Takaisin Maatalouspolitiikka

Artikkeli – Maatalous ja suomalainen ruoka

Maatalouspolitiikka

01.09.2023

MTK:n tavoitteena on varmistaa, että EU:n maatalouspolitiikka mahdollistaa myös tulevaisuudessa perheviljelmäpohjaisen maatalouden ja takaa viljelijöille kohtuullisen toimeentulon. 

Suomalaisen ruokaturvan tae on toimiva ja kannattava kotimainen ruokaketju. Sen perusta on kannattava maatalous, jota harjoitetaan koko maassa. Tutkimuksen ja tuotekehityksen päähuomio ja suurimmat voimavarat tarvitaan parantamaan maatalouden kannattavuutta ja tuotannon kehittämistä. 

EU:n maatalouspolitiikka 

Suomen maatalouden mahdollisuuksiin ja kannattavuuteen vaikuttavat markkinahintojen lisäksi EU:n maatalouspolitiikka ja sen rahoitus.    

EU:ssa on noudatettu yhteistä maatalouspolitiikkaa (Common Agricultural Policy eli CAP) 1960-luvun alusta lähtien. Politiikan luonne on muuttunut vuosikymmenten kuluessa ja se on käynyt läpi useita uudistuksia eli reformeja. CAP:in perustavoitteet ovat edelleen samat, mutta luonne ja erilaisten tavoitteiden määrä ovat muuttuneet näiden reformien myötä.  

Nykyään korostetaan tuotannon markkinalähtöisyyttä sekä erityisesti eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta ja ympäristöasioita.  

Maataloustuotteiden hinnat on laskettu EU-maissa suurimmaksi osaksi maailmanmarkkinahintojen tasolle ja tätä on pyritty korvaamaan viljelijöille suoralla tuella. Tuen saamisen ehtona on mm. elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevien ehtojen noudattaminen. 

Suomen maatalouspolitiikka 

Yksittäisellä EU:n jäsenmaalla on mahdollisuus harjoittaa kansallista maatalouspolitiikkaa EU:n säännösten asettamissa rajoissa. Yksittäinen jäsenmaa ei voi päättää suorien tukien asetusten soveltamisesta tai tehdä maaseutupolitiikkaa ilman EU:n hyväksymää ohjelmaa. Asetusten valmisteluvaiheessa jäsenmaa voi vaikuttaa politiikan tavoitteisiin ja sisältöön. MTK pyrkii osaltaan vaikuttamaan eri tahoihin siten, että maamme erityispiirteet huomioidaan EU:n maatalouspolitiikassa.  

Suomi täydentää EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukimuotoja liittymissopimuksen mukaisilla kansallisilla tuilla. 

Maataloustukijärjestelmät 

EU:n maataloustukijärjestelmät ovat EU:n suora tuki, epäsuotuisten maatalousalueiden luonnonhaittakorvaus (LHK), luomutuki sekä ympäristökorvaus ja eläinten hyvinvointikorvaus. Kahdessa viimemainitussa viljelijöille korvataan lainsäädäntöä tiukempien vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Kansallisia tukia Suomessa ovat pohjoinen tuki, Etelä-Suomen kansallinen tuki ja investointituet.  

Tukien kohdentamiseksi Suomi on jaettu seitsemään tukialueeseen. Alueilla A ja B on voimassa Etelä-Suomen kansallinen tuki ja viidellä eri C-alueella toimii porrastetusti pohjoinen tuki.  

Suora tuki  

EU:n suora tuki koostuu tuotannosta irrotetusta tulotuesta sekä tuotantosidonnaisesta osasta. Suomessa 80 prosenttia suorasta tuesta on tuotannosta irrotettua. Tuen saamisen ehtona on peltojen pitäminen hyvässä viljelykunnossa sekä huolehtiminen eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön hyvästä tilasta.  

Luonnonhaittakorvaus (LHK)  

Tietyt alueet EU:ssa on luokiteltu maataloudelle epäsuotuisiksi alueiksi. Luonnonhaittakorvauksella pyritään turvaamaan maataloustuotanto ja elinvoimainen maaseutu tällaisilla alueilla. Koko Suomi on luokiteltu epäsuotuisaksi alueeksi.  

Ympäristökorvaus  

Ympäristökorvauksella korvataan tuotannon vähenemisestä ja kustannusten noususta aiheutuneita tulonmenetyksiä ympäristön kuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin sitoutuneille viljelijöille. Järjestelmän toimenpiteillä vähennetään vesistökuormitusta sekä päästöjä ilmaan ja huolehditaan luonnon monipuolisuudesta sekä maaseutumaisemasta.  

Pohjoinen tuki  

C-tukialueita koskeva pohjoinen tuki sisältää maidontuotanto tuen sekä kotieläinten lukumäärään ja viljelyalaan perustuvia tukia. Lisäksi siihen kuuluvat kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden, metsämarjojen ja –sienten varastointituki sekä porojen eläinkohtainen tuki.  

Etelä-Suomen kansallinen tuki  

A- ja B-alueita koskeva Etelä-Suomen kansallinen tuki perustuu kuluvan ohjelmakauden yhteisen maatalouspolitiikan siirtymäkauden artiklaan. Tällä hetkellä tukea voi maksaa vuoden 2020 loppuun saakka.  

Investointituet  

Yrityskoon kasvua ja nuorten viljelijöiden alalle tuloa edistetään maatalouden investointituilla. Investointitukia ovat korkotukilainat, avustukset ja valtion takaukset. Nuorten viljelijöiden aloitustuella kannustetaan nuoria maanviljelijöiksi ja tilan kehittämiseen.  

 

CAP-ohjelmakausi 2023-2027 

Vuosien valmistelutyön jälkeen Suomi otti keväällä käyttöön uuden CAP-ohjelman. Pitkän valmisteluprosessin aikana moni asia saatiin aktiivisella edunvalvonnalla Suomen kannalta paremmaksi. Uuteen maatalouspolitiikkaan ei esim. tullut leikkauksia tukien kokonaisrahoitukseen tai tilakohtaisia tukikattoja. Tuotantosidonnaisia tukia voidaan jatkossakin maksaa nykyisessä laajuudessa. Maatalousyrittäjien omat valinnat tulevat toki vaikuttamaan entistä enemmän tilakohtaisiin tukikertymiin, kun suurempi osa rahasta jaetaan viljelijöille vapaaehtoisten toimenpiteiden kautta.  

Peltojen monitorointi automaattisella satelliittiseurannalla on uusi elementti, mikä näkyy viljelijöiden arjessa vähentyvinä tilatarkastuksina. Uudistuksesta uhkaa aiheutua kuitenkin kassakriisiä maatalousyrittäjille, kun tukien maksatusaikataulut muuttuvat. EU:n perussääntönä on, että tuet voidaan maksaa aikaisintaan 1.12. MTK ei hyväksy tukimaksatusten siirtoa seuraavan vuoden puolelle, vaan tekee kaikkensa, jotta maksatusmuutokset olisivat mahdollisimman pieniä CAP-kauden vaihtuessa. 

 

MTK:n tavoittelee muutoksia myös ohjelmakauden aikana: 

  • Tukien valvonta- ja hallintasäännöistä on löydettävä joustoa maatalouden vaikeassa taloustilanteessa, jotta tuet pystytään maksamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 
  • Tukijärjestelmän yksinkertaistamista on jatkettava myös kauden aikana. Uudistuksessa ei saavutettu merkittäviä parannuksia ja syy tähän on EU:n monimutkainen peruslainsäädäntö ja EU-komission halu puuttua pienimpiinkin yksityiskohtiin kansallisessa toimeenpanossa. 
  • Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosien aikana, joten muutoksia CAP:n strategiseen suunnitelmaan ja eri tukijärjestelmiin on voitava tehdä joustavasti ja nopealla aikataululla. 
  • Inflaatio on merkittävästi heikentänyt tulotukien ostovoima, kun maatalouspolitiikassa on luovuttu tukien inflaatiokorjauksesta ja tähän on kiinnitettävä huomiota, ettei maatalousyrittäjien tulotaso heikkene kustannusnousun tahdissa. 

 


Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: maatalouspolitiikka, maataloustuet