Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Vuorovaikutusta luonnon kanssa jatkuvuuden turvaamiseksi

05.01.2018

Vaikka yhteiskuntamme teknologinen kehitys on valtaisaa ja uudet keksinnöt vyöryvät vanhojen tilalle, maa- ja metsätalouden keskeinen rooli luomakunnan hyvinvoinnin perustana säilyy. Vaikka vaihtoehdot ruoka- ja energiahuoltoomme lisääntyvät, maaperä ja siitä versova uudistuva kasvu sekä hoidettu maalaismaisema tuskin jäävät vanhanaikaisiksi. Päinvastoin, ihminen tarvitsee vuorovaikutusta monimuotoisen luonnon ja maiseman kanssa.

Jotta kansana voimme turvata yhdessä jatkuvuutta, ymmärrystä maa- ja metsätalouden erityispiirteistä ja luontoyhteydestä tulisi lisätä. On aika korostaa elinkeinojemme moninaista roolia ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin yhteen sovittajana.   

Kysymys on vuorovaikutuksesta tulevaisuuden turvaamiseksi. Ihmisen ja luonnon välillä, ihmisten kesken.  

Siksi minut pysähdytti Tommy Hellstenin ajatelma kirjassaan Oivalluksen kynnyksellä (Minerva kustannus 2015): ”Luonto ei ole elämyspuisto, jota käytetään ja kulutetaan ja jolle esitetään vaatimuksia.  Luonto on elävä, sen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa”.

Tulevaisuuden turvaaminen on elävän luonnon kanssa elämistä, pitkäjänteisesti. Siksi me istutamme uuden puun kaadetun tilalle, huolehdimme siemenpuista ja hoidamme taimikoita. Valmistamme satoa seuraavalle sukupolvelle. Sama koskee peltoja, joiden kasvua uudistamme kasvukausien ketjussa ja varmistamme maan viljavuuden jatkuvuutta.  

Puiden, rehun ja ruuan kasvatus toki kuluttaa luonnonvaroja mutta myös rakentaa ja ylläpitää. Parantaa ja korjaa, kuten hiilensidonta. On nähtävä hyvät asiat, esim. kestävät viljelymenetelmät, joita harjoitetaan vesien-, ilman- ja maaperän suojelun edistämiseksi. Yhä paremmin, uudistuvan teknologian ja ymmärryksen avulla. Pelisääntöjäkin tarvitaan, kunhan eivät toimi jarruna toimiviksi todetuille ja jatkuvuutta ylläpitäville ratkaisuille.

Mennyt vuosi päättyi hyvin EU:n ilmastolainsäädännön osalta: jatkuvuus voitti. Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskeva EU:n LULUCF-asetus antaa jäsenmaille mahdollisuuden asettaa hoidetun metsämaan vertailutasot tavalla, joka mahdollistaa hiilensidontakyvyn ylläpidon ja vahvistamisen pitkällä aikavälillä.  Tämä jatkuvuusperiaate linjaa sen, että hiilinielut ja metsien ja maankäytöstä aiheutuvat päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Vuoden 2017 lopussa saatiin sopu myös EU:n vuoteen 2030 saakka ulottuvan ilmastopaketin taakanjaosta päästökaupan ulkopuolisilla aloilla. Suomen päästövähennystavoite 39 % on EU:n haasteellisimpia. Maatalous on tavoitteessa mukana. Oleellista on, että toimeenpanossa nähdään kokonaisuus maankäytön kanssa ja löydetään ne ilmastoindikaattorit, jotka parhaiten kuvaavat maa- ja metsätaloutemme todellista ilmastotyötä, jatkuvuusperiaatteella. Päteviä kriteereitä tarvitaan parhaillaan myös EU:n yleisen maatalouspolitiikan CAP:n uudistuksessa, joka pyrkii ympäristö- ja ilmastotavoitteita edistävien toimenpiteiden vahvistamiseen.

Oleellista on, ettei ympäristölainsäädäntö lukitse mahdollisuuksiamme vaan antaa tilaa näyttää, mitata ja seurata. Vain ajantasaisen ja paikallisen tiedon avulla voimme parhaiten turvata maapallon kantokyvyn, kestävän kehityksen ja jatkuvuuden. MTK:n ympäristölupaukset viitoittavat tälle tielle, jatkuvuuden turvaamiseksi.

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen 2018 - kestävässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.

aiheet: maanrakentaja, jatkuvuus, ylisukupolvisuus, maankäyttö, ilmastopaketti