null Arvostusta lannalle ja joustavuutta lantapolitiikalle

Blogi – Kotieläimet ja maito

Arvostusta lannalle ja joustavuutta lantapolitiikalle

23.3.2016

Kotieläinten lanta oli entisajan viljelijöille elintärkeä kasvukunnon ylläpitäjä. Monille tiloille koko kotieläinten pidon tärkein tehtävä oli lannan tuottaminen. 1900-luvulla kemiallisten lannoitteiden aikakaudella riippuvuus lannasta laski ja sitä myötä myös lannan arvostus. Nykyään lanta nähdään etenkin maataloussektorin ulkopuolella usein välttämättömänä pahana, lihan- ja maidontuotannon sivutuotteena, jonka levitys pelloille saastuttaa Itämeren ja kaupunkilaisten mökkivesistöt ja aiheuttaa vielä kaiken kukkuraksi hajuhaittoja. 

Lannan aiheuttamilta ympäristövaikutuksilta ei voi sulkea silmiään. Kotieläinten lantaan kulkeutuu noin 70 % vuosittain korjattavan sadon sisältämästä fosforista.  Ei siis ole yhdentekevää, mihin lanta ja sen sisältämä fosfori päätyy. Lanta voi olla tietyissä viljelyolosuhteissa alttiimpi ravinnehuuhtoumille kuin mineraalilannoitteet. Lisäksi kotieläintiloilla syntyy huomattavasti helpommin ravinneylijäämiä kuin kasvinviljelytiloilla, sillä ostorehuja joudutaan käyttämään nykyisin paljon, ja rehujen mukana tuleva ravinnemäärä on suurempi kuin kotieläintuotteiden mukana poistuva määrä.

Kotieläintilat ovat joutuneet hankkimaan lisämaita tai tekemään lannanhoitosopimuksia, jotta tilakohtaiset ravinteiden käyttörajat eivät ylittyisi. 
Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen maantieteellinen eriytyminen on pääsyy tähän kehitykseen, eikä siihen ole löydettävissä helppoa ratkaisua. Koska kehitys on vaikea kääntää kohti kasvi- ja kotieläintilojen yhdentymistä, tarvitaan innovaatioita logistiikkaan sekä lannan rakenteeseen, kuten veden poistamiseen. Näin lannan kuljettaminen kauemmaksi olisi kannattavampaa.

Kotieläinten lanta ei ole katoamassa maapallolta, päinvastoin. Lihan- ja maidonkulutus on maailmanlaajuisesti edelleen kasvussa, ja sitä myötä myös lannan muodostuminen. Märehtijät pystyvät hyödyntämään rehunaan tuotteita, jonka sulattamiseen ihmisen ruuansulatus ei kykene. Näin ihmiselle ravitsemuksellisesti hyödyttömästä heinästä saadaan lihaa – sekä samalla lantaa, eli ravinteita viljelyyn. Kiertotalousajattelun mukaisesti lannoittamiseen tulisi käyttää mahdollisimman paljon uusiutuvia ravinnelähteitä. Lannan lisäksi tulevaisuudessa tulisi hyödyntää yhä enemmän myös muita uusiutuvia ravinnelähteitä kuten typensidontaa ja erilaisia sivutuotteita, jotta maatalouden kiertotalousperiaate vahvistuisi. 

Vaikka mineraalilannoitteiden käyttö on kiistatta lisännyt merkittävästi maailman ruokaturvaa, on niiden käytössä huomioitava kiertotalousajattelun periaatteet. Fosfori on uusiutumaton luonnonvara, jota saadaan mineraalilannoitteeksi maaperästä louhimalla. Nykyisten, tunnettujen fosforivarantojen arvioidaan riittävän 370 vuodeksi. Typpeä valmistetaan ilmakehästä Haber–Bosch-menetelmällä käyttämällä maakaasua energianlähteenä. Prosessi on energiaintensiivistä ja kuluttaa 1–2 % maailman vuosittaisesta energiatarjonnasta. Mineraalilannoitteet eivät myöskään ylläpidä maaperän orgaanista aineista toisin kuin lanta. 

Mineraalilannoitteiden valmistusprosessin takia lannoitteiden hintojen tulisi pitkälti seurata energian hintoja. Lannoitteiden hinnat ovat olleet kuitenkin nousussa EU:ssa huolimatta energian maailmanmarkkinahintojen laskusta. Irlannin tuottajajärjestö IFA tarttui asiaan ja teki tutkintapyynnön komissiolle Euroopan lannoiteteollisuuden kartelliepäilyn vuoksi. Jos kartelliepäily osoittautuu todeksi, sen purkaminen laskisi mineraalilannoitteiden hintoja EU:ssa ja helpottaisi viljelijöiden pitkään jatkunutta taloudellista piinaa. Pitkällä aikavälillä mineraalilannoitteiden hintojen voidaan kuitenkin olettaa kasvavan uusiutumattoman energian rajallisten resurssien vuoksi. Näin kierrätyslannoitteiden, kuten lannan, käyttö olisi taloudellisesti kannattavampaa.

Lannan varastointi- ja levitystoimenpiteet sekä viljelytoimenpiteet vaikuttavat merkittävästi typen ja fosforin säilymiseen tilalla kasvien käytössä. Lainsäädännöllä on tärkeä rooli ohjata lannan lannoituskäyttöä vähemmän ympäristölle ja terveydelle riskiä aiheuttavaksi. Niin tärkeää kuin lainsäädäntö ja sen kehittäminen onkin, on vaatimusten oltava järkevällä tasolla siitä saataviin hyötyihin nähden. 

Esimerkiksi komission joulukuussa 2013 julkaistun ilmansuojelupaketin asettama ammoniakinvähennystavoite Suomelle on monien asiantuntijoiden sekä MTK:n taholta nähty kohtuuttomana. Vaikka Suomessa ilmanlaatu on nykyisellään huomattavasti parempi kuin monissa muissa EU-maissa ja ammoniakkipäästöt suhteessa vähäiset, on Suomen vähennystavoitteiksi asetettu silti 20 % vuoteen 2030, kun ne EU:ssa keskimäärin ovat 18 %. MTK katsoo, että Suomen nykyisellä lainsäädännöllä ja uudistuvalla teknologialla 10 % vähennystavoite on mahdollista saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. 

On totta, että Suomi ei ole toteuttanut edellisen kauden (1990–2010) ammoniakin vähennysvelvoitetta, ja päästöt ovat edelleen vuoden 1990 tasolla. Harva kyseenalaistaakaan sitä, ettei jotain tulisi tehdä. Kustannustehokkainta olisi kuitenkin panostaa päästöjen vähentämiseen siellä, missä niitä eniten muodostuu, ja suoda vähemmän päästöjä tuottaville maille pienemmät päästötavoitteet. 

Komission 2. joulukuuta 2015 julkaiseman kiertotalouspaketin tulisi mahdollistaa lannan täysimittainen hyödyntäminen. Lanta tulisi kuulua biopohjaisiin materiaaleihin yhdessä puun, peltokasvien ja muiden biologisiin resursseihin pohjautuvien materiaalien kanssa. Lannan luokittelu biopohjaiseksi materiaaliksi jätteen sijaan avaisi uusia lannan hyödyntämismahdollisuuksia ja helpottaisi tilatasolla lantahuoltoa. MTK:n linja on, että esimerkiksi lannan poltto tulisi sallia kohtuullisella teknologialla.

Hallitusohjelman kärkihankkeissa tähän on jo tartuttu ja asetettu mm. tavoitteeksi sallia hevosenlannan käyttö energiatuotannossa, eli sallia myös lannan poltto. Uutinen on otettu ilolla vastaan hevospiireissä, joissa on jo kauan taisteltu asian puolesta. Ravinnekierron kannalta polttamisessa kuitenkin menetetään suurin osa lannan typestä, ja fosfori on tuhkassa huonommin kasvien saatavilla kuin lannassa. 

Biokaasun tuotanto olisi ihanteellinen ratkaisu lantahuollolle, sillä mädättämällä saadaan hyödynnetyksi sekä lannan energia että ravinteet. Biokaasulaitosten saaminen kannattavaksi on kuitenkin vielä haasteellista erityisesti pienemmässä laitosmittakaavassa. Ilman parempaa tukipolitiikkaa hallituksen tavoite saada Suomesta bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä tulee olemaan suuri haaste biokaasulaitosten osalta. Jos biokaasulaitoksiin halutaan uskoa osana Suomen biotalousstrategiaa, tarvitaan nykyistä korkeampaa investointitukea tai syöttötariffitukea, unohtamatta innovaatioiden merkitystä tekniikan ja kustannustehokkuuden parantamisessa.

Luokiteltiin lanta sitten biopohjaiseksi materiaaliksi tai jätteeksi, olisi se kaikkein järkevintä kierrättää, jolloin lannan ravinteet tulisivat hyödynnetyiksi, ja vasta toissijaisesti hyödyntää energiana. Joskus toissijainen vaihtoehto voi kuitenkin olla parempi kokonaisuuden kannalta. Niin tärkeää kuin lainsäädäntö ja sen kehittäminen onkin, on vaatimusten oltava joustavia, järkevällä tasolla, kustannustehokkaita ympäristö- ja terveyshyötyihin nähden sekä todistetusti saavutettavissa. Tiukentuva lainsäädäntö ei saa johtaa siihen, että lannan hyödyntäminen lannoituskäytössä vaikeutuu ja vähenee.

Linnea Nordling

EUROOPAN YTIMESTÄ

MTK:n Brysselin toimisto


Brysselin toimiston tehtävänä on ajaa jäsentemme etuja sekä varmistaa, että Suomen maatalouden erityispiirteet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Brysselin toimisto seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa ja toimii aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestö Copa-Cogecassa.
Euroopan ytimestä -blogia on kirjoittanut Brysselin toimistolla harjoittelijana työskennelleet Tiina Paajanen, Elin Sundblad, Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.