Blogi – Jäsenyys

Parviäly

09.04.2020

Allekirjoittanut kirjoittaa nyt asiasta kokemuslähtöisesti entisestä kouluttajan tehtävästä käsin. Olin kauan sitten hyvin innostunut siitä, että MTK:n, liittojen ja yhdistysten toiminnallista kokonaisuutta pitää tiivistää. Se on ehto järjestöllisen yhtenäisyyden ja osaamisen kohottamiseksi ja kohdistamiseksi vaiheessa, jolloin jäsenmäärä laskee, edunvalvonnan vastuu kasvaa, maaseudun murros jatkuu mutta itsetunto kohoaa.

Minulle on aina huomautettu, että maakunnallinen vaikuttaminen on tärkeä osa edunvalvontaa. Juuri nyt viimeistään on syytä tiedostaa, että vain valtakunnan tason vaikuttaminen tehoaa, ja  että keskittäminen ei ole vastakohta asioiden hoitoon. Katsokaa mitä nyt tapahtuu mm. yrittäjärintamalla.  

MTK-kokonaisuus on aivan ylivoimainen taho kokoamaan ja toimeenpanemaan maaseudun muutos – ja murrosvaiheen muutostarpeet. Jos järjestö itse sitä nyt haluaa?

Viitaten edellä mainittuun nyt olisi viimein aika miettiä organisaation todellista uudistamista. Se voi toki toimia mm. järjestöuudistuksella, MTK-liittojen yhdistymisillä, talouden keskittämisellä, jäsenetujen parantamisella, mutta keskeisintä on, että järjestön jäsen tuntee sen tarpeelliseksi, osaavaksi, luotettavaksi ja palvelijaksi. Nykyinen kehitys ei suinkaan edistä jäsenyhteyttä, joka on selkeä kipukohta.

Olette varmaankin seuranneet miten ruotsalainen (LRF) edunvalvonta on liukumassa kuluttajan rinnalle. Se on onnistunut, mutta se olisi vielä vahvempi, jos olisivat kyenneet luomaa kolmikantaa tuottajan – kuluttajan ja elintarviketeollisuuden kesken. Suomessa tähänkin olisi vielä mahdollisuus; se luodaan lähellä (ei Grüne Wochella)

Herkkyys tehdä muutosta kokemusperäisesti uutta ja vanhaa yhdistäen on nyt mahdollisuus. Juuri nyt kun moni asia muutoinkin muuttuu ja varmasti. Nyt tarvitaan uskallusta ja rohkeutta... kun ei ole pakko.

Tulipa mieleeni; tarvittaisiinko tässä nyt se ”nyrkki”?

Markku Vuorensola
mvuorens@welho.com

aiheet: veteraanivärinää