Yhteinen ymmärrys maatalouden päästöistä uupuu SYKEn ja LUKEn luvuissa – missä on tutkimuslaitosten uskottavuus?
Yhteinen ymmärrys maatalouden päästöistä uupuu SYKEn ja LUKEn luvuissa – missä on tutkimuslaitosten uskottavuus?
Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka
Yhteinen ymmärrys maatalouden päästöistä uupuu SYKEn ja LUKEn luvuissa – missä on tutkimuslaitosten uskottavuus?
07.09.2020
Maatalouden ilmastovaikutusten arviointi on vaikeaa, koska kyseessä kolme kaasua kahdessa eri korissa (taakanjakosektori ja maankäyttösektori). Lisäksi taustalla on poliittinen päätös siitä, että ruuan kulutuksen päästöt lasketaan alkutuotantoon nollaamalla kasvien kasvun ja sadon mukana korjatun hiilisisällön. – Eikä tämä poliittinen päätös muutu ennen vuotta 2030, sanoi professori Louise Fresco muutama vuosi sitten minulle Brysselin kongressin väliajalla, kun asiaa häneltä tiedustelin.
Tämän virallisen päästöraportoinnin linjausten mukaan LUKE laati 15.7. julkaistun Suomen maatalouden ilmastotiekartan, jossa maaperäpäästöjen osuus maatalouden kokonaispäästöistä (2017) on 75 %, eläinten ruuansulatuksen 14 % ja lannan käsittelyn 5 % sekä polttoaineiden 6 %. EU-politiikan taakanjakosektoriin lasketaan päästöistä reilu puolet (53 %) ja maankäyttösektoriin 47 % (LULUCF).
SYKE julkaisi oman raporttinsa 31.8., SYKE Policy briefin maataloudesta, jossa maatalouden kokonaispäästöistä laskettiin kotieläintaloudelle 87 %, niin ikään vuoden 2017 kasvihuonekaasupäästöistä.
LUKEn ja SYKEn luvut ovat kaukana toisistaan. Miksi? Onko tutkimuslaitoksen näkemyksessä peräti ripaus tarkoituksenhakuisuutta? Ja mihin perustuu SYKEn tietämys kotieläintaloudesta?
Veikkaan, että nurmitalous on jätetty pois SYKEn laskelmista. Nurmitalous on integroitua tuotantoa, joka tukee ilmastokestäviä viljelykiertoja niin ruokakasveille kuin rehuksi päätyville kasveille.
Arvioin, että ylipäätään laskelma perustuu rehuntuotantoon käytettyyn maapinta-alaan ottamatta sen koommin kantaa siitä, miten maata on viljelty. Tämä toki on vaillinaisesti huomioitu virallisissa päästöraporteissakin, mutta tässä SYKE kohdistaa maaperäpäästöt kotieläintaloudelle tavalla, joka vie fokuksen väärille urille.
Ratkaisu löytyy siitä, miten maata viljellään ja miten sen kasvukuntoa hoidetaan. Ratkaisu ei löydy kotieläintalouden vähentämisestä maassamme, jossa eläintiheys on alhainen, vaan siitä mitä teemme maaperäpäästöille.
Maatalouden ilmastotiekarttaan liittyen totesimme: ”Ilmastoneutraali maatalous tarvitsee lisätoimia pelloilla sekä tarkennettua kasvihuonekaasulaskentaa. Tämä tietovaje on täytettävä.” Ja tässä tietovajeen täydennyksessä LUKE:n ja SYKE:n on löydettävä toisensa.
Miksi johtavat tutkimuslaitokset eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä, millä tavalla maatalouden ilmastovaikutukset lasketaan objektiivisesti?
Vaikka kansainvälinen ilmastopolitiikka ei hyväksy korjatun sadon hiilisisältöä laskelmiin, Suomen tutkimuslaitokset voisivat yhdessä edistää hiilisisällön huomioimista oikeudenmukaisuuden nimissä. Onhan väärin, että tuontiruoka ei lisää Suomen päästöjä mutta kotimaassa tuotettu lisää – laskennallisesti.
PS. Kuten kuvasta (oikealla) näkyy, myös vesiensuojelun ja hajakuormituksen hallinta pohjautuu SYKEn yksioikoisiin tulkintoihin, joissa agronomian merkitys ja luonnontieteelliset realiteetit uupuvat.
aiheet: maanrakentaja, päästöt, tutkimus, luke, syke
MAANRAKENTAJA
Liisa Pietola, MTK
MTK:n ympäristöjohtaja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti.
MOTTO: Luonto auttaa meitä ja me luontoa, jotta saamme ruokamme ja lämpömme.
