenmukaisuuden kokemus kohdistuu voimakkaasti lisääntyviin voimajohtohankkeisiin, jotka mahdollistavat tuuli- ja aurinkovoimaloiden liittämisen kantaverkkoon. Varsinaisilta voimala-alueilta maanomistajat saavat markkinahintaista vuosivuokraa, joka on usein sidottu voimalan tuottoon. Samasta hankkeesta johtuvat tie- ja voimajohtoalueet toteutetaan lunastustoimituksen kautta, viimekädessä lunastuskorvauksia hyödyntämällä. Maanomistajat lunastustoimituksissa ovat aivan eriarvoisessa asemassa verrattuna hankkeen päävuokra-alueen maanomistajiin. 

Nyt lausunnolla olevasta lunastuslaista odotetaan konkreettisia muutoksia vallitsevaan epätyydyttävään oikeustilaan. Arviointikäytännön säilyessä nykymuotoisena, ei pelkkä 25% tasokorotus tule ratkaisemaan tätä tuhansien maanomistajien mielessä olevaa epäkohtaa. Jotta uudistuksella saataisiin riittävä muutos aikaan, MTK esittää, että nyt tarjolla olevaa markkina-arvon käsitettä avataan laissa ja sen perusteluissa rohkeammin, jotta arviointikäytäntö myös kehittyy nykyisestä. Nauhamaisissa lunastuksissa omaisuuden paras ja tuottavin käyttö, fyysisesti mahdollinen, tarkoituksenmukaiseksi harkittu, laillisesti sallittu, taloudellisesti toteuttamiskelpoinen kiinteistön todennäköisin käyttö löytyy siitä päähankkeesta, jonka toteuttamista varten lunastus on katsottu tarpeelliseksi. Maanomistajan kannalta on sattumaa, kenen maille tulee voimala ja kenen maille voimajohto. Lainsäädännöllä tulee turvata, että näitä maanomistajia kohdellaan yhdenvertaisesti. Arvioinnissa on lisäksi huomioitava myös uuden tyyppiset maankäyttömuodot, kuten hiilikauppa ja ekologisen kompensaation arvo. Näidenkin arvojen kehittymistä on tarpeen arviointikäytännössä seurata. 

MTK näkee ratkaisuksi sen, että lunastuslakiin on kirjoitettava selkeästi esimerkkinä, että lunastettavan alueen markkina-arvo löytyy luontevimmin ja luotettavimmin lunastuksen taustalla olevan hankkeen vuokrasopimuksista. Ne ovat aidosti markkinahintaisia sopimuksia.  

Tilastokeskus on aloittanut alustavat selvitykset mahdollisuudesta alkaa tilastoida tuuli- ja aurinkovoiman vuokratasoja. Tilastoinnin on toteuduttava, jotta jatkossa markkina-arvo saadaan suoraan tästä tilastosta. 
 

Muut kuin taloudelliset vahingot

Esitetyn pykälän 29 sanamuoto kuuluu seuraavasti: Lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä (lunastuskorvaus).  

Suomessa mahdollistetaan ainoastaan taloudellisten menetysten korvaaminen osana täyttä korvausta. EIT:n ratkaisukäytännössä kuitenkin tunnistetaan myös muut kuin taloudellista arvoa edustavat menetykset. Niin sanotut kärsimyskorvaukset ovat EIT:n tunnistamia korvauksia esimerkiksi silloin, jos saman suvun omistuksessa erityisen pitkään ollut omaisuus pakkolunastetaan. Suomen tulisi noudatella EIT:n ratkaisukäytäntöä ja laatia lainsäädäntöä, joka mahdollisimman suoraviivaisesti mukailee ratkaisukäytännön linjauksia. Lailla ei pitäisi ainakaan rajoittaa täyttä korvausta korkeampien korvauksien ja myös muiden kuin taloudellisten menetysten arvottamista osana lunastuskorvausta.  

MTK esittää, että esitetyn lain 29§:ssä oleva sana taloudelliset poistetaan laista ja mahdollistetaan menetysten laajamittaisempi arviointi toimituksessa.  

Käytönrajoituksia koskeva säännös  

29 §:n 3 momentin perusteluissa todetaan, että omaisuuden käytönrajoituksia koskeva säännös ei toimi itsenäisenä korvausperusteena ja esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain tai luonnonsuojelulain mukaisia käytönrajoituksia ei korvattaisi ko. momentin nojalla suoraan. MTK haluaa muistuttaa, että on olemassa tapauksia, joissa käytönrajoituksien korvattavuus on epäselvää ja erityisesti muuttuneessa kaavoituskäytännössä näitä tilanteita esiintyy jatkuvasti enenevässä määrin. Vesilaissa ja luonnonsuojelulaissa voi tulla tilanteita, joissa yleinen korvaussäännös olisi erittäin tarpeellinen. Erilaisten ympäristöhaasteiden edessä voi eteen tulla nykyisten käytäntöjen hallitsematonta käyttöalan laajentumista. MTK:n näkemyksen mukaan käytönrajoituksia koskevan säännöksen täytyy toimia myös itsenäisenä säännöksenä, mikäli muualla lainsäädännössä korvausvelvollisuutta ei ole joko ollenkaan tai riittävän selkeästi ilmaistu. Lunastuslain yleinen korvaussäännös on tarpeellinen. 

MTK esittää, että perusteluita täsmennetään siten, että 3 momentin säännös voi tarvittaessa toimia myös itsenäisesti, jos sen soveltaminen on perustuslain näkökulmasta tarpeellista. 

Arviointimenetelmistä luopuminen 

Ehdotuksen mukaan laissa ei enää säädettäisi arvioinnissa hyväksyttävistä menetelmistä tai niiden keskinäisestä järjestyksestä vaan arvioinnin lopputuloksesta. Menetelmä tulisi esityksen mukaan kussakin tapauksessa valita sen mukaan, mikä luotettavimmin johtaa täyden korvauksen takaavaan markkina-arvoon. 

MTK tunnistaa tässä oleellisen riskin, että korkeimmat arvot tuottavia menetelmiä voitaisiin tulkita ”epäluotettaviksi”. Tällainen tulkinta olisi päinvastainen lainsäätäjän nyt esittämään tahtotilaan nähden, joten kyseistä perustelua on syytä täsmentää. Luotettavin lopputulos on hyvin tulkinnanvarainen. Lopputuloksen pitäisi nimenomaan olla lähempänä parasta markkina-arvoa, ei luotettavinta arvoa.  

Monopoliaseman vaikutus arvonmääritykseen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle tässä hallituksen esityksessä. Lain tarkoitus on nyt kuitata nämä arviointiin tai käytännössä vertailukauppojen hintaan liittyvät alentavat tekijät 25%:n tasokorotuksella. MTK:n näkemyksen mukaan monopoliaseman vaikutus tulisi tunnistaa arvonmäärityksessä erityisesti ja erikseen. Monopoliaseman vaikutus markkina-arvoon on nimenomaan asia, joka voi johtaa epäluotettavaan arviointiin. 

Tanskassa arviointimenetelmien osalta on säädetty, että lunastuksen kohde saa valita arviointimenetelmän itse. Tämä on johtanut siihen, että lunastukseen liittyy tiettyjä epävarmuuksia myös lunastajan näkökulmasta ja osaava avustajien ammattikunta pystyy turvaamaan lunastuksen kohteena olevalle huomattavasti tasapuolisemman aseman suhteessa lunastajaan. Tanskan mallissa myös suhteellisuusarviointi toteutuu lain turvaamalla tavalla Suomea paremmin. 

MTK esittää, että lakiin lisätään maininta siitä, että lunastuksen kohteena oleva voi halutessaan valita sen arviointimenetelmän, joka mielestään johtaa parhaimpaan markkina-arvoon. 

Puuston arvo nauhamaisissa lunastuksissa 

Nyt esitetty +25%:n korotus kohdentuu lunastuskorvaukseen. MTK pitää korotusprosenttia tasoltaan oikeana. 

Selvyyden vuoksi todettakoon, mitä lunastuskorvaus käytännössä pitää sisällään ja mikä vaikutus korotuksella on esimerkiksi voimajohtohankkeissa. Puusto hakataan usein ennen lunastustoimitusta maanomistajan kanssa tehtävällä erillisellä sopimuksella. Maanomistaja saa puuston arvon siis puukauppatulona eikä lunastuskorvauksena. Puuston arvo voi olla todella merkittävä suhteessa korvattavaan maapohjaan ja odotusarvoihin. Tämä +25% -korotus ei siis ulotu puuston arvoon puukauppatulon osalta. Mikäli puustoa ei poisteta vapaaehtoisesti, on maanomistajalla mahdollisuus jättää puuston arviointi lunastustoimituksessa tehtäväksi. Silloin esityksen mukaan +25% tasokorotus tulisi sovellettavaksi myös puuston arvon osalta.   

Sopimusperusteisen puustonpoiston täytyy käytännössä muuttua maanomistajan kannalta lunastuskorvausta houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi, jottei uudistus viivästytä hankkeita. Toimijat ovat kokeneet, että puuston nauhamainen poisto ennen lunastustoimitusta on keskeinen toimi hankkeiden sujuvan etenemisen kannalta. MTK huomauttaa, että nauhamaisia hakkuita ei toteutettaisi ilman lunastushanketta.  

MTK (yhdessä Fingridin kanssa) onkin useasti esittänyt, että verottajan ohjetta tulisi muuttaa ja lunastuksissa noudatettava hankintameno-olettama laajentaa myös niihin vapaaehtoisiin puukauppoihin, jotka toteutetaan ainoastaan lunastushanketta varten. Kyseessä olisi TVL 49 §:n soveltamisohjeen päivittäminen tältä osin. Mikäli verotuskäytäntöä ei muuteta, on vaarana se, että yhä useampi rationaalinen maanomistaja jättää puukauppasopimuksen tekemättä ja tällä on hankkeiden toteutumista merkittävästi hidastava vaikutus.  

Arvonleikkaussäännön poistaminen 

Arvonleikkaussääntelyn tavoitteena on ollut kuntien maapolitiikan tukeminen. Faktisesti arvonleikkaussäännöstöä sovelletaan äärimmäisen harvoin, mutta periaatteella on katsottu olevan merkittävä vaikutus kunnan mahdollisuuksiin hankkia raakamaata itse määräämällään hinnalla. Esityksessä perustellaan arvonleikkaussääntelyn kumoamista sillä, että säännöstö ei vastaa perustuslakia: arvonleikkaaminen lunastuksen kohteelta ei vastaa omaisuuden täyden korvauksen vaatimusta. Kunnat ovat kuitenkin esittäneet, että arvonleikkaussääntelyn suurin merkitys on kunnan neuvotteluaseman lujittaminen kunnan ja maanomistajan väliseen sopimukseen perustuvassa maanhankintamenettelyssä. On huomattava, että lunastusmahdollisuus kunnilla säilyisi esityksen mukaan ennallaan. Kunnan maanhankinnan keinovalikoimaan ei esitetä muutosta, ainoastaan korvauksen määrittäminen halutaan saattaa perustuslain tasolle. Kuntien maapolitiikkaa tukevia keinoja on nyt enemmän, kuin oli lähes 50 vuotta sitten, kun lunastuslaki säädettiin. Kunnat ovat jatkuvasti saaneet uusia työvälineitä maapolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi kunnilla ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon valtaa päättää maankäytön suunnittelusta ja rakentamistoiminnasta alueellaan.  

MTK:n havaintojen mukaan kuntien maapolitiikka on erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen läheisyydessä ottanut uuden suunnan, joka merkittävästi heikentää ihmisten luottamusta perustuslain takaamaan omaisuuden suojaan. Kuntien näin vahva asema ei enää edusta rationaalista linjaa. Arvonleikkaussääntelyn poistaminen luo tarvittavaa tasapainoa maanomistajien ja kuntien väliseen neuvotteluasemaan, ohjaa kuntia oikea-aikaiseen maanhankintaan sekä aktivoi käyttämään neuvotteluissa maapolitiikan keinovalikoimia monipuolisesti. Uusien toimintatapojen omaksuminen edellyttää myös muutoksia tulevaan yhdyskuntakehittämislakiin. 

Esimerkiksi Tanskassa lunastus nauttii maanomistajienkin keskuudessa aivan erilaista hyväksyntää kuin Suomessa. Tanskassa lunastus nähdään ennen kaikkea välineenä. Maanomistajat saavat itse valita, millä perusteilla haluavat omaisuutensa arvotettavan lunastuksessa ja mitä pidemmälle hanke on edennyt, sitä paremmat korvaukset maanomistajat saavat.  

MTK pitää tärkeänä, että perustuslakivaliokunta pääsee nyt arvioimaan arvonleikkaussääntelyn perustuslainmukaisuuden lopullisesti. Asia jäi 50 vuotta sitten ilman asianmukaista perustuslaillista käsittelyä ja on siitä lähtien ollut kiistanalainen.   

MTK:n näkemyksen mukaan arvonleikkaussäännöstön poistaminen on askel moderniin lainsäädäntöön. Lisäksi se on välttämätön muutos perustuslain toteutumiseksi. Se on myös selkeä signaali kunnille laadukkaampaan maanhankintaan siirtymiseksi.  

Asunto- ja elinkeino-omaisuuden korvaussuojan vahvistaminen 

Esityksellä halutaan vahvistaa asunto- ja elinkeinotakuuta siten, että sääntely laajennettaisiin koskemaan kaikkia lunastuslain alaan kuuluvia lunastustilanteita. Tällöin korvaus määrättäisiin aina niin suureksi kuin on tarpeen vastaavan oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle.  Laajennus koskisi asunnon lisäksi myös vapaa-ajan asuntoa. Muutos koskisi luonnollisten henkilöiden ohella heidän yritysmuotoisesti harjoittamaansa elinkeinotoimintaa, mukaan lukien yhtiömuotoisesti harjoitettu maa- ja metsätalous sekä pienimuotoinen yritystoiminta.  

Esitys jättää tulkinnan varaa yritysmuotoisen maa- ja metsätalouden harjoittamiselle. Käytännössä maa- ja metsätaloutta voidaan harjoittaa henkilöyhtiönä (ay, ky, tmi) tai erilaisissa yritysmuodoissa. Nyt esityksestä jää epäselväksi mitä yritysmuotoisuudella ja yhtiömuotoisuudella tässä tarkoitetaan. Oletettavasti kaikki on tarkoitettu yhdenvertaisesti lain soveltamisalan piiriin, mutta asia on syytä myös kirjata selkeästi. 

Lunastettaessa nauhamaisesti metsää sähkölinjan toteuttamiseksi on huomioitava, ettei vastaavia tilakauppoja normaalissa markkinatilanteessa toteuteta. Elinkeinotakuu tarkoittaa sitä, että lunastuksen kohteen on pystyttävä lunastuskorvauksella ostamaan vastaava metsäalue markkinoilta. Korvauksen on silloin oltava riittävä vastaavanlaisen kiinteistön ostamiseen kaupankäyntikuluineen. MTK:n näkemyksen mukaan elinkeinotakuun vahvistaminen tarkoittaa uudenlaista arviointikäytäntöä ja tulee olemaan merkittävä uudistus. 

Siirtymäsäännökset 

Esityksessä ehdotetaan, että kaikkiin vireillä oleviin tapauksiin ja muutoksenhaussa käsittelyyn palautettaviin tapauksiin sovelletaan uutta lakia. Lakimuutoksen pääasiallinen tarkoitus on estää perustuslain vastaiset tilanteet ja parantaa omaisuuden suojan toteutumista. On luonnollista, että muutokset koituvat nyt lunastustoimituksissa mukana olevien hyödyksi. MTK pitää siirtymäsäännöstä välttämättömänä ja perusteltuna. 

Lopuksi 

MTK esittää, että tämä lunastuslain korvausuudistus saatetaan voimaan MTK:n esittämien muutosten ja täsmennysten mukaisesti mahdollisimman pikaisesti. Samassa yhteydessä MTK esittää, että hallitus aloittaa seuraavat asiaan liittyvät toimenpiteet: 

Verotus 

MTK esittää, että verottajan ohjetta TVL 49§:n osalta täsmennetään siten, että hankintameno-olettama laajennetaan myös niihin vapaaehtoisiin puukauppoihin, jotka toteutetaan ainoastaan lunastushanketta varten.  

Arvonleikkaussäännöksen poistuessa olisi tarpeen tarkastella kunnan tekemien maakauppojen verovapauden mahdollisuutta tehostamaan vapaaehtoisten kauppojen toteutumista lunastusten sijaan.   

Sähkömarkkinalaki

MTK esittää, että sähkömarkkinalakiin kirjataan uusi vaatimus siitä, että verkonhaltijan on maksettava asiakkailta keräämistään sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksuista vuosittain johtoalueen maanomistajille 5%:n osuus. Mikäli liiketoiminta ei perustu sähkömarkkinalain mukaiseen sähkön siirron tai sähkön jakelun toteuttamiseen ja näistä kerättäviin maksuihin, laskettaisiin johtoaluemaksu verkonhaltijan tosiasiallisen liiketoiminnan kokonaisliikevaihdosta.  

Selvyyden vuoksi lunastusluvan myöntämisen yhteydessä tulisi suoraan lunastusluvassa todeta hankkeen kaupallinen luonne, joka ohjaisi markkina-arvon etsimiseen päähankkeen vuokrahinnoista. 

Alueidenkäyttölaki ja yhdyskuntakehittämislaki 

MTK esittää, että alueidenkäyttölaissa ja yhdyskuntakehittämislaissa (maankäyttö- ja kaavoituslakikokonaisuuden uudistuksessa) tarkastellaan lunastamisen edellytyksiä omaisuuden suojan tehostamista tavoitellen. Pakkolunastamisen tulisi olla mahdollista ainoastaan niissä tapauksissa, joissa omistajan vaihdos on ehdottomasti välttämätöntä hankkeen toteutumisen varmistamiseksi. Mikäli nykyinen omistaja on halukas ja kykenevä itse tai yhdessä kunnan ja muiden kumppaneiden kanssa toteuttamaan sanotun hankkeen, ei lunastuslupaa pidä pystyä laillisesti myöntämään. 

Lisäksi kaavoituksella asetettavista käytönrajoituksista aiheutuvien korvausten maksamista täytyy arvioida tehokkaasti omaisuuden suojaa parantaen. Kaavoituksella asetetaan nykyään hyvin paljon ja hyvin epämääräisiä käytönrajoituksia, joiden oikeusvaikutukset, sitovuus ja korvattavuus on epäselvää. Selkeät säännöt ovat keskeinen sujuvoittamis- ja säästötoimi. Lainsäätäjän velvollisuus on turvata lailla omaisuuden suojan toteutuminen. 

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry 

Leena Kristeri 
Elinvoimajohtaja 

aiheet: lausunto, lunastuslaki