Blogi – Kansainvälinen toiminta

Muistoja Brysselistä - Metsäpäätösten vuodet

08.10.2021

Koronakriisi sulki tietotyöläiset minut mukaan lukien visusti kotiin. Belgiassa säännöt olivat Suomeen verrattuna tiukat: kotona tuli olla viimeistään kello kymmenen illalla, perheen lisäksi sai tavata vain yhtä ihmistä viikossa ja ulos sai poistua pelkästään kävelyille. 

Samaan aikaan oli kiinnostavaa seurata läheltä, miten EU:n pyörät lähtivät pyörimään pandemiaa vastaan. 

Vain muutamia kuukausia kriisin alkamisesta EU-maat sopivat 750 miljardin euron historiallisesta elvytyspaketista ja tuhannen miljardin EU-budjetista. Alun perin kaksipäiväinen huippukokous venyi lopulta nelipäiväiseksi, kun jäsenmaiden "niukka nelikko" vaati elvytykselle tiukkoja ehtoja. Tämän kokouksen aikana eivät nukkuneet neuvottelijat eivätkä toimittajat. 

Suomelle kokouksessa valvominen toi hyviä uutisia, kun maan maatalousrahoitus kasvoi, vaikka muuten maatalouden EU-budjetti laski uudella rahoituskaudella. Rahoituskirjekuorien rinnalla media seurasi tiiviisti Unkarin uppiniskaisuutta, kun budjettiin haluttiin kirjata maininta oikeusvaltioperiaatteesta. 

Metsäasiat veivät työpäivistä merkittävän osan. Kun saavuin Brysseliin vuonna 2017, EU:n metsäaiheista oli alettu vasta hiljalleen kiinnostua. Sain työlleni lentävän lähdön, kun saavun kesälomaltani suoraan rinkan kanssa europarlamenttiin Strasbourgiin, jonne mepit kokoontuivat äänestämään hiilinielujen laskentatavoista, tutummin lulucf-asetuksesta. 

Suomelle ratkaisevaan asemaan nousi sana ”intensiteetti”, joka haluttiin muotoilla uudelleen hakkuiden kasvattamisen toivossa. Eräs suomalaismeppi lupasi korkata Jaffa-pullon, jos äänestys päättyisi Suomen kannalta hyvin. Sain olla todistamassa, kun limpparipullo poksautettiin auki voiton merkiksi. 

Euroopan parlamentin tiedotusosasto muisteli, että yksikään EU-aihe ei ole viimeisten vuosien aikana saanut aikaan samanlaista mediakohua. 

Komission vaihduttua vuonna 2019 työnjaot sekä valta maa- ja metsätalousasioissa menivät uuteen uskoon. Varapuheenjohtaja Frans Timmermans myllytti kovaan ääneen Twitterissä, kuinka huonossa kunnossa Euroopan metsät ovat. Puolalainen maatalouskomissaari Wojciechowski sen sijaan tuntui jäävän Green Dealista vastaavan Timmermansin jalkoihin. 

Suurin kysymys EU:n metsäkeskustelussa on ollut se, kenelle valta metsäasioissa kuuluu: komissiolle vaiko jäsenmaille? Viime vuodet ovat näyttäneet sen, että komissio tulee askel askeleelta lähemmäs jäsenmaiden tonttia. Tätä komissio ei kuitenkaan myönnä - useat tekemäni haastattelut ympäristökomissaarin kanssa ovat sen osoittaneet. Olen oppinut, että usein suorat rajoitukset ja toimivaltakysymykset puuttuvat esityksistä, mutta ne ovat nähtävissä lakitekstien rivien välistä. 

Kun pestini alussa keskustelun ytimessä oli lulucf, nyt meillä on EU:n uusi metsästrategia, kestävä rahoitusluokittelu eli taksonomia, monimuotoisuusstrategia, metsäkatoesitys sekä uudet ilmastovaatimukset. Vaikka toimittajana yritin kertoa jokaisessa uutisjutuissani, mistä metsäpäätöksestä tällä kertaa oli kyse, en ihmettele, jos lukijoiden keskuudessa pää menee vähemmästäkin pyörälle. 

Ennen maatalouskomissaari Phil Hoganin kauden loppua sain olla todistamassa historiaa, kun 20 vuotta neuvotteluissa ollut Mercosur-kauppasopimus saatiin maaliin. Kauppasovun viivästyminen on johtunut siitä, että EU:n maatalouspiireissä on kavahdettu eteläamerikkalaisen lihan saapumista Euroopan markkinoille. Kesällä 2019 saavutettu sopu tuomittiin nopeasti niin ympäristönsuojelijoiden kuin maatalouskansan keskuudessa. ”Musta hetki historiassa”, Copa-Cogeca totesi. 

Vaikka neuvottelutuloksesta on nyt yli kaksi vuotta, ratifiointi ei ole edennyt. Kauppasopimuksen sisältämät lausekkeet viljelijöiden elinkeinon turvaamisesta tai sademetsän hakkuiden ehkäisemisestä ovat niin löperöitä, että jopa suuret maatalousmaat Saksa ja Ranska suhtautuvat kauppasopimukseen penseästi. Jäsenmaiden lisäksi myös EU-parlamentti pitäisi saada vakuutettua. 

Maatalouspolitiikan uudistuksen neuvottelut kestivät reilu kolme vuotta. Kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristötoimenpiteet nousivat politiikan keskiöön, mikä kuumensi Suomessa hallituspuolueiden välejä. 

EU on pitkäjänteistä kompromissien hieromista. Tässä työssä olen tottunut siihen, että omia viikonloppumenoja ei kannata suunnitella liian tarkasti. Ajoitus maatalousneuvotteluiden lopulliselle solmimiselle oli brysseliläiseen tapaan tavallinen: juhannusaatto. Saunan lämmityksen sijaan sain kuunnella meppien ja komissaarien analyysejä siitä, mitä turvemaiden suojelumerkintä käytännössä tarkoittaa. 

Näiden vuosien aikana olen vastaanottanut useita lukijoiden puhelinsoittoja maakunnista. Monesti minulle haluttiin jakaa kummastus siitä, kuinka huonosti metsäasiat tunnetaan EU:n käytävillä tai miksi hallituksessa on eripuraa maa- ja metsätalouteen liittyvissä kannoissa. 

Vaikka kolmasosan komennuksestani söi koronaviruspandemia, pääsin onneksi myös matkustamaan. Maaseutu lehmineen löytyy läheltä Euroopan suurkaupunkien kupeesta. Maaseudulla sain raportoida ennätyskuivista kesistä ja tänä vuonna karmivista tulvista, jotka veivät kokonaisia kaupunkeja. Alankomaalainen viljelijä näytti minulle keskikesällä 2021 peltojaan, jotka olivat veden peitossa. Saksassa pääsin todistamaan kuivien kesien vitsausta kuusikoissa: kirjanpainajakriisiä. 

Kun seurasin ääri-ilmiöiden yleistymistä Euroopassa, huomasin, kuinka tarpeeseen EU:n kunnianhimoinen, vuoteen 2030 ulottuva ilmastopaketti tuli. Seuraavat vuodet keskustellaan siitä, kuinka tavoitteet laitetaan toteen. 

Maaseudun Tulevaisuus -lehti ei vaikeasta nimestään huolimatta ole jäänyt EU-instituutioissa noteeraamatta. Sen tietää siitä, että meidät tiedetään kutsua mukaan, kun ympäristökomissaari kertoo metsästrategiasta ennen sen julkaisua tai kun maatalouskomissaari informoi tuoreesta maataloussovusta. 

Maria Pohjala 

Kirjeenvaihtaja 2017-2021 

aiheet: bryssel30