Lausunto

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2024, lausunto luonnokseen 30.5.2024

28.06.2024

Valtion ravitsemusneuvottelukunt

MTK ry, kommentoijat:
Juho Kyntäjä
Antti Lavonen
Mari Lukkariniemi
Marjukka Mattio
Jukka Rantala
Heidi Siivonen

MTK ry kiittää mahdollisuudesta lausua uusien, tulevien kansallisten ravitsemussuositusten luonnosta, ja toteaa lausuntonaan seuraavaa:

Yleiset kommentit:

MTK ry esittää, että jos ravitsemussuosituksissa otetaan ravitsemuksen lisäksi huomioon ympäristökestävyys, on otettava tarkasteluun myös muut kestävyyden osa-alueet eli taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen kestävyys sekä huoltovarmuus. Huoltovarmuuden perusedellytys on maan kyky tuottaa riittävästi ruokaa myös poikkeusaikoina, tähän tarvitaan kaikkia ruuantuotannon sektoreita, kasviksia, viljaa ja kotieläimiä. Suosituksissa korostetaan vahvasti ruoan tuotannon ilmastovaikutuksia. Ruokaa ja sen tuottamista tulee tarkastella kokonaisvaikutuksien kautta, huomioiden mm. omavaraisuus, huoltovarmuus, biodiversiteetti tai esimerkiksi eläinten hyvinvointi. Suomalaisessa ruokajärjestelmässä on paljon hyvää ja toimivaa, suosituksissa olemassa olevia hyviä tai koko ajan kehittyviä seikkoja ei mielestämme huomioida. Globaalin ruuantuotannon ongelmat ja kotimaiset käytännöt eivät luonnoksessa erotu toisistaan. MTK näkee valitettavana sen, että asiantuntijakuulemisissa ei ole kuultu alkutuotannon edustajia.

Ravitsemussuositusten teksti on paikoin hyvin ongelmakeskeistä. Teksti on osin erittäin tarkkaa, kerrotaan tarkkoja prosenttilukuja, toisaalla tyydytään ilmaisuihin ”vähän”, ”paljon”, ”enemmän” ilman verrokkia tai käytetään tulkinnanvaraa jättävää termistöä, ”saattaa olla”. Nämä ovat lukijalle hankalia hahmottaa ja asettaa kontekstiin. Samoin suosituksissa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia, joistakin ruuista puhutaan grammoina, toisista annoksina. Nämä pitää harmonisoida yksiselitteisiksi, samoin luonnoksen kieliasuun on kiinnitettävä paljon huomiota.

Suositus jättää huomioimatta monia suomalaisen ruokaketjun hyviä piirteitä: esimerkiksi Suomessa hyvällä tolalla olevat eläinten hyvinvointi, tai antibioottien vähäinen käyttö kotieläintuotannossa, jäävät kokonaan huomioimatta. Suositusluonnoksessa ei hahmoteta koko ruokaketjua: paljon puhutaan alkutuotannosta ja kuluttajasta. Näiden kahden välillä on kuitenkin paljon jalostavaa teollisuutta, kuljetusta, markkinointia, tarjoilupaikkoja ja kauppa, joiden rooli jää suosituksissa hyvin pieneksi.

Kun halutaan vaikuttaa kuluttajien ruokailutottumuksiin, kieltäminen tai rajoitukset eivät ole tehokas keino. Hyviä valintoja pitää mahdollistaa, niistä pitää kiittää, ja ”tuuppia” osallistaen kohti terveyttä tukevia, kestäviä valintoja. Tekstin asia- ja osittain ongelmakeskeisyyteen liittyen suositusluonnoksessa ei mainita ruokailoa, tai ruuan merkitystä fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkiselle hyvinvoinnille. Ruokaan liittyvät sosiaaliset ulottuvuudet, yhdessä syöminen tai Suomen monipuolinen, maukas ja omaperäinen ruokakulttuuri, jäävät niin ikään vaille huomiota. Kasvisten ja lihan vastakkainasettelua tulee välttää. MTK ry näkee, että asiatekstiinkin voi ulottaa em. kulmia, tämä edistää myös suosituksen käytännön jalkautumista.

Yleiset kommentit, ruuantuotannon ympäristövaikutukset

Turvemaita lukuun ottamatta Suomessa päästöt eivät ole korkeampia kuin muualla. Päinvastoin on tutkimuksellista näyttöä, että maidon- ja lihantuotannossa päästöt alempia kuin yleiset kansainväliset tulokset. Tämä johtuu tehokkaasta tuotannosta, soijan käytön vähäisyydestä ja elintarviketeollisuuden sivutuotteiden tehokkaasta hyödyntämisestä.

Luonnoksessa esitetty tavoite viljelyn monipuolistamisesta mm. pellavan ja hampun alaa lisäämällä on sinänsä kannatettavaa, mutta pohdinnassa sivuutetaan täysin ehdotuksen taloudellinen kestävyys ja muut realiteetit. Useimmilla välikasveilla on varsin vähäiset markkinat ja maatilayrityksillä ei ole taloudellisia resursseja pitää tuotannossa kasveja, joille ei ole kannattavaa markkinaa.

Laiduntavat eläimet ovat monimuotoisuuden kannalta avainasemassa. Lisäksi monivuotiset nurmikasvit ovat pellon ekosysteemin kannalta parempia kuin yksivuotiset viljelykasvit. Lampaat ja naudat tarvitsevat sekä laitumia että nurmea. Siksi ne ovat monimuotoisuuden ja maataloustuotannon kestävyyden kannalta arvokkaita. Suositusten mukainen kotieläintuotannon voimakas vähentäminen vähentää siis monimuotoisuuden kannalta arvokkaita laitumia ja nurmia. Nurmiviljelyssä maa muokataan 4-5 vuoden välein, lähes kaikessa muussa viljelyssä, pl. suorakylvettävä vilja, maa muokataan vuosittain. Uusien kasvilajien tuominen laajaan viljelyyn lisää olosuhteissamme myös satoriskiä, jos esimerkiksi laajennetaan palkokasvien viljelyalaa ja lisätään nyt vähän viljelyssä olevia lajeja. Pohjoisissa kasvuolosuhteissa vaihtelu vuosien välillä on suurta ja on merkittävä riskitekijä.

Yleiset kommentit, punainen liha ja siipikarja, s. 24-25

Suosituksessa puhutaan punaisen lihan ympäristövaikutuksista ja mainitaan, että sikojen ruokinnassa käytetään soijaa. Sianlihantuotannon ilmastopäästöt ovat Suomessa hyvin lähellä siipikarjanlihan ilmastopäästöjä, mitä ei tekstissä tuoda esille lainkaan. Soijan käyttö sian rehustuksessa korostuu tekstissä, vaikka sikatuotannossa päästään Suomessa jo jopa soijattomaan ruokintaan ja valtaosa sian proteiinilähteestä on muuta kuin soijaa, millä on iso vaikutus tuotannon hiilijalanjälkeen ja biodiversiteettivaikutuksiin.

Suosituksessa jätetään mainitsematta se, että soijan ympäristöhaitallisuus perustuu siihen, että osa soijasta viljellään metsäkatoa aiheuttaneilla alueilla, mutta tosiasiassa maailmalta on saatavilla soijaa, jonka viljelyn luontovaikutus on maltillisempi kuin sellaisen soijan viljely, joka on aiheuttanut lähiaikoina metsäkatoa.

Yleiset kommentit, prosessoidun lihan kulutussuositus, s. 25

Prosessoituihin lihatuotteisiin käytetään pääosin raaka-aineina sellaisia ruhon osia, joita länsimaissa harvoin kulutetaan sellaisenaan. Näin ollen, mikäli prosessoitujen lihatuotteiden kulutusta rajusti vähennetään, se tulee heikentämään ruoaksi tuotetun eläimen käyttöastetta, kun nämä valmisteisiin käytettävät ruhonosat joudutaan markkinatilanteen mukaan käyttämään raaka-aineena ruokaketjun ulkopuolella. Ruokaketjusta ulos ohjattavat ruhonosat tyypillisesti myydään edelleen prosessoitavaksi esimerkiksi biopolttoaineeksi, lannoitteeksi, bioperäisiksi raaka-aineiksi, lääketeollisuuden tarpeisiin tai rehuksi esimerkiksi turkistuotantoon.

Koko arvoketjun taloudellisuuden kannalta on tärkeää priorisoida kotieläinraaka-aineen ohjautumista ruokaketjuun, minkä prosessoidut lihavalmisteet osaltaan takaavat. On syytä huomioida, että prosessoitujen lihavalmisteiden kulutuksen vähentämisellä on myös vaikutus tuotannon ilmastovaikutuksiin, mutta sitä ei ole analysoitu. Koska prosessoimattomien lihatuotteiden kysyntään ei pystytä tälläkään hetkellä kotimaisella tuotannolla täysin vastaamaan on syytä suhtautua varoen siihen, tulisiko tällä suosituksella ohjata pois prosessoitujen lihatuotteiden kulutuksesta, jos tilalle tuodaan kulutustarvetta täydentämään luonto- ja ilmastovaikutuksiltaan tuntemattomia tuote-eriä.

Prosessoitujen lihatuotteiden ravintosisältö myös vaihtelee paljon, joten on syytä harkita, tulisiko prosessoitujen lihatuotteiden suositusta täsmentää koskemaan tietyn tyydyttyneen rasvan ja suolapitoisuuden ylittäviä tuotteita ja täydentää suositus koskemaan nimenomaan niitä prosessoituja tuotteita, joissa on käytetty tarpeettoman korkeita pitoisuuksia nitriittisuolaa? Prosessoitujen lihatuotteiden ryhmässä on paljon tuotteita, kuten leikkeleet, joissa on kuluttajien tuntema Sydänmerkki. Suositus antaa ristiriitaisen viestin, tulisiko kuluttajan siis välttää Sydänmerkki-tuotteita.

Yleiset kommentit, ruoka-alan kestävyystyö

Useat suomalaiset elintarvikealan yritykset ovat laatineet ja toteuttavat kansainvälisesti verrattuna hyvin kunnianhimoisia kestävyyden edistämiseen tähtääviä ohjelmia. Yritysten kestävyystyö ulottuu vahvasti maatilatasolle asti. Monipuolisin toimin ja kannustimin ympäristövaikutuksia vähennetään ja luonnonmonimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia edistetään. Näiden lainsäädännön vaatimusten ylittävien toimenpiteiden kautta edistetään jatkuvasti suomalaisen maataloustuotannon kestävyyttä. Suositus ei mielestämme huomioi tätä työtä, ja suositusten ollessa voimassa oletettavasti noin kymmenen vuotta, myöskään tulevaa positiivista kehitystä. Myös kotimaisilla kasviksilla on tehty tuotannon laadukkuutta kehittävää työtä 2000- luvun alusta lähtien.

Yleiset kommentit, nautakarjatalous

Suositusluonnoksissa todetaan aivan oikein, että nautataloudella on nykyisellään suuri rooli Suomen maataloudessa ja se sopii hyvin Suomen luonnonoloihin. Maidon- ja naudanlihantuotanto on Suomessa kuitenkin laskusuunnassa. Maidontuotanto on Suomessa vähentynyt viime vuosina noin 2 % vuositahdilla ja Kantar TNS Agrin ennuste seuraavalle kahdeksalle vuodelle on noin -1,5 % vuosittain. Naudanlihan tuotanto vähenee myös maidontuotannon laskiessa, ennuste on –2 % vuositasolla vuoteen 2032.

Luonnonvarakeskuksen synteesiraportti suomalaisen nautakarjatalouden kestävyydestä tuo esiin seuraavaa: “Maantieteellisistä tekijöistä, kuten ilmasto- ja viljelyolosuhteista johtuen, Suomessa on paljon suotuisammat olosuhteet rehukasvien tuotannolle kuin suoraan ihmisten kulutukseen tarkoitettujen kasvien viljelyyn. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän vaihtoehtoja nurmiviljelylle löytyy. Rehuviljojen, lähinnä ohran ja kauran, viljely onnistuu vaatimattomammissa oloissa kuin elintarvikekasvien tuotanto. Nautojen avulla näiden elintarvikeviljan viljelyyn soveltumattomien alueiden pellot saadaan pidettyä mukana ruoantuotannossa.” On tärkeää huomata Suomen olosuhteiden vaikutukset ruuantuotantoon, mikä luo perustaa paikalliseen ravitsemukseen.

Kestävyyttä tarkastellaan nykyään neljä eri osa-aluetta huomioiden: Ympäristöllinen, taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen. Kokonaisvaltaisemmassa tarkastelussa ravitsemuksen vaikutukset ruuan tuotantoon koko maassa tulisivat kattavammin huomioitua. Nyt näkökulma on melko rajallinen. Esimerkiksi kytkös nautakarjatalouden vähenemisen ja maaseudun autioitumisen ja alueellisen elinvoiman hiipumisen välillä, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, jää huomaamatta.

Yleiset kommentit, suositusten käytäntöön saattaminen

MTK ry esittää, että suosituksien jalkautuksessa hyödynnetään suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää 3. sektoria. Suosituksen jalkautustyö sopisi ammattilaisten ohessa erinomaisen hyvin puolueettomille, valtakunnallisille neuvontajärjestöille tai soveltuvin osin valtakunnallisille lapsi- ja nuorisotyötä tekeville järjestöille. Järjestöt ovat ketteriä, valtakunnallisesti vaikuttavia ja kustannustehokkaita toimijoita, joilla on paljon osaamista tämän tyyppisestä työstä. Miten tahansa toimittaessa, kun suosituksia jalkautetaan, on siihen varattava riittävästi taloudellisia ja henkilöresursseja riittävälle aikajaksolle.

Huomiota on kiinnitettävä myös julkisia ruokapalveluja tarjoavien toimijoiden resursseihin – miten pidetään yllä korkeaa kotimaisuusastetta, laatua ja makua yhä tiukentuvassa taloudellisessa tilanteessa? Uusien tuotteiden reseptikehitykseen on varattava sekä aikaa, että taloudellisia ja henkilöstöresursseja, pelkkä uusi suositus ei riitä.

Sivu- ja rivikohtaiset kommentit

s.1.

Toteuttamiskelpoinen ja hyväksyttävä, kohtuuhintainen, saavutettavissa oleva > suosituksessa on paljon hyvää sisältöä perusteluineen, mutta yhtä aikaa se poikkeaa paljon nykyhetken toteumasta, ja siksi on perusteltua kysyä, onko suositus todella toteuttamiskelpoinen ja suomalaisten arkeen siirtyvä? Esimerkiksi kotimaisen, nyt vähäarvoisen kalan käytön lisääminen – miten ja millä taloudellisilla edellytyksillä toteutuu esimerkiksi julkisissa hankinnoissa, tai ruokaa hintaperustein ostavien kuluttajien arjessa?

s. 5, r. 1

Tekstissä viitataan FinRavinto2017-tutkimukseen. Ko. tutkimus on tällä hetkellä seitsemän vuotta vanha, ja en julkistamisen jälkeen on tapahtunut ruuankulutukseen liittyviä merkittäviä asioita, esimerkiksi etätyön yleistyminen ja ostovoiman heikentyminen. Seitsemän vuotta vanhaa datan käyttöä tai siihen viittaamista ainakaan grammojen tarkkuudella, tulee harkita uudelleen.

s. 8, r. 4-7

Täysjyväviljan, marjojen, hedelmien… kulutus on yhteydessä pienempään painonnousuun, kun taas vähäkuituisten viljavalmisteiden, punaisen ja prosessoidun…. suurempaan painonnousuun > Hämmentävä lause, nouseeko paino riippumatta siitä, mitä syö? Muotoiltava uudelleen.

s.9 r. 2-8

Ruuantuotannosta puhutaan ongelmakeskeisenä ympäristöhaittojen aiheuttajana. Ruuantuotannolla ja koko ruokaketjulla on vaikutusta ympäristöön, kuten kaikella ihmisen toiminnalla, mutta miksi näin negatiivinen sävy, jotain on kuitenkin syötävä? Kappale keskittyy pelkkään ruuan alkutuotantoon, ei muihin ruokaketjun toimijoihin, ja sysää vastuun pelkästään kuluttajalle ”ruokavalinnoilla voi vaikuttaa…”.

s. 9, r. 13-14

Väite “suurin osa nykyisen suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksista aiheutuu eläinperäisten tuotteiden käytöstä, erityisesti naudanlihasta ja maitovalmisteista” on epämääräinen. Kuinka paljon on suurin osa, ja mistä määrästä? Mihin määrä suhteutuu? Toisaalla dokumentissa kerrotaan ympäristövaikutusten riippuvan tuotantotavoista, eikä siksi ulkomailla laskettuja, sikäläisiin tuotantotapoihin perustuvia lukuja voi käyttää tässä sellaisinaan. Eläinperäisissä tuotteissa on ravitsemuksellisesti korkealaatuisia tuotteita.

s. 9, r. 15-18

Kappaleessa mainitaan Suomen korkeasta omavaraisuusasteesta, ja seuraavaksi todetaan, että kotimaiset tuotteet aiheuttavat ison osan ilmastovaikutuksesta. Tämän voi tulkita niin, että kotimaisuus tai huoltovarmuus ovat negatiivisia asioita tai siten, että tuontiruuan ilmastovaikutus on vähäisempi. Jos ruokavalion kotimaisuus vähenee, on riskinä, että tuontikasvistuotteita tuotetaan niukoilla vesivaroilla, jotka ovat paikallisten ihmisten kannalta elintärkeitä. Jos kulutetun ruuan kotimaisuusaste vähenee, heikentyy mahdollisuuttamme ohjata ruokavaliomme taustalla olevaa tuotantoa yhä kestävämmäksi.

s. 9, r. 21-22

Suomalaisessa broilertuotannossa käytetään vähemmän soijaa kuin kansainvälisessä vertailussa, koska suomalaisessa rehustuksessa on sivutuotteisiin ja viljan kuorintaan liittyviä panostuksia. Nautakarjatalouteen liittyvä laidunnus ja nurmituotanto lisäävät monimuotoisuutta. Sen sijaan esimerkiksi kasviproteiinien tuotanto lisää yksivuotisviljelyä ja siten esimerkiksi pellon muokkaustarvetta.

s. 9, r. 38

Suomen maapinta-alasta peltoa on noin 7 % (Luke).

s. 9, r.39

Suomen peltoalasta tällä hetkellä nurmilla, ekojärjestelmän nurmialoilla ja erilaisilla kasvipeitteisillä kesannoilla yms. on noin 45 % peltoalasta. Merkittävä osa nurmista ja siis Suomen peltoalasta on jo nyt erilaisten ympäristötoimenpiteiden piirissä.

s. 9, r. 43-44

Hamppu ja pellava ovat vanhastaan Suomessa viljeltyjä kasveja. Niissä ei kuitenkaan ole lainkaan potentiaalia laajasti viljeltäviksi kasveiksi nykyisessä markkinassa. Niiden tuominen esimerkiksi tässä yhteydessä on asiatonta ja harhaanjohtavaa.

s. 10, r. 1-7

Luomutuotannon matalammat sadot ovat kannattavuuden näkökulmasta primääri ongelma. Ilmaston kannalta luomun tarvitsema isompi peltoala on merkittävä ongelma, koska se lisää vastaavasti luomun ilmastopäästöjä. Merkittävä osa luomutuotantoa ovat voimakkaasti muokattavat avokesannot.

s. 10, r.7

Suomen maapinta-alasta peltoa on noin 7 % (Luke).

s. 10, r. 12-25

Perusmaatalousalueilla tapahtuneet luonnon monimuotoisuuden muutokset ovat suhteellisen rajallisia. Merkittävämpää on luonnonlaitumien ja perinnebiotooppien heikentyvä kehitys, koska niillä monimuotoisuus on erittäin runsasta. Näiden arvokkaiden alueiden vähentyminen on osittain johtunut maatalouden tehostumisesta, mutta osittain syynä on näiden alueiden jäämisestä maatalouden ulkopuolelle joko joutomaaksi tai se on muuttunut metsäksi.

s.10, r. 27-34

Epämääräistä tekstiä, jota lukijan voi olla vaikea hahmottaa. ”Paljon enemmän- paljon vähemmän”, tai ”pitoisuudet laskevat hitaammin” tai ”löydetty enemmän” mitä nämä käytännössä tarkoittavat maataloutta tuntemattomalle lukijalle, jää liikaa tulkinnanvaraa tai herättää hämmennystä. Voiko esimerkiksi lauseen, jossa todetaan vihannespelloilta löydetyn enemmän jäämiä, tulkita siten, että vihanneksia ei ole turvallista syödä? IPM-viljelytapa mainittu, mutta ei selitetty. Kappaletta tarkennettava, tai jätettävä pois.

Ruokaviraston sivuilla tarvittaessa hyvää tietoa torjunta-aineista. Huomioitava myös, että kasvinsuojeluaineet ovat yksi tapa torjua ruokahävikkiä. Kasvinsuojeluaineiden tarkoitus on varmistaa osaltaan kasvinterveys ja laadukkaat kuluttajatuotteet. Ruokaviraston mukaan kotimaisissa kasviperäisissä tuotteissa on vähemmän kasvinsuojeluainejäämiä kuin vastaavissa tuontituotteissa ja erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevissa tuotteissa jäämäriski on suuri. Suomessa Tukes valvoo tarkasti kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja turvallista käyttöä, sekä ympäristön että käyttäjän näkökulmasta.

s. 21 r. 6-7

Riisi suositellaan korvattavaksi muilla täysjyväviljoilla ympäristösyistä. Voisiko huomioida myös riisin heikon ravitsemussisällön perusteena sen välttämiseksi? s. 21 r. 9-13 Määritelmästä puuttuvat marjat. Marjojen kohdalla syytä mainita tässä tai muualla kappaleessa, että kotimaiset marjat voi syödä kuumentamatta.

s. 22, r. 9-13:

Alhaisen ilmastovaikutuksen lisäksi huomioitava, että perunalla on pieni vesijalanjälki.

s. 22, r. 11-12

”Perunan viljelyssä käytetään kuitenkin kasvitautien torjunta-aineita, millä voi olla paikallisesti monimuotoisuutta heikentävä vaikutus.” Epätarkka lause, ”voi olla” on liian tulkinnanvarainen ja epämääräinen. Lausetta tarkennettava, tai jätettävä pois. Ruokaviraston sivuilla tarvittaessa hyvää tietoa torjunta-aineista. Huomioitava myös, että kasvinsuojeluaineet ovat yksi tapa torjua ruokahävikkiä. Kasvinsuojeluaineiden tarkoitus on varmistaa osaltaan kasvinterveys ja laadukkaat kuluttajatuotteet. Suomessa Tukes valvoo tarkasti kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja turvallista käyttöä, sekä ympäristön että käyttäjän näkökulmasta.

s. 24, r. 29-30

Tämä on ympäristövaikutuksia käsittelevä kohta, jossa on turha puhua muusta. Siksi ehdotetaan poistettavaksi lause: “Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että keskimääräinen punaisen lihan kulutus vähenee merkittävästi.”

s. 24, r. 36

Tässä olisi syytä mainita, että nautojen ja lampaiden rehut ovat pääosin ihmisravinnoksi kelpaamattomia ja myös huomattava osa niiden tuottamiseen käytettävästä maasta on muun ruoan tuotantoon käyttökelvotonta.

s. 25, r. 26-33

Miksi yhdelle tuoteryhmälle on asetettu pitkän aikavälin tavoite kulutuksen suhteen? Ehdotetaan poistettavaksi, tai sitten kaikkia tuoteryhmiä käsiteltävä tasa-arvoisesti.

s. 26, r. 5-12

Suomessa nurmeen pohjautuvaan maidontuotantoa on kautta maan, joten on luonnollista, että maitotuotteet muodostavat merkittävän osan suomalaisesta ruokavaliosta. Maidontuotannolla on ympäristövaikutuksia. Suomessa ympäristövaikutuksia pyritään taklaamaan ja kestävyyttä edistämään yrityksien kansainvälisiin kilpailijoihinkin verrattuna kunnianhimoisin tavoittein ja ohjelmin. Nurmeen pohjautuva tuotanto ja alalla jo tehty työ näkyy mm. Suomalaisen maidon alhaisempana hiilijalanjälkenä. Maitotuotteiden keskinäistä ilmastovaikutusta vertailtaessa on huomioitava myös tuotteiden erilainen ravintoainepitoisuus. Naudat syövät suoraan ihmiselle käyttö kelvotonta nurmea ja nurmi kasvaa usein hyvin myös olosuhteissa, missä suoraan ihmisten kulutukseen kelpaavia kasveja ei pystytä viljelemään. Maitotiloilla on myös merkittävä merkitys maaseudun elinvoimaisuuteen.

s. 27, r. 27-33:

Sokerin tai sokeripitoisten tuotteiden haittoja ei pidä vähätellä. Usein niiden runsaaseen nauttimiseen saattaa liittyä muitakin ongelmia ruokavaliossa tai elämäntavoissa. Eri ravintoaineiden vahingollisuutta tai hyödyllisyyttä ei pitäisi tarkastella pelkästään sydän- ja verisuonitautien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien näkökulmasta. Ruuan vaikutus henkiseen hyvinvointiin pitäisi myös ottaa huomioon. Liian tiukat ruokaan liittyvät rajoitukset tai kiellot eivät ole toimivia arjessa. Sokeria sisältäviä tuotteita käytetään monesti miellyttävissä sosiaalisissa tilanteissa perheenjäsenten, ystävien ja työkavereiden kesken. Näiden tuotteiden kohtuullinen käyttö osana monipuolista ruokavaliota tulisi huomioida. Nykyisten suositusten termi ”ruokavalion sattuma” on hyvä ja kuvaava. Tekstissä ei ole mainintaa keinomakeutusaineista, tulisiko niistä mainita jotakin, millä perusteella valintoja tulisi tehdä, jos samassa tuoteryhmässä on sokerilla makeutettuja tuotteita ja keinomakeutettuja tuotteita?

Ravitsemussuosituksilla on suuri vaikutus erityisesti ateriapalveluihin, ja tämä tulee huomioida suosituksessa myös niiden henkilöiden kannalta, jotka nauttivat päivän kaikki ateriat ruokapalvelun tarjoamina. Tällöin korostuvat ravitsemuksen lisäksi ruuan sosiaaliset vaikutukset ja hyvän aterian tuoma mielihyvä, ja vaikkapa vuoden kiertoon kuuluvat juhlat juhlaruokineen, leivonnaisineen tai esimerkiksi satunnaisesti nautittuina makeisina.

Sokeri on elintarviketeollisuuden tärkeä raaka-aine, jolla on vaikutusta mm. ruuan aistinvaraiseen laatuun ja säilyvyyteen. Sokeri on tärkeä osa leivontaa: maku, kuohkeus, rakenne, paistoväri ja säilyvyys. ´

s. 27, r. 36- 37

Sokerijuurikkaan viljelyssä käytetään… > epämääräinen lause, mitä on paljon tässä yhteydessä, tai miten ”voi olla vaikutusta monimuotoisuuteen” pitäisi lukijan tulkita? Jos puhutaan sokerijuurikkaan viljelyn ympäristövaikutuksista, on syytä mainita myös, että syväjuurisena kasvina sokerijuurikas on erinomainen kasvinvuorotuskasvi, sillä se auttaa parantamaan maaperän rakennetta ja ravinteiden saatavuutta seuraavia viljelykasveja varten.

s. 29, r. 40-43

Miksi kotitalouksissa syntyvän hävikin merkitystä vähätellään? Suomessa Luke on tutkinut ansiokkaasti ruokahävikkiä, ja vertaa kansantajuisesti kotitalouksien ruokahävikin vastaavan 139000 henkilöauton kasvihuonekaasupäästöjä, 2021 vuonna 347 miljoonaa kiloa ruokaa.

s. 35, r. 28-29

Sosiaalisen median viestijöiden maininta tuntuu irralliselta. Sosiaalisessa mediassa on toki paljon ruoka- ja ravitsemuspuhetta, mutta ovatko somevaikuttajat verrattavissa samassa kappaleessa ravitsemuksen ja terveydenhuollon asiantuntijoihin.

s. 39 r. 8-32

Iso asia, kuten huoltovarmuus ja omavaraisuus on puristettu pieneen ja ylimalkaiseen tekstiin. Lähiruuan ja luomun mainitseminen esiin nostaen tässä kontekstissa kuulostavat oudoilta. ”Pitkää varastoimista kestävä täysjyvävilja” on erikoinen nosto, mitä tämän pitäisi terminä kertoa kuluttajalle, millaisista tuotteista on kyse? Luonnonmarjat ovat osa suomalaista ruokakulttuuria, mutta niiden noukkiminen ei liene nykyään enää kuluttajia läpileikkaavaa puuhaa, vaikka marjat ensiluokkaista ravintoa ovatkin. Miksei ole mainittu mitään eläinperäisiä tuotteita? Suomen nykyisen ruokajärjestelmän hyviä puolia ei ole mainittu selkeäsanaisesti. Ruokaketjun huoltovarmuuteen sisältyy tuotannon ja kuluttajan lisäksi teollisuus, kuljetukset sekä kauppa ja ruokaa tarjoavat toimijat. Ehdotetaan kappaletta uudelleen muotoiltavaksi. ***

Helsingissä, 28.6.2024 MTK ry

Heidi Siivonen
ruokamarkkina-asiantuntija

Jussi Martikainen
viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja

aiheet: ravitsemussuositukset, lausunto