null Muistoja Brysselistä - Kolme vuotta Brysselissä – uutisia saunapalvista, hiilinieluista ja terroristeista alkoi syntyä, kunhan pääsin ovesta sisään

Blogi – Kansainvälinen toiminta

Muistoja Brysselistä - Kolme vuotta Brysselissä – uutisia saunapalvista, hiilinieluista ja terroristeista alkoi syntyä, kunhan pääsin ovesta sisään

7.2.2022

Heti tähän alkuun kompakysymys: Kuinka monta vuotta pitää asua Belgiassa, että oppii mihin suuntaan ovet aukeavat? Kompa on siinä, että vastaus ei ole tiedossa. Minulle kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta ei siihen riittänyt. 

Ovikysymykseen törmäsin heti ensimmäisenä aamuna lokakuussa 2014 Brysselissä, kun syöksyin Suomeen palaavan kollegan Niklas Holmbergin oppiin. Työmatka MTK:n toimistoon nimittäin tyssäsi talon ulko-oveen ja jouduin soittamaan Niklakselle. Hän sitten kävi nykäisemässä oven auki. Ei ollut lukossa, mutta aukeaa sisäänpäin. Oi niitä aikoja, nyt vierailulla syksyllä 2021 alakerran ovet ovat visusti lukossa. 

Maaseudun Tulevaisuuden kirjeenvaihtajana olin Brysselissä yhtä aikaa sisällä ja ulkona MTK:n toimiston toiminnasta. Sisällä siinä mielessä, että toimittajan huone oli siihen aikaan niin sanotusti pelipaikalla. Usein kuuntelin puolihuolimattomasti kahvihuoneesta kantautuneita keskusteluja. 

Monesti tauolla juteltiin vieraiden kanssa niitä näitä ja sellaisesta keskustelusta sain Brysselin aikani suurimman uutisvoiton. MTK:n silloinen ruoka-asiahenkilö Anni-Mari Syväniemi kertoi ohimennen, että saunassa palvatun kinkun erikoislupa valmistusmenetelmälle voi raueta. Syynä oli se, että Suomi ei hae poikkeusta EU:n sääntöön, vaikka sen komission lupauksen mukaan saisi. Ja oli saanut aiemminkin. Uutisoin asiasta, ja se herätti huomiota mediassa Suomessa. 

Uutisvoittoa sokeroi se, että MT oli ainoa, joka sai uutisen oikein. MT uutisoi, että Suomi ei hae poikkeusta ja siksi alkuperämerkintä mitätöityy. Muut uutisoivat, että EU kieltää saunapalvin. Pieni, mutta merkityksen kääntävä virhe. Kertomalla uutiset tarkasti ja oikein, saa yllättävän paljon uskottavuutta. Lopulta tein aiheesta monta juttua ja pikkuhiljaa Suomi taipui luvan hakuun ja pieni pala suomalaista ruokakulttuuria pelastui. 

Eipä se lopulta kovin iso uutinen ollut. Mutta sellaista se uutistyö tuppaa olemaan. Pienten asioiden seuraaminen tarkasti antaa viestin, että media on valppaan. Siksi olen kovin tyytyväinen MT:n läsnäoloon Brysselissä. Suomalaisessa mediakentässä ei kovin monta vastaavaa tehtävää ole ja työnantajaa sekä lehden omistajaa pitää kiittäminen käytössä olevasta resurssista. Ja kyllä MT on myös saanut arvostusta uutisoinnista maa- ja metsätalouden käänteistä. 

Ulkopuolella olin siinä mielessä, että työt sai tehdä yksin. Toki apua oli tarjolla, mutta lopulta vastuu viestin järjellisyydestä tavalliselle lukijalle oli täysin oma. Kerran esimerkiksi heräsin aamulla ja ryhdyin käynnissä olevan toimituksen aamupalaverin kuunteluun. Hetken päästä huomasin, että siinähän haukutaan reippain sanankääntein minun yöllä verkossa julkaisemaani juttua. Oli kuulemma aivan väärin. Klikkasin jutun auki ja huomasin, että sitähän on muutettu. Itse asiassa asia on käännetty nukkuessani päinvastoin. Sitä sitten tutkittiin ja kävi ilmi, että jutusta oli tehty aamulla korjauspyyntö ja siksi sitä oli muutettu. Ihmettelin, että kukahan sen nyt tietää paremmin, kun lähteeni oli maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen ja sain tiedot heti ministerikokouksen jälkeen iltayöllä. 

Toki voin ymmärtää väärin, mutta tällä kertaa niin ei ollut käynyt ja verkossa julkaistu juttu muutettiin puoleenpäivään mennessä alkuperäiseen muotoon. Mistä aiheesta juttu sitten oli? Tietenkin kyse oli hiilinielulaskennasta. Ja kyllä, Suomen metsät saatiin EU:n laskukaavoilla hiilen päästöjen lähteeksi, kuten jutussa kerrottiin. Enpä ihmettele, että se tieto oli vaikea niellä aamukahvin kanssa Suomessa. 

Belgian pahamaineiseen byrokratiaan ja viranomaisten sekavuuteen oli kiinnostava tutustua vuosien 2015 ja 2016 terroristi-iskujen aikana. Ensin Brysselin terroristihautomo tuotti tekijät Pariisin iskuihin 2015 ja sitten maaliskuussa 2016 räjähti kotikulmilla. MTK:n henkilökunta oli silloin onneksi seminaarissa toisella puolella kaupunkia. Toinen pommeista nimittäin sattui MTK:n toimiston rakennuksen alakerran metroasemalle. Se on kaikkien metrolla kulkevien vakioasema. 

Itse nukuin kun puhelin soi. Holmberg käski tekemään juttua, Brysselin lentokentällä oli sattunut jotain. Yritin toimistolle, mutta seutua oli korttelikaupalla suljettu. En tiennyt mitä oli tapahtunut, mutta päivän mittaan se valkeni. 

Pariisin tapahtumat jättivät pitkä varjon kaupunkiin. Iskuja oli pelätty ja Pariisin jälkeen kaupunki oli ollut viikkoja suljettu. Suomalaisten kanssa uskalsimme lock down -oluille tyhjiin baareihin. Belgian viranomaisten heikko kyky torjua terroristeja oli yleisesti tiedossa. Vastuunkantajia ei löytynyt. 

Silti iskut lopulta jotenkin puhdistivat ilmaa. Maaliskuussa Bryssel alkaa olla lämmin ja kevät vähentää huolia. Minusta tuntuu, että moni ajatteli sen olevan nyt ohi. Iskuja oli pelätty ja odotettu, mutta toista kertaa niitä ei tulisi. 

Samaa tunnelmaa haistoin vierailulla nyt syksyllä 2021. Verrattuna Suomen varovaiseen aukeamiseen, Bryssel oli hetken kuin pulppuava lähde. Sanoisin, että Bryssel on outo kaupunki, välillä siellä viihtyy, välillä ei. Kiinnostava se on koko ajan. MTK:n toimiston lämmin ja tervetullut tunnelma sen sijaan ei vaihtele. Sellainen se oli nyt kuten aina ennenkin. Oli mukava vierailla. 

Aimo Vainio

aiheet: bryssel30