Ilmastoresilientti ruokajärjestelmä  
 

Toimiakseen erilaisissa häiriötilanteissa ruokajärjestelmä tarvitsee turvaverkkoja, totesi EU-puheenjohtajamaan Espanjan maatalousministeri Luis Planas Puchades avatessaan paneelikeskustelua. Espanjassa on vakuutusjärjestelmä ollut käytössä vuodesta 1978. Lisäksi maatalouden, prosessiteollisuuden ja koko tarjontaketjun on oltava tehokas ja vakaa. Tähän tarvitaan innovaatioita, teknologian kehittämistä sekä viljelijöiden kouluttamista. Espanjan suurin muutoskohde on nyt kastelujärjestelmän modernisointi, johon ollaan investoimassa yli 2 miljardia euroa. 

Veden riittävyys ei ole vain tekninen ongelma, vaan sen ratkaisemiseen tarvitaan myös panostuksia esim. maan vedenpidätyskykyyn ja rakenteeseen sekä laajemmin kasvillisuuteen. Olemme Martin Frickin (WFP) mielestä aivan liikaa riippuvaisia kolmesta suuresta: riisi, vehnä ja maissi. Paikallisiin oloihin löytyy varmasti parempiakin kasveja perinteisistä kasveista. 

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman muutoksia ruokajärjestelmiin, totesi Ana Maria Loboguerrero Rodriguez CGIAR:sta. Innovaatioita on räätälöitävä paikallisiin olosuhteisin. Maailman ilmastorahoituksesta vain alle kaksi prosenttia kohdentuu pienviljelijöille, vaikka he kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista eniten. Ilmastonmuutokseen liittyen olemme tuottaneet valtavan määrän erilaisia pilotteja, mutta niiden skaalaaminen usein ontuu. Tarvitaan kumppanuuksia, että projektit ja rahoitus saadaan kohdentumaan pienviljelijöille. Ongelmana on Maailmanpankin Christopher Ian Brettin mukaan rahoituksen painottuminen lyhytkestoiseen hankerahoitukseen.  

Monessa maassa maatalous ei ehkä ole tulevaisuudessa mahdollista FAO:n Kaveh Zahedin mukaan. Jokaisen maan onkin syytä muodostaa tilannekuva, millaista niiden maataloustuotanto on erilaisten ilmastonmuutosskenaarioiden toteutuessa. Koronivia-prosessi toi maatalouden ilmastonmuutoksen ratkaisujen ytimeen ja nyt tarvitaan nopeita toimenpiteitä ja riittävästi varoja. 

Viljelijät ovat silmät ja korvat ruohonjuuritasolla ja näkevät muutokset arjessaan, totesi PAFO:n puheenjohtaja Kolyang Palabele Ruandasta. Afrikan Unioni teki 2003 linjauksen, että kaikissa sen jäsenmaissa käytettäisiin 10 % kansallisista budjettivaroista maatalouteen. Vain muutama maa täyttää tuon. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo ruokaturvaan Afrikassa ja aiheuttaa myös konflikteja, esim. paimentolaisten ja viljelijöiden välillä laiduntamis- ja viljelyskelpoisen maan vähenemisen myötä. Viimeaikaiset kriisit ovat pahentaneet tilannetta.  

Poliittisten päättäjien ja muiden sidosryhmien on ymmärrettävä, miten viljelijä tekee ratkaisut maatilallaan. WFO:n ja MTK:n johtokuntien jäsen Kati Partanen korosti, että maatila on taloudellinen yksikkö ja sen on tarkoitus tuottaa myös taloudellista hyötyä ja mahdollisuus saada elanto. Maatalous kehittyy koko ajan, mutta tilatason käytännöissä tehdyt muutokset eivät aina näy tilastoissa. Ei pidä olettaa, mitä viljelijät ajattelevat ja millä perusteella päätöksiä tehdään, vaan heidän on oltava mukana päätöksentekoprosessissa. Ilmastotavoitteita ja ruokaturvaa ei tulla saavuttamaan, ellei naisten oikeudet toteudu ja ellei naisilla ole tasavertaiset oikeudet esim. maanomistukseen, rahoitukseen ja tuotantopanosten hankintaan.  

Paneelin yhteenvetona Espanjan maatalousministeri Luis Planas nosti esiin: 

1. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman toimia ruokajärjestelmissä. YK:n ilmastokokous COP28 on tärkeä, jossa maatalous pitää nähdä ratkaisuna, ei ongelma. 

2. Innovaatiot ja tutkimus ovat tärkeitä. Tuottavuutta on nostettava, mutta samalla huomioitava rajoitteet ja luonnon kantokyky. 

3. Rahoitus, kestävyys ja kannattavuus on otettava ruokajärjestelmien kehittämisessä huomioon. 

4. Inhimillinen ulottuvuus on oltava aina mukana, erityisesti nuorten ja naisten asemaan maataloudessa on kiinnitettävä huomiota. On huomioitava taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja inhimilliset näkökulmat. 

Viljelijäjärjestöjen tärkeä rooli häiriöitä kestävässä arvoketjuissa 

MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio korosti avauspuheenvuorossaan maatalousministeriön merkittävän roolin viljelijöiden voimaannuttamisessa. Maataloudessa on suuria haasteita, jotka voidaan voittaa vain yhteistyöllä. Suomi on globaalissa ruokaturvaindeksimittauksessa ensimmäisellä sijalla, paljolti alan hyvän yhteistyön ansiosta. Ruokajärjestelmä kuitenkin tarvitsee kriittistä tarkastelua. Tarvitaan dialogia ja kaikki ruokaketjun toimijat keskustelemaan samaan pöytään. Vertaisoppimista kannattaa hyödyntää, viljelijät oppivat mieluiten toisilta viljelijöiltä. Tässä tuottajajärjestöt tekevät erittäin tärkeää työtä. (MMM:n tiedote) 

Afrikan unionin maatalouskomissaari Josefa Sacko kertasi tarkkaan erilaisia tehtäviä, joita tuottajajärjestöt voivat tuottaa omassa roolissaan. Erityisesti Sacko korosti tavallisten viljelijöiden osallistamisen. Heidän tavoittamien suoraan hallinnosta on erittäin haastavaa. 

Viljelijöiden korkea keski-ikä ja tarve saada nuoria houkuteltua alalle ei ole vain eurooppalainen haaste. Nuorissa on maatalouden tulevaisuus. Kiinnostuksen luomiseen tarvitaan koulutuspanostuksia, mutta myös näkymä maataloudesta kannattavana ja koko viljelijäperheelle elannon tuottavana elinkeinona. Afrikassa laadukkaiden neuvontapalvelujen saatavuus on haaste, jossa tuottajajärjestöt ovat tärkeä linkki tiedonvälityksessä.
 

Agnes Kalibata ja Kati Partanen

YK:n ruokajärjestelmäkeskusteluissa pääsihteerin erityislähettiläänä toiminut Agnes Kalibata nosti esiin maatilojen resilienssin merkityksen. Viimeaikojen kriisit ovat korostaneet järjestäytyneiden organisaatioiden merkitystä ja uusia kriisejä varmasti tulee. Ruokajärjestelmässä tarvitaan investointeja maaperään, sen hiilensidontaan sekä veden hallintaan. Hän muistutti myös tässä tilaisuudessa siitä, ettei ruokajärjestelmän muutos ja investoinnit siihen saa jäädä ainoastaan viljelijöiden harteille. Afrikan on mahdollista saavuttaa ruokaomavaraisuus. Afrikan ruokajärjestelmän kehitys ei voi olla hyväntekeväisyyttä, vaan kestävä investointi.   

Maatalouden pitää olla bisnestä. Muuten on vaikea saada nälkää loppumaan, totesi Alvaro Lario (IFAD).  Pienviljelijöiden pitää kehittyvät yrittäjiksi, taloudellisiksi toimijoiksi. Muutoksessa kumppanuuksien tarve on nyt suurempi kuin milloinkaan. Tarvitaan hyvin koordinoituja järjestelmiä ja monitavoitteisia ratkaisuja. Vahvemmat ruokajärjestelmät auttavat myös sopeutumaan kriiseissä ja selviytymään shokeista. Maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen investointi on yksi tehokkaimmista tavoista taistella köyhyyttä vastaan. 

Metsäkatoasetus sulkee vientimarkkinoita 

Yleisen kiittelyn rinnalla EU sai myös kritiikkiä. Erityisesti metsäkatoasetuksen vaatimukset olivat konkretisoituneet monellekin puhujalle. Kaakaomarkkinoilla on tehty työtä jo pitkään viljelymenetelmien kanssa. Edelleen ajaudutaan tilanteisiin, jossa on vaikea todentaa EU:n uusia vaatimuksia.  

Yksi keino on uudenlaiset datajärjestelmiä. Mutta niiden rakentaminen vie aikaa ja resursseja. Ideaalista voisi olla EU:n ja AU:n yhteisen maatalouden tietopankin perustaminen kattamaan monenlaisia tiedon tarpeita: maaperän hyvinvoinnin ja vihreän siirtymän edistäminen, älykkäät teknologiat ja datan käytön edistäminen, investoinnit tutkimukseen ja innovaatioihin, pilottiprojektien tulosten skaalaaminen, julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuus maatalouteen ja ruokajärjestelmän kehittäminen sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen.  

Lisätietoja:

Kati Partanen, WFO:n hallituksen jäsen, MTK:n johtokunnan jäsen, kati.partanen@mtk.fi  
Juha Ruippo, johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet, juha.ruippo@mtk.fi  

aiheet: ruokaturva, maatalous, euroopan unioni, wfo, metsäkatoasetus, fao, afrikan unioni