Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka

Traktorimarssin jälkipyykkiä

12.04.2016

Nyt puoliväliin kertyneen harjoittelujaksoni aikana maatalouden markkinatilanne on ollut ylivoimaisesti hallitsevin teema täällä Brysselissä. Monessa työryhmäkokouksessa markkinakysymykset ovat olleet tärkeimpinä agendalla. Joka ikinen kokous on vähintäänkin sivunnut aihetta. MTK:n Brysselin toimistolla elettiin traktorimarssin hengessä mukana seuraamalla suoraa lähetystä valkokankaalta. Viimeistään 14.3. kenellekään ei jäänyt enää epäselvyyksiä tilanteen vakavuudesta, kun turhautuneet mielenosoittajat yrittivät väkisin Copa-Cogecan ovista sisään – jossa myös MTK:n toimisto majailee. Draamankaarta seurasivat mellakkapoliisit, pieni käsirysy ja loppuhuipennuksena maitosuihku Copan oviin. 

Turhautuneisuus on täysin oikeutettua. Itse asiassa viljelijöiden pinna on ollut yllättävän pitkä verrattuna moneen muuhun ammattiryhmään. Ylivoimaisesti suurin syy maatalouden ahdinkoon ovat olleet tuottajahintojen putoaminen yhdistettynä korkeisiin tuotantokustannuksiin. Oman soppansa ovat tuoneet vielä tukimaksujen viivästymiset. Maidon ja sianlihan tilanne on täysin kestämätön. Maidontuotannossa yrittäjätulo puolittui edellisvuodesta ja jäi 21 600 euroon maitotilaa kohti vuonna 2015, kannattavuuskertoimen puolittuessa niin ikään 0,6:sta 0,3:een. Sianlihan tuotannossa kannattavuuskerroin jäi lähes nollaan. Harva olisi valmis yrittäjäksi näillä ansioilla. 

Halpuutuskampanjat ovat ajaneet kaksi leiriä – tuottajat ja kaupan – kauas toisistaan.  Vaikka kauppa ei yksin pysty kannattavuusongelmaa ratkaisemaan, olisi sillä loistavat edellytykset helpottaa tilannetta. Reiluutuskampanjat, kuten tuottajalle kiitos -tuotteet, ovat oikea suunta, vaikka eivät vielä riittäviä. Kuluttajien ostohalut ratkaisevat loppupeleissä sen, kuinka suuri apu reiluutuksesta on viljelijöille. Pelkästään kuluttajien harteille kannattavuuden parantamista ei voi jättää. Kuluttajien ostovoima on heikentynyt, ja lisäksi suomalainen säästäväisyys on syvälle juurtunutta. Suurin osa tulee jatkossakin suosimaan edullisinta vaihtoehtoa. 

Paatunut kaupunkiekonomisti voisi todeta, että annetaan vain markkinavoimien jyllätä ja ruoantuotannon ajautua sinne, missä se todella kannattaa. Toisin sanoen annetaan suomalaisen maaseudun vain autioitua. Mitä siitä sitten seuraisi? 

Paljonkin. Esimerkiksi maaseutumaiseman ja maaseutuyrittäjyyden menetys, jolla olisi sosioekonomisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti haitallisia vaikutuksia. Monet kiertotalouden ja biotalouden mahdollisuudet jäisivät toteutumatta. Maaseutu ja sen uusiutuvat luonnonvarat ovat tulevaisuutta. 

Myöskään ruoan omavaraisuusasteen heikkeneminen tai menetys ei olisi hyvä tie nykyisessä maailmassa, jossa talous- ja ympäristökriisit seuraavat toisiaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Ihminen on riippuvainen ruoasta, joten ruoan omavaraisuusasteen heikkeneminen lisäisi riippuvuuttamme muusta maailmasta. Tämä on verrattavissa öljymaiden valtaan erotuksena se, että öljylle on olemassa vaihtoehtoisia energianlähteitä, ruoalle ei. 

Mikään yritystoiminta ei ole pitkällä tähtäimellä pysyvää, jos se ei ole yrittäjälle itselleen kannattavaa. Koska olemme riippuvaisia ruokamme tuottajista, meidän on saatava maataloustuotanto niin Suomessa kuin EU:ssakin kannattavaksi liiketoiminnaksi. Historia on näyttänyt, että markkinavoimat ovat liian ailahtelevat taatakseen tuottajille vakaan elintason. Tämän takia tarvitaan myös tukipolitiikkaa ja kriisivalmiutta. 

Viljelijöiden taloudellisen tilanteen parantamiseen on vain kaksi vaihtoehtoa: joko talous ja sitä myötä kannattavuus on saatava nousuun tai vaihtoehtoisesti tukia on nostettava. EU:n talous on tällä hetkellä todella tiukalla. Lisäksi EU on pyrkinyt viime vuosina markkinavetoisempaan maatalouspolitiikkaan. Tämän takia merkittävämpää maataloustukien nostoa on turha odottaa. 

Maatalousmarkkinoista on siis saatava enemmän irti. EU:n viime vuosina aloittamat monet kauppaneuvottelut, merkittävimpänä niistä TTIP, ovat suuria mahdollisuuksia maatalousmarkkinoille. Samaan aikaan neuvottelut pitävät sisällään myös lukemattomia haasteita ja jopa uhkakuvia EU:n maataloudelle. 
EU ja etenkin Pohjoismaat erottautuvat markkinoilla korkealaatuisilla ja korkeilla ympäristöstandardeilla sekä eläinten hyvinvointistandardeilla tuotetuilla tuotteilla. Tästä panostuksesta olisi saatava lisäarvoa markkinoilla, jotta se olisi kilpailukykyistä suhteessa EU:n ulkopuolelta tuleviin tuotteisiin. Lisäksi maatalouden kehittäminen teknologiaa uudistamalla, liikeideoita kehittämällä ja innovoimalla ovat tärkeitä työkaluja kannattavuuden parantamisessa. 

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka eli CAP luotiin vuonna 1957. Rooman sopimukseen kirjattiin samana vuonna viisi tavoitetta, joista yhtenä tavoitteena oli turvata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso nostamalla maataloustuottajien ansioita. Lähes 60 vuodessa edistystä on tapahtunut monen tavoitteen kohdalla, mutta myös takapakkia. Tavoite turvata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso on yksi tärkeimmistä pilareista ruokaturvan ylläpitämisessä – ja ajankohtaisempi kuin koskaan. 

Linnea Nordling

aiheet: talous, traktorimarssi, halpuutus, euroopan ytimestä