Hallitus ei tainnut tietää mitä tilasi - tuli tilanneeksi ympäristöasioiden jättiviraston
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Hallitus ei tainnut tietää mitä tilasi - tuli tilanneeksi ympäristöasioiden jättiviraston
30.06.2016
Maakuntauudistuksen valmistelu saa kesäkuukausiksi lisäkierroksia. Valmistelussa olleista maakunta- ja sote-säädöksistä annettiin hallituksen esitykset tänään. Esitykset noudattelevat huhtikuussa annettuja valtioneuvoston linjauksia. Osittain tämä on hyvä, osittain äärimmäisen huolestuttavaa. Esityksessä on käytännössä paljon erilaisia kokonaisuuksia sotesta maataloushallintoon ja vesiensuojelusta pelastustoimeen.
Maataloushallinto on mahdollista rakentaa maakunnissa toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. MTK julkisti tänään omat ajatuksensa maakuntaviraston organisaatiomalliksi. Mallissa on vahva maaseutukokonaisuus ja lähellä maaseudun yrittäjää oleva, YTA-alueiden pohjalle rakennettu palvelupisteverkosto. Toivottavasti mahdollisimman moni maakunta ottaa MTK:n esittämän maaseutulautakunnan ja -yksikön sisältämän mallin käyttöön. Sillä voidaan rakentaa vahvoja biotalousmaakuntia.
Hallitus on osassa maakuntauudistusta vaarassa epäonnistua oikein kunnolla. Huhtikuussa julkistettiin ajatus valtakunnallisen aluehallintoviraston perustamisesta. Sinne olisi tarkoitus kerätä esimerkiksi kaikki ympäristöön liittyvä luvitus ja luonnonsuojeluasiat. Käytännössä siis ELYjen tällä hetkellä hoitama kokonaisuus, jonka luonteva ja ainoa oikea paikka olisi maakuntavirasto.
Väistämättä tuntuu, ettei hallitus tiennyt mitä oli tilaamassa tai mistä teki päätöksiä. Virasto tarjoiltiin poliitikoille kauniissa paketissa - yhden luukun periaatetta ja tasavertaisuutta korostaen. Todellisuudessa maakunnille kuuluvat asiat viedään maakuntapäätöksenteon ulottumattomiin ja samalla syntyy ympäristöhallinnolle uusi supervirasto. Yhden luukun periaate voitaisiin rakentaa kuntaankin ja laki asettaisi tasavertaisuuden määritelmän. Maakuntauudistuksen tavoitteenahan on ollut maakuntien erityispiirteisiin perustuvat toiminnat. Ei esimerkiksi Espoota ja Sallaa voida millään laittaa samaan muottiin.
Ymmärrän kyllä sen, että virastoa kannattavat niin vihreät kuin ympäristöhallinnon virkamiehetkin. Ällistyttävää asiassa on se, että päätökset ovat poliittisia ja niistä vastaavat Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset. Aika vaikea on uskoa, että tämä kolmikko haluaisi jäädä historiaan moisesta uudistuksesta. Onneksi hallituksen linjaus huhtikuussa oli poliittinen, niin voi olla myös korjaava linjaus syksyllä. Käytännössä katseet kääntyvät ympäristöasioista vastaavaan ministeri Tiilikaiseen. Tiilikaisella on tarkan harkinnan paikka, millaisia selityksiä hän haluaa syntyvästä ympäristövirastosta kentälle antaa.
Jos AVI tai oikeastaan ympäristöhallintovirasto perustetaan, ei maakuntien tai kuntien kehittäminen kokonaisuutena ole mahdollista. Jos elinvoimaa edistävä kunta tai elinkeinoedellytyksiä kehittävä maakunta haluaisi kestävällä ja tasapainoisella tavalla edistää alueensa menestystä, tarvitsee se vallan myös AVIin siirtyvissä asioissa. Aivan erityiset valtakunnalliset hankkeet on toki syytä käsitellä valtakunnan tasolla, mutta normaalit pk-yritys- ja tilakokoluokan hankkeet kuuluvat pääosin kunta- tai korkeintaan maakuntapäätöksentekoon. Jokaisessa päätöksessä pitää punnita samalla kertaa sekä ympäristö- että talousnäkökulmat. Näiden erottaminen olisi pähkähullua.
Hämmästyttävää on, että tämän kaiken valmistelu on tehty kaikessa hiljaisuudessa, virkamiesten esitysten mukaan. Ensin valtioneuvosto otti sellaisenaan, ilman pohdintaa, tavoiteltavaksi malliksi hallinnon virkamiesten esittämän toiveen ympäristövirastosta. Tämän jälkeen käytännössä virkamiehistä koostuvilla maakuntauudistuksen valmisteluryhmillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin valmistella hallituksen linjaaman AVIn lanseeraamista. Jossain maissa tätä voitaisiin kutsua virkamiesvallankaappaukseksi. Vaikka tosiasiallisesti hallitus on tässä saamassa sitä, mitä tilasi.
Mielenkiintoista nähdä jatkuuko tämä ympäristöviraston valmistelu vai ottavatko poliitikot viimein sen vallan, joka heille kuuluu. Virkamiehiltä kuuluu nyt jopa ylimielisiä toteamuksia: ”me valmistelemme viraston, elleivät poliitikot käännä takkiaan.”
Hallitusvastuussa olevien ministereiden ei tarvitse kääntää takkiaan. Riittää, että he käärivät hihat ja laittavat maakuntauudistusjunan takaisin raiteilleen. Jos juna jatkaa tällä tavalla, ei pääteasemalla ole kuntien ja maakuntien toimintamahdollisuuksista enää paljoakaan jäljellä. Silloin ei enää auta kääriä hihoja, ne kun jo paloivat matkan varrella.
PUUN TAKAA
Marko Mäki-Hakola, metsäjohtaja, MTK
Olen metsää omistava, Ylöjärvellä vaimon ja lasten kanssa asuva nurmolainen. Vuoden 2016 alusta toimin MTK:n elinkeinojohtajana, vuoden 2021 heinäkuusta siirryin metsäjohtajaksi. Toimin MTK:n jäseninä olevien maaseudun yrittäjien hyväksi. Minulla on takanani MTK-järjestössä yli kymmenen vuoden ura monissa eri tehtävissä.
Maaseudun elinkeinot ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Metsässä olen kulkenut sekä retkeilemässä että töissä siitä lähtien, kun opin kävelemään 70-luvun lopulla.
Työssäni teen kaikkeni maaseudun elinkeinojen menestymiseksi. Minut tuntevat tietävät, etten millään pysty pitämään suutani kiinni, jos maaseudun yrittäjien asemaa yritetään jollain tapaa heikentää.
