Blogi – Kansainvälinen toiminta

Populismi ympäristölobbareiden työkaluna, eipä haittaa vaikka ilmasto kärsisi

17.05.2024

Suomalaiset ympäristölobbarit sekä vihreän ja vasemman laidan poliitikot ovat ottaneet Brysselin kautta koukkaamisen, brysselöinnin työkalukseen. Kun kotimaassa metsien käyttöä ei katsota suppean ympäristöavaimenreiän läpi, vaan kokonaisuutena sekä luonto että talous huomioiden, haluavat nämä voimat siirtää metsiin liittyvän päätöksenteon EU-tasolle. Autuusko tulisi, kun annetaan muiden päättää ja määrätä metsien käytöstä Suomen puolesta? Uskoisi kaikkien näkevän selvästi, että ideologisesti ajetut säädökset eivät toimi, niiden toimeenpano ei onnistu ja jäsenvaltion huomaavat isot ongelmat.

Hyvää tarkoittavatkin hankkeet pitää valmistella viisasti ja toimintaympäristö ymmärtäen. Itsekin jo muutama vuosi sitten väänsin rautalankaa komission eri pääosastoilla siitä, mitkä ovat metsäkatoasetuksen toimeenpanon ongelmat. Faktoihin perustuvaa viestiä ei haluttu kuulla, koska asetus oli ”pakko tehdä”. Nyt asetuksen jo tultua hyväksytyksi lähes kaikki jäsenmaat vetoavat komissioon, että toimeenpanoa on viivästettävä. Säädös epäonnistui pahemman kerran, komissiosta ei vielä ole löytynyt viisautta tätä tunnustaa.

Sama vika on ennallistamisasetuksessa. MTK oli muutama vuosi sitten ensimmäinen toimija Euroopassa, joka osoitti asetuksen ongelmakohtia. Jo silloin viesti oli selvä. Tavoite on hyvä, mutta esitys on kelvoton sekä epäreilu. Mahtoiko teema olla liian vaikea ymmärtää, mutta vasta siinä vaiheessa, kun viimeinen nuijan kopautus jäsenmaiden neuvostossa odotti tuloaan, nousivat jäsenmaat vastarintaan.

Siitähän kohu nousi. Pahimpien populistien mukaan Suomen hallitukselle ei enää riitä kotimaisen luonnon tuhoaminen vaan nyt tuhoutuu luonto muuallakin. Halpamaista huutelua. Ennallistamistoimia tarvitaan, Suomella on jo nyt olemassa oma Helmi-ohjelma ja siihen on panostettava lisää. EU-tasollakin ennallistamiselle voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita, mutta säädösten pitää olla toimia. Kelvottomia asetuksia ei pidä hyväksyä.

16.5. uutisoitiin WWF:n teettämästä selvityksestä, jonka mukaan suuri osa eri maiden kansalaiset haluaisivat ennallistamisasetuksen. Hieman tarkoitushakuista se, että yleisölle kerrotaan johdannossa, että EU:n luonnosta 80 % on huonossa kunnossa ja mitä olette mieltä, pitäisikö ennallistamista koskeva asetus hyväksyä? Tietenkin tuollaiseen kysymyksen asetteluun vastataan, että sääntelyä tarvitaan. Hyvin harva vastaajista tuntee tarkemmin sitä, mitä sääntely pitää sisällään ja miksi se on osoittautunut heikoksi.

Kotimaassa laineet lyövät kovasti vanhojen metsien määrittelyssä. Etelä-Suomessa kun ei hirveästi taida kriteerit täyttäviä metsiä löytyä ja Lapissa osilla alueista lähes kaikki maa-alueet on jo suojeltu. Mitä tässä sitten hallituksen pitäisi tehdä – kriteerit, joilla suojellaan kohteita, jotka eivät määritelmiä täytä vai hehtaareita hehtaarien vuoksi.

Ihan hirveästi ei julkisuudessa ole hehkutettu tuoreita metsähallituksen selvitystä, jonka mukaan talousmetsien luonto oli yllättävän monimuotoisuutta. Otsikoita ei myöskään revitä siitä, että metsänomistajat ovat täyttäneet Metso-ohjelman tavoitteet. Sertifiointia on myös lähinnä mollattu, vaikka uusien kriteerin mukaan esimerkiksi säästöpuiden määrät hakkuissa tuplataan.

Ei ole helppoa demareillakaan. Oppositiopopulismi ajoi heidät tänään yhteiseen välikysymykseen vihreiden ja vasemmiston kanssa. Välikysymyksellä haastetaan hallituksen luonto- ja ilmastopolitiikkaa. Vihreät ja vasemmisto perinteisesti ovat viitanneet kintaalla metsäsektorin tuottamille laajoille hyödyille tai metsänomistajan päätäntävallalle. He vaativat tiedelähtöisyyttä, mutta samalla poimivat haluamansa tutkimusrusinat tiedepullasta.  Silmät suljetaan kaikesta työstä, mitä luonnon eteen jo tehdään tai vaikkapa tutkittu tieto metsäsektorin kokonaisvaikutuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä. Toki varmasti edellisen hallituksen puolueita harmittaa, jos nykyhallitus joutuu siivoamaan heidän sotkujaan kelvottomissa säädöksissä ja tuomaan myös realistimin ja toimivat keinot luonnonsuojeluun.

Näin EU-vaalien alla demareidenkin kannattaa pohtia sitä, että lähtevätkö mukaan luontopopulismiin, vain onnistuvatko näkemään metsät laajemmin – luonnontilaa voidaan parantaa samaan aikaan, kun metsien talouskäyttöön panostetaan entistä enemmän. Metsien aktiivinen hoito ja käyttöä on myös parasta työtä ilmaston eteen.

aiheet: metsäpolitiikka, eu metsäpolitiikka, eu-metsäedunvalvonta