Laki eläinten hyvinvoinnista on yksi tärkeimmistä säädöksistä, joka koskee kaikkea eläinten pitoa, eläimen omistajan vastuita ja velvollisuuksia. Soveltamisalaan kuuluvat kaikki eläimet, myös luonnonvaraiset. Maalaisjärki on kuitenkin syytä pitää mukana, jotta säädösten tavoite eläinten hyvinvoinnin edistämisestä muuttuu käytännön kotieläintuotannossa toteutettaviksi toimenpiteiksi. Suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn säilyttämisestä EU-markkinoilla on huolehdittava, ja oman kotimaisen tuotantomme edellytykset turvata. Kansallisella lainsäädännöllä kun voimme vaikuttaa vain kotimaiseen eläintenpitoon. 

Vaatimus ihmisen hoidossa olevan eläimen mahdollisuudesta toteuttaa tärkeitä olennaisia käyttäytymistarpeitaan, mm. vapautta liikkumiseen, paremmin on uuden lain johtava linjaus. Eläinten jatkuva paikalleen kytkeminen kielletään pysyvässä pitopaikassa, poikkeuksena tähän parressa pidettävät lypsylehmät ja hiehot ja niiden pidennetty ulkoilutusvaatimus (uusi vaatimus 90 vrk, valiokunnan mietinnössä nyt kirjattuna, että toteutus laidunkauden aikana). Hevosten ja sonnien jatkuva kytkettynä pitäminen kielletään lyhyellä 5 vuoden siirtymäajalla. Emakon ja ensikon pitoa tiineytyshäkissä rajoitetaan 12 vuoden siirtymäajalla. Uusien parsinavetoiden rakentamista ei enää sallita. Uusia porsitushäkkejä ei enää saa ottaa käyttöön. Karjuporsaiden kirurginen kastraatio kielletään vuoden 2035 alusta. Siirtymäaikana vaadittaisiin paikallispuudutus, jonka koulutettu tuottaja voisi itse tehdä ja tämän toteuttamiseen aikaa on annettu 2027 alkuun.   

Rakennusinvestoinneille on esityksessä nähty tarve antaa sopeutumisaikaa. Uusia parsinavetoita ei ole enää käytännössä tehty ja uudet navetat ovat olleet poikkeuksetta pihatoita. Kotieläinala ennakoikin kehityksen suunnan selvästi nopeammin vapaaehtoisin toimin kuin lainsäädännön pakon kautta. Tästä esimerkkinä on uusien sikalainvestointien ja vanhojen sikaloiden peruskorjausten kohdistuminen nopeasti vapaaporsitukseen vapaaehtoisten toimenpiteiden kautta. Oikeasuuntaiset ja -aikaiset tukitoimenpiteet, kuten eläinten hyvinvointikorvaus ja investointituki, ohjaavat tuotantoa nopeasti tiettyihin ratkaisuihin, huomioiden tuotannon säilymisen kannattavana.        

Kivuliaissa toimenpiteissä vaaditaan tulevaisuudessa aina kivunlievitys. Uutta tulisi olemaan myös listat eläinlajeista, joita voidaan pitää tuotantoeläimenä, sirkuseläimenä tai kiertävissä eläinnäyttelyissä (positiivilistat). Uutta on myös jatkuvan juomaveden saannin turvaaminen ihmisen hoidossa oleville nisäkkäille ja linnuille tietyin poikkeuksin.  

Jalostussääntelyä tarkennetaan ja lakiin on kirjattu pyrkimys elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. Tiettyjen lyhytkuonoisten koirarotujen sekä belgian sininen – nautarodun osalta tämä onkin tarkoituksenmukaista. Näillä roduilla jälkeläinen ei pysty syntymään normaalisti, vaan vaatii yleensä keisarileikkauksen. Valvonnalle tämä asettanee todennäköisesti haasteita. 

Uutena hallinnollisena keinona tulee viranomaisen antama kehotus, jos laiminlyönti on vähäinen esim.  jos ilmoitus on tekemättä tai laiminlyönti on korjattavissa heti. Kiireelliset eläinsuojelulliset toimenpiteet (hoidon hankkiminen, eläinten lopettaminen) jaetaan nyt useaan eri lakipykälään, kun ne aikaisemmin olivat yhdessä. Omistajan oikeusturva varmistetaan hallintolain mukaan.  

Korostettakoon, että lainsäädännöllä asetetaan nyt vain minimitaso hyväksyttävälle eläintenpidolle ja eläinten kohtelulle. Kotieläintuotannossa on kuitenkin tehty jo pitkään ja paljon sellaisia toimenpiteitä, jotka ylittävät tämän lainsäädännöllisen pohjatason. Tuotantoa kehitetään jatkuvasti, jotta eläinten hyvinvointi voidaan huomioida paremmin arjen toiminnassa. Markkinoilta tuleva muutospaine ja kuluttajien toiveet ohjaavat myös osaltaan alaa kehittämään toimintaansa edistämään eläinten parempaa hyvinvointia ja läpinäkyvyyttä mm. laatu- ja merkintäjärjestelmien kautta.      

MTK linjasi jo valmistelun alkuvaiheessa, että uudistettavan eläinsuojelulain tulee olla maailman paras eläinsuojelulaki, joka huomioi sekä tuotantoeläinten että maatalousyrittäjien hyvinvoinnin ja varmistaa kotimaisen maataloustuotannon jatkuvuuden. Kansallisen lainsäädäntömme ei tule heikentää kotimaisten kotieläintuotteiden kilpailuasemaa muita EU-maita tiukemmilla eläintenpidon normeilla. Suomalaiset maatalousyrittäjät ovat valinneet kotieläintuotannon strategiaksi vastuullisuuden ja laadun. Eettisen laadun yksi ulottuvuus on eläinten hyvinvointi.  

aiheet: eläinten hyvinvointi, eläinten hyvinvointilaki, tuotantoeläimet