null Muistoja Brysselistä - Metsäedunvalvontaa Brysselissä

Blogi – Kansainvälinen toiminta

Muistoja Brysselistä - Metsäedunvalvontaa Brysselissä

22.11.2021

Ensikosketukseni Brysselin metsäasioihin tapahtui syyskuussa 2010. Silloin aloitin harjoittelijana NSF:n eli pohjoismaisten metsänomistajaliiton toimistolla, jonka vetäjänä tuolloin toimi Satu Lantiainen. Olen Sadulle ikuisesti kiitollinen valinnastani, sillä siitä alkoi useiden vuosien työ eurooppalaisten metsä-, maatalous- ja luonnonvarakysymysten parissa. NFS:n jäseninä ovat Suomen, Ruotsin, Norja ja Tanskan metsänomistajajärjestöt ja tuohon aikaan NSF toimi Ruotsin jäsenjärjestö LRF:n tiloissa Rue de Trévesillä aivan MTK:n, SLC:n ja Pellervon Brysselin toimiston yläkerrassa.

Ruotsin järjestön kollegat tulivat toki tutuksi, mutta samoin myös MTK:n toimiston väki kerrosta alempana. Toimistoa veti Simo Tiainen, Marjukka Manninen toimi eläinasiamiehenä, Maarit Holma piti toimistoa pystyssä ja Seppo Kallio pyöritti Talous- ja Sosiaalikomitean metsä- ja luonnonvara-asioita. Metsäkysymykset olivat tuolloin alkaneet tehdä tuloaan Brysselin agendalle esimerkiksi EU:n 2020-ilmastotavoitteiden kautta ja ilmapiiri oli työntäyteinen ja innostava. Niin innostava, että päätin yrittää hakeutua samankaltaisiin hommiin Brysseliin, kunhan sopiva hetki ilmaantuisi.

Ja seuraava tilaisuus ilmaantui, kun sain aloittaa työt NSF:n toimiston vetäjänä tammikuussa 2013. Kyseinen talvi oli Brysselissä erityisen kylmä, mutta se ei juuri päättyneen Rovaniemen työkomennukseni jälkeen tuntunut kovin viileältä ja vastaanotto Brysselissä oli lämmin. NSF:n toimisto oli siirtynyt Metsätalolle Luxembourgin aukion laidalle, mutta tiivis yhteistyö MTK:n toimiston kanssa jatkui. Toimistolla oli myös aloittanut uusi Maaseudun tulevaisuuden kirjeenvaihtaja Niklas Holmberg.

Metsiin liittyvää työtä oli tuolloin jo niin paljon, että NSF teki läheistä yhteistyötä Euroopan kattojärjestö CEPF:n kanssa taakan jakamiseksi. Yksi suurista projekteista oli saada komissio päivittämään vuoden 1998 metsästrategiansa ja vielä sillä tavalla, että se huomioisi koko sektorin kokonaisvaltaisesti. Komissio oli aluksi haluton julkaisemaan uutta strategiaa, mutta yhteistyössä metsäsektorin toimijoiden kanssa saimme komission vakuutettua ja uusi strategia julkaistiin syyskuussa 2013. Joidenkin toimijoiden keskuudessa oli epäluuloja sitä kohtaan, oliko yleisesti hyvä, että komissio laatii strategioita metsistä, tulisihan metsäkysymyksissä toimivalta olla jäsenmailla. Kuitenkin katsottiin yleisesti, että koska metsiin liittyviä aloitteita ilmaantui koko ajan lisää, olisi hyvä, että olisi olemassa strategia, joka pyrkisi koordinoimaan koko sektoriin liittyvää sääntelyä.

Vuonna 2013 komission esittelemän 2020-ilmastopaketin myötä myös metsät olivat tulleet osaksi eurooppalaista ilmasto- ja energiakeskustelua. Bioenergia, sen kestävyys ja käyttö oli nostettu kyseenalaiseksi ja keskustelussa oli suuri tarve tuoda esille faktoja Suomen ja Pohjoismaiden bioenergian käytöstä. Toinen ilmastoon liittyvä aihe tuolloin oli epäsuora maankäytön muutos, joka EU:n lyhenne-jargonissa lyheni kirjainyhdistelmäksi ILUC. Tähän liittyen eri tahot halusivat ottaa käyttöön pakolliset tilakohtaiset metsäsuunnitelmat sekä tuoda lainsäädäntöön nk. kaskadikäytön sääntelemään puumarkkinoita. Euroopan Parlamentissa avainasemassa oli ranskalainen MEP raportööri Corinne LePage. Yhteistyö suomalaisten meppien kanssa sujui hienosti ja lopulta esityksiä ei otettu käyttöön. MTK:n, Suomen ja Pohjoismaiden edunvalvonta toimi hyvin ja tehokkaasti. 

Nyt vuoteen 2021 mennessä sama trendi on jatkunut ja EU:n agendalla olevat metsäasiat ovat moninkertaistuneet. Se tarkoittaa, että asiantuntevalle metsäedunvalvonnalle on enenevissä määrin tarvetta.

Tatu Liimatainen

NSF-koordinaattori vuosina 2013–2014

aiheet: bryssel30