Komission puheenjohtajan von der Leyenin viime kesänä esittämät poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komission 2024–2029 kaudelle lupasivat uudistuksia seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen 2028–2035. Painotusta turvallisuuteen, digitalisaatioon mutta myös maatalouteen ja koheesioon. Uuden rahoituskehyksen pitäisi olla strategisempi, yksikertaisempi, joustavampi, nopeampi ja vaikuttavampi. Skaala on laaja. Linjaukset voisivat tarkoittaa mm. maatalouspolitiikan osittaista kansallistamista. Von der Leyenin linjaukset edellyttävät EU:n talousarvion tulopuolen merkittävää vahvistamista, jotta voidaan varmistaa tavoitteisiin nähden riittävä ja kestävä rahoitus. 

Komissaari Hansenin esittelemä maatalousvisio luo odotuksia, joiden toteuttamiseen tarvitaan vahva rahoitus monivuotiseen rahoituskehykseen. Keskustelua rahoituksesta häiritsee esitykset yhdestä rahastosta - single fund. Päähuomio onkin ollut budjetin rakenteessa eikä varsinaisessa sisällössä. Komissio ei kuitenkaan ole luopumassa rahojen käytön kohdentamisesta tai valvonnasta. Edelleen keskustellaan rahoituksen ehdollisuudesta, mitä vastaan voitaisiin varoja käyttää. Strategiset prioriteetit jäävät tyhjiksi puheiksi, jos taustalla ei ole budjetointia ja sen seurantaa.  

EU:n taloudenpito muuttui merkittävästi vuoden 2020 jälkeen. Perinteisen jäsenmaiden yhteisesti rahoittaman rahoituskehyksen (1 085,3 miljardia euroa 2021–2027) lisäksi otettiin käyttöön EU:n ottamiin lainoihin perustuva 750 miljardin euron investointi- ja uudistusohjelma NextGenerationEU, josta jaettiin rahaa sekä avustuksina että lainoina, sekä REPowerEU-väline energian hintojen alentamiseksi. Nyt uuden monivuotisen rahoituskehyksen pitää kattaa nykysuuruudessaan n. 20 % osuudella edellisen komission ottamien lainojen kuluja.  

Oleellinen muutos toimintaympäristössä on Ukrainan tilanne. Tarvitaan tukipaketteja sekä myös pidemmällä aikavälillä rahoitusta jälleenrakentamiseen riippumatta siitä, onko Ukraina EU:n jäsen tai jäsenyyskandidaatti. Jäsenyysputkessa on Länsi-Balkanilla Ukrainan ja Moldovan lisäksi myös iso joukko muita pitkään jäsenyysprosessissa olleita maita. Monia nykyisiä sekä aikaisempia jäsenyysprosesseja yhdistää se, että luontaiset välineet - ainakin jäsenyyden alkuvuosina - taloudellisen kehityksen takaamiseen uusissa jäsenmaissa liittyvät maatalous- ja koheesiopolitiikkaan.  

Koronaelvytyksen seurauksena ja samalla vastuksena USA:n IRA-pakettiin komissio ja eri jäsenmaat omien voimavarojensa puitteissa ovat lisänneet erilaisia kansallisia teollisuustukia. Ilmeinen tarve on kilpailukykyrahastoon, jotteivat maksukykyiset ja -haluiset jäsenmaat vääristä sisämarkkinoiden kilpailutilannetta omilla tukipaketeillaan. Von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa mainitaan Eurooppalainen kilpailukykyrahasto (European Competitiveness Fund) ja Eurooppalainen puolustusrahasto (European Defence Fund).  Maa- ja metsätalouden osalta on tärkeää, miten biotalouden kilpailukyky ja ruokaturvan rooli osana kokonaisturvallisuutta huomioidaan. Lisäksi EU:n itärajan turvaaminen alueella olevien elinkeinojen kilpailukyvyn varmistamiseksi on osa eurooppalaista turvallisuutta.   

Maatalous- ja aluepolitiikan rooli EU:n budjetissa 

Maatalouden ja aluepolitiikan eli koheesion roolit ovat olleet aina suuret EU:ssa. Rahoituskehyksen rakenteelliset muutokset vaikeuttavat vertailua eri kehyksien välillä. Maatalous- ja aluekehitys muodostivat noin 80 % EU:n menoista 90-luvulla. Maatalous- ja luonnonvara-alalle lasketaan nyt kohdistuvan 23–25 % budjetista. Viimeisessä maatalousuudistuksessa merkittävä osa maataloustuesta on kohdennettu ympäristö- ja ilmastotoimien rahoittamiseen. Suomen maatalouspolitiikan toteuttamisen kannalta haasteellisin perintö tulevalle rahoituskaudelle olisi maaseudun kehittämisen ns. kakkospilarin rahoituksen jäädyttäminen ja mahdollisuus siirtää kakkospilarin toimia ykköspilariin. Vaikka asia tuntuu pieneltä yksityiskohdalta, se on syömässä Suomelle tärkeän maaseudun kehittämisen (ympäristö- ja ilmastotoimien) uskottavuutta. Suomi on kansallisesti osarahoittanut kakkospilarin ympäristötoimia, mutta nyt monet maat ovat siirtäneet samoja toimenpiteitä kokonaan EU:n rahoitettavaksi suorien tukien ykköspilariin, välttääkseen kansallisen lisärahoituksen.  

Komission puheenjohtajan von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa samoin kuin komissaari Hansenin esittelemässä maatalousvisiossa nostetaan useaan kertaan esille, että EU:n on parannettava mm. maanviljelijöiden ja alueiden elämänlaatua ja toimeentuloa Euroopassa. Samalla suuntaviivat korostava, että markkinoilta viljelijöiden on saatava oikeudenmukaiset ja riittävät tulot. Suuntaviivojen mukaan EU:n talousarvio ja yhteinen maatalouspolitiikka kohdennetaan niin, että kannustimien, investointien ja sääntelyn välillä on oikea tasapaino sekä työ luontotavoitteiden toteuttamiseksi palkitsee viljelijöitä.  

EU:n tuottaja- ja maatalousosuuskuntajärjestö COPA-COGECA korostaa kannanotoissaan vahvan rahoituksen tarvetta ja erillistä kahden pilarin maatalousrahoitusta myös tulevaan rahoituskehykseen. Strategisissa painopisteissä ja keskusteluissa sekä maaseutuvisiossa ilmaistu poliittinen tahtotila konkretisoituu rahoituspäätöksissä.  

EU:n tulopuolen kehittäminen 

Rahoituskehyksen tavoitteena on EU:n budjetin tulopuolen kehittäminen, sillä vuotuisten tulojen on lähtökohtaisesti katettava kokonaan vuotuiset menot. EU:n rahoituskehyksen tulopuoli rakentuu lähes kokonaan (98 %) unionin omista varoista, joista suurin osuus, n. 70 % kerätään jäsenmaksuna BKTL:n perusteella. Kaudella 2021–2027 jäsenmaksu on 1,113 % BKTL:stä. Ns. omia varoja EU kerää tulleista, jatkossa myös hiilitulleista sekä ALV-perusteisesti. Uusi kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrään perustuva omien varojen keräys alkoi 1.1.2021.  

Esillä on ollut, että halutaan läpinäkyvämpiä, yksinkertaisempia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisesti vastuullisempia tapoja rahoittaa EU:n toimintaa. Esillä on ollut mm. ALV-perusteisten omien varojen lisääminen, laajennettu hiilirajamekanismi eli hiilitullit, EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) tulot, digitaalivero ja pääomamarkkinavero.  

Rahoituskehyksessä EU:n uuteen tehtäväkokonaisuuteen tarvitaan merkittävästi uutta rahaa, jolloin jäsenmaiden jäsenmaksuprosentin nostaminen voisi olla yksi keino vajeen täyttämiseen. Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomen nettomaksuosuus vähintään 1,5 – 2 -kertaistuu tulevien vuosien aikana.  

On tietenkin hienoa, jos löydetään uusia rahoitusmalleja. Lainarahoituksen kustannukset tulevat hyvin esiin NextGenerationEU:n kustannuksissa tulevalle kaudelle. Kuitenkin esimerkiksi turvallisuusinvestoinnit voisivat olla peruste myös lainamuotoiselle rahoitukselle. Uusien rahoitusmallien ongelma on kustannukset ja toisaalta rahoitustaakan kohdistuminen. Uusien tehottomien järjestelmien varojen keräämismallinen rakentaminen ei ole viisasta. Toisaalta uutta mallia ei myöskään kannata ottaa käyttöön, jos se ei muuta EU:n rahoituksen jakautumista jäsenmaiden välillä.     

MTK:n tavoitteet: 
 

• Maatalouspolitiikka on EU:n keskeinen prioriteetti. Politiikan tavoitteena on oltava kilpailukyvyn vahvistaminen, maatalousväestön taloudellisen tilan elvyttäminen sekä tuotannon mahdollistaminen kestävällä tavalla myös epäsuotuisilla alueilla. COPA-COGECA on esittänyt maatalouden suhteellisen osuuden säilyttämistä kasvavan budjetin sisällä, jolloin huomioitaisiin inflaation aiheuttamat leikkaukset ja samalla huomioitaisiin maatalouden prioriteettiasema työohjelmassa.    

• Maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitus EU:n budjetissa toteutetaan jatkossakin kahden pilarin mallin pohjalta. Maaseudun kehittäminen (II pilari) on Suomessa toiminut hyvin.  

• MTK tukee esillä ollutta esitystä lisätoimenpiteiksi EU:n itärajan tuki-instrumentiksi.  

• Maaseudun elinkeinot tarvitsevat pitkäjänteisen toimintaympäristön. 5 + 5 vuoden rahoituskehikko olisi nykyistä kautta tasapainoisempi ja parempi toimintaympäristö tärkeille investoinneille.  

• Uusia rahoitusvälineitä tulee rakentaa vain silloin, jos samalla muutetaan jäsenmaiden rahoituksen painopistettä ja ne ovat keruukustannuksiltaan tehokkaita.  

• Uusien haasteiden edessä EU tarvitsee jäsenmailtaan kasvavaa jäsenmaksukertymää.  

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: eu, rahoituskehys, mtk mobiili