Blogi – Metsätalous ja metsänomistaminen

Uhkaako meitä uusi suomettuminen, nyt rähmällään Brysseliin?

16.11.2023

Luultavasti suurin osa suomalaisista ymmärsi, että asiat olivat huonolla tolalla itärajan takana. Silloin päättävillä paikoilla mukana olleilta olisi mielenkiintoista kuulla, mikä lopulta ajoi monet nöyristelemään Neuvostoliittoa? Oliko taustalla oikeasti huoli maan tulevaisuudesta vai kenties oman kilven kiillottaminen itään päin.  Miksi tuona aikana hyödyllisiä hölmöjä oli niin paljon, politiikasta mediaan ja kulttuuriin? Oliko suomettuminen lopulta sisäpolitiikkaa ulkopolitiikkaan verhottuna?

Neuvostoliitto hajosi ja Venäjän aggressiot ovat poistaneet viimeisetkin tarpeet pokkuroida itään. Onko isomman miellyttämiselle syntynyt tyhjiö? Ovatko nuoremmat sukupolvet tietämättömiä, kuinka kansallista liikkumatilaa ihan vahingossa kavennetaan ja luovutetaan muualle? Ovatko osa nykypoliitikoista niin oikeassa olemisen uskossa, että järki kokonaisuuksien ymmärtämisessä sumenee? Onko osa mediasta ottanut ideologisia tavoitteita?

Ei voi olla vetämättä yhtäläisyyksiä menneisyyteen, kun pohtii viime vuosien Bryssel-tapahtumia. Etenkin ympäristöasioiden vyörytys on ollut hurjaa. Monet hullaantuvat EU:n hienoista aikeista ymmärtämättä kokonaisvaikutuksia. Vaikka esimerkiksi metsänomistajat jatkuvasti panostavat lisää monimuotoisuuteen, ei tälle anneta mitään arvoa.  EU:lle kannellaan, että Suomessa toimitaan vastuuttomasti esimerkiksi sertifioinnin kriteereistä, vaikka ne eivät ole pelkästään luonnonsuojelullisia, vaan kestävyyttä laajemmin katsovia. ”Väärin ajattelijat” lynkataan sosiaalisessa mediassa ja kynnys ottaa kantaa onkin monelle tosi suuri ja olemme ehkäpä taas matkalla itsesuomettumiseen. Myös Yle käyttää valtaansa vyöryttämällä yksipuolista kuvaa metsien käytöstä, Ylen olisi uskonut oppineen jotain aiemmasta historiastaan. Ei ole ihan sattumaa, että metsistä puhuttaessa ”tiedostava” Yle harvoin kelpuuttaa mukaan metsänomistajia keskusteluun. Etenkin Ben Zyskowicz on moneen kertaan kysynyt siitä, miksi Yle vyörytti aikanaan itäuskollista propagandaansa.  Ei mitään uutta siis Yle rintamalta.

Osa vanhoista stalinisteista häärää vieläkin taustalla, oli kyse politiikasta tai vaikkapa oikeudesta. Sosialismi on muuttanut muotoaan, mutta samat oireet. Nyt sosialisoidaan esimerkiksi maaomaisuutta. Myös aktivismi on edelleen mukana, nyt ei marssita Moskovan puolesta, mutta puoluekentän vasenlaita sekä eri aktivistijärjestöt katsovat vaikkapa metsien käyttöä kapean ympäristöavaimen reiän läpi, näkemättä esimerkiksi kaikkia niitä ympäristöpanostuksia, mitä metsänomistajat tekevät. Yrityskenttä ja kapitalisimi ovat edelleen helppoja vihollisia.

On vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi ympäristöjärjestöt luottavat siihen, että se mitä kotimaan politikassa ei saada aikaan, kannattaa hakea Brysselin kautta. Annetaan kansallinen päätösvalta ulospäin ja uskotaan sokeasti korkeamman vallan hyvyyteen. Liekö vahinko vai tarkoituksellista rakentaa kotibryssä kulttuuria?

EU on perinteisesti toivottu olevan suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä. Nyt komissio kuitenkin on metsäasioissa matkalla pilkun tarkan valvonnan ja kontrollin malliin.  Vaikka moni komission hullu ehdotus saatiin matkan varrella järjelliseksi, lipsahti prosessista läpi toteuttamiskelvotonta ja käytännölle vierasta säädöstä, kuten metsäkato- ja ennallistamisasetukset. Molemmissa on ylevä ja kaunis tavoite, mutta ideologinen valmistelu valitettavasti vesitti hyvä aikeet. Nyt viimeisenä säädöksenä komissio aikoo 21.11. tuoda julki metsien monitorointiasetuksen. Pari vuotta sitten komissio kertoi, että he haluavat säädöksellä auttaa maita kehittämään metsäisen tiedon keruuta. Nyt kuitenkin näyttää selvältä, että komissio haluaa valvoa, että jopa metsikkötasolla toimitaan siten, kuinka komissio haluaa. Tälle kehitykselle on saatava stoppi.

EU on ollut Suomelle hyvä ja tärkeä, käytännössä edelliseen komissioon saakka asiat olivat kunnossa. Viime vuodet ovat vieneet huonoon suuntaan. Vahvasti ideologinen komissio yhdistettynä Suomen edellisen hallituksen heikkoon metsävaikuttamiseen oli huono yhdistelmä. Orpon hallitus on onneksi aloittanut hyvin, hallitusohjelmakirjaukset antavat selkeän linjan. Kirjaukset on kuitenkin vietävä käytäntöön voimakkaalla työllä.  Suomen ja EU:n etujen ei pitäisi olla ristiriidassa metsien käytössä. Suomen metsien käyttö tarjoaa hurjasti hyötyjä. Tämä on uskallettava kertoa ääneen ilman nöyristelyä, vaikka komissio ei sitä haluaisikaan kuulla.

EU-asiat ovat käytännössä jo meidän sisäpolitiikkaamme, mutta EU-sisäpolitiikassa on pystyttävä varmistamaan, että vaikkapa metsämme voivat jatkossakin tarjota monia eri hyötyjä. Välillä esitykset ovat niin hulluja, että jokainen suomalainen ymmärtää jutun juonen. Esimerkkejä on paljon, vaikkapa se, kun metsäenergian uusiutuvuudesta käytiin kovaa keskustelua ja se oltiin laittamassa samaan kategoriaan fossiilisten kanssa. Silloinkin moni kuitenkin nyökytteli komission suuntaan.

Jos suomettumisen historia ei ole tuttu, niin siihen kannattaa tutustua. Yhtäläisyyksiä nykyhetken ja aiempien vuosikymmenten välillä löytyy, vaikka Neuvostoliiton hirmutekoja ei voikaan verrata Brysselin ideologiseen maailman pelastamishaluun.

aiheet: bryssel, puun takaa, eu metsäpolitiikka