Brittein saaren tuotanto-olot ovat viime vuosina parantuneet elintarviketuotannon näkökulmasta, vaikka tulvat ja sään ääri-ilmiöt ovat kiusanneet tuotantoa. Monet asiantuntijat pitävät mm. brittiläisiä kuohuviinejä parempina kuin varsinaiset samppanjat Champagnen alueelta. Kokonaisuutena ruuan omavaraisuus jää kuitenkin 64 %:iin tänä vuonna tuontihedelmät ym. huomioituna. Kotoisesta keittiöstä katsottuna tilanne on hieman parempi. Paikallisen ruuan tarjonta on ollut samalla tasolla jo pitkään.

EU-ero muuttaa tuontivirtoja

Suuruusluokaltaan Brexitissä on kysymys 20 miljoonan ihmisen päivittäisestä ruokkimisesta eli 4 kertaa Suomen vuotuisista ruokamarkkinoista. Riippumatta siitä, saadaanko sopimus aikaiseksi brittien ja EU:n välille tulevasta kauppasuhteesta, vähenee sisämarkkinoilta tulevan ruuan osuus tarjonnasta. Tähän johtaa kaksi syytä.  

Ensinnäkin brittien tuontisuojan rakenne muuttuu. EU:sta tuleva ruoka on samojen tuontitullien kohteena muulta sopimuksettomasta maailmasta (WTO-taso) tulevien elintarvikkeiden kanssa. Tai paremmassa tapauksessa mahdollisen EU-UK -kauppasopimuksen mukaisten tuontikiintiöiden ja tullien rasittamana. Tavoitteena neuvotteluissa on ollut tulliton ja kiintiötön kauppa. Kilpailutilanteeseen vaikuttavat oleellisesti myös muutkin kauppasopimukset, joita britit kovaa vauhtia valmistelevat. Kilpailutilanne on 1.1.2021 alkaen joka tapauksessa vaikeampi kuin tällä hetkellä.  

Toinen kilpailutilannetta muuttava tekijä on tuotannon laatuvaatimukset eli tuotantostandardit. Brittien tuottajajärjestö on myös epäillyt UK:ssa tuotetun ruuan kilpailutilanteen heikkenevän. Viljelijävaatimukset brittituotannossa säilynevät jatkossakin EU-tasolla, mutta miten käy tuonnin, jossa hormonien, kasvunedistäjien, torjunta-aineiden käyttö tuo kyseenalaista kilpailuetua. Jää nähtäväksi, mikä on Iso-Britannian kyky ja halu säilyttää tuontisuoja laadullisten tuotantostandardien osalta. Ainakin USA on jo esittänyt kovia vaatimuksia kloorikanojen tuonnin vapauttamiseksi, jotta kauppasopimus USA:n ja UK:n välillä voidaan saada aikaan. 

Lähde: Brittiparlamentin Brexit: food prices and availability -selvitys 

Vuodenvaihteen lähestyessä markkinahäiriötilanteen hyväksikäyttäjiä varmasti riittää. Globaalisti ajateltuna ihmiset tuskin syövät ennen vuoden vaihdetta yhtään sen enempää tai vähempää kuin sen jälkeenkin. Kysymys on vain siitä, miten ja kuin nopeasti raaka-ainevirrat kohtaavat uuden markkinatilanteen kysynnän ja tarjonnan.  

Maailmanmarkkinoiden heilahtelua ei voi kuin arvailla. Korona ja ASF ovat viime aikoina opettaneet, että muutokset voivat olla nopeita turvallisiksi koetuissa kauppasuhteissakin. Markkinasopassa on turhan monella kokilla kauha sekoittamassa muutenkin haasteellista tilannetta, jota ei helpota EU:n aktiivinen halu saada uusia kauppasopimuksia maataloustuotteiden viejämaiden kanssa. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: eu, kauppapolitiikka, uk, maatalousmarkkinat