Takaisin Miksi vesien tila ei kohene kuten tavoittelemme?

Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Miksi vesien tila ei kohene kuten tavoittelemme?

26.08.2020

Vaikka Itämeren tai sisävesien ravinnekuormitukset ovat vähentyneet, emme ole pääsemässä asetettuihin tavoitteisiin vesien hyvästä tilasta. Emme ole valmiita vuonna 2027, mutta meidän on jatkettava vesiensuojelua, motivoituneina toisiamme kannustaen ja eri lähtökohtia ymmärtäen. Näillä sanoilla vastasin ympäristöhallinnon järjestämillä vaikuta vesiin -päivillä 26.8.2020 kysymykseen: Vesien- ja merenhoito: Vuosi 2027 on lähellä –olemmeko valmiita?

Paljon on ollut yritystä, joka sektorilla. Pistekuormitus väheni merkittävästi jo 70-luvulla, tosin vasta 2011 jätevesien päästö veteen Itämerellä liikkuvilta matkustajalaivoilta kiellettiin. Hajakuormitusta on pyritty eri keinon hallitsemaan sitten 80-luvun tutkimuksen karttuessa. On kuitenkin epärealistista olettaa, että hajakuormitus säiden armoilla saataisiin täysin haltuun. Raja tausta- ja hajakuormituksen on epäselvä.

Jotta voimme tarttua parempaan tulevaisuuteen, kohdentamiseen ja vapaaehtoisten toimien riittävyyteen, on tunnettava historia. Siksi siitä muutama sana: Vielä 1982 minulle opetettiin maaperäopin luennolla Viikissä, kuinka veteen päätyvä fosfori on peräisin pesuvesistä. Käsitys muuttui uusien tutkimusten myötä, kun seuraavina vuosina saimme lohkojen kuormituslukuja typestä ja sitten fosforista. Maatalouden toimet peltojen hajakuormituksen vähentämiseksi alkoivat – viherkesantoineen ja vähennetyin muokkauksin. Liittyessään unioniin Suomella oli jo kokemusta vesiensuojelutoimista, joita EU:n jäsenenä jatkettiin maatalouden ympäristötukiohjelmissa. 40 vuotta on tehty töitä. Tutkimus edellä, neuvonta apuna.

Kuten professori Norko totesi Helsingin sanomille haastattelussaan 24.8.2020, Itämeren innokas vesiensuojelu on tuottanut tulosta. Itämeri on paljon paremmassa kunnossa kuin 40 vuotta sitten. Rehevöityminen ei enää kiihdy. Itämeri ei ole enää maailman saastunein meri. Kuitenkin syviin vesikerroksiin ja merenpohjaan on kasautunut ravinnevarasto, joka ylläpitää meren rehevyyttä. - Sama tilanne on monessa järvessämme.

Norkon mukaan Itämeren tilan kohentaminen vaatii uudenlaista ajattelutapaa. Selvät muutokset näkyvät vasta kymmenien, jopa satojen vuosien päästä. Tätä ajattelua tukee myös norjalaisen tutkimusinstituutin (www.niva.no) tutkimukset. Tuloksia vaaditaan kuitenkin välittömästi. Sama koskee pintavesiä, luonto korjaa itseään viiveellä.

On kuitenkin hämmentävää, että vaikka toimia on tehty, mitatut kuormituksen leikkaukset eivät ole suuren suuria. Miksi? Näen kaksi syytä: 1) mittausten puute ja 2) ilmastonmuutos

1) Olemme liikaa keskiarvojen varassa – saavutukset peittyvät suureen vuosien väliseen hajontaan. On vaikea tarkentaa ja kohdentaa, jos pelloilla tehtyä ei saada kiinni malleihin.

Tarvitsemme tavoitteiden seurantaan ja kustannustehokkaiden, kohdennettujen toimien käyttöönottamiseksi yhä tarkempaa tutkimusta, jotta hajakuormitusta saadaan vähennettyä.
Kuormitusseuranta perustuu pieniin määriin mittauksia, joita sovelletaan yleistäviin malleihin. Tietoa ja sektorikohtaista jaottelua tarvitaan enemmän. Kun esim. metsätalouden osuutta on tarkennettu, vaikutukset näkyvät taustakuormassa. Meillä ei ole lopullista totuutta, vaan lisätietoa tarvitaan julkisin varoin ja pitkillä aikasarjoilla, valuma-aluetasolle.

2) Ilmastonmuutos jarruttaa hyviä aikeitamme päästä tavoitteisiin – meri lämpenee ja vesi nousee tulvissa pelloille, vieden ravinteikkaan maan sulassa talvessa tai rankkasateissa.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen on vaikuttavaa vesiensuojelua. Veden liikkeet eivät saa karata niin hallitsemattomiksi kuin ovat. Sillä veden mukana ravinteet huuhtoutuvat tai kulkeutuvat eroosiona. Kyse on hallitsemattomasta tilanteesta, mikä antaa perusteet tavoitteista poikkeamiseen – eikä vain aikapidennyksen osalta.

Kuten ilmaston muutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, myös vesiensuojelun ratkaisut on kohdennettava kustannustehokkaasti sinne, missä vaikuttavuus on suurin. Tämä vaatii vielä lisää mittauksia ja mallien kehittämistä. Ja etenkin koska tutkimustyö on kesken, meidän on perustettava toiminta vapaaehtoisuudelle ja käytännön toimijan asiantuntemukselle. Lohkonsa tuntija osaa valita parhaimman vesiensuojelukeinon.

On muistettava, että meillä on yli miljoona kasvulohkoa – eri maalaji- ja sääoloissa. Eri maatilat tarvitsevat eri vuosina eri toimet, vesienhoidon toimenpiteiden on siksi oltava joustavia, mikä on muistettava säätelykäytännöissä.

Tunnustus motivoi. Vesienhoitosuunnitelmista 2016-2021 maatalouden osalta on toteutunut 81 % ja maankäytön 100 %. Muut toimialat jäävät näiden alle. Yritystä on ollut, myös onnistumisia, ja tulee olemaan. Hyvällä yhteistyöllä ja vuoropuhelulla.

MAANRAKENTAJA

Liisa Pietola, MTK


MTK:n ympäristöjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti.
MOTTO: Luonto auttaa meitä ja me luontoa, jotta saamme ruokamme ja lämpömme.