MTK peräänkuuluttaa lakipakettiin sisältyvien päästövähennystoimenpiteiden kustannustehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Taakanjako ei saisi perustua BKT/asukas jakotapaan vaan päästövähennysten kustannustehokkuuteen. MTK korostaa, että Fit for 55 % -ilmastopaketin toimeenpanon tulee perustua luonnontieteellisiin kriteereihin sekä kansalliseen laskentaan hiilidioksidipäästöistä ja -poistumista, ollakseen reilu maanomistajille, jäsenmaille ja ympäristölle.

MTK muistuttaa, että ilmastotoimenpiteiden tulee olla ennakoitavia ja pitkäjänteisiä. Politiikan painopisteen tulee olla esitetyn maankäyttösektorin laskennan lisäksi selkeästi fossiilisten päästöjen vähentämisessä. Nielujen rooli on tasapainottava ja siinä aktiivisen metsien hoidon merkitys tulee nähdä ratkaisuna.

MTK ei kannata kokonaiskunnianhimon korottamista LULUCF-sektorilla yli 310 Mt CO2-ekv yhteisenä vuositason nieluna aikajanan päässä. Näin siksi, jotta tavoite on realistinen ja päästöjä tuottavilla sektoreilla panostetaan päästöjen vähennyksiin.

MTK on avoin tarkastelemaan maatalouden nykyisin taakanjakopäätöksessä laskettujen kasvihuonekaasujen (metaani ja dityppioksidi) sisällyttämistä samaan pilariin muiden maankäyttöön liittyvien kaasujen kanssa (hiilidioksidi), jos se tehdään kansallisesti ja brutto-netto-laskentaan perustuen. Tällöin muodostettaisiin koko maankäyttösektorin kaikki kaasut kattava AFOLU-pilari (Agriculture, Forestry and Other Land Use).

Kokonaisuudessaan MTK esittää tarkennuksia seuraaviin ilmastopaketin kohtiin:

1. Taakanjako ja maatalouskaasut (ESR)
2. Maankäyttösektori (LULUCF)
3. Uusiutuvan energian direktiivi (RED)
4. Hiiliviljely (CFI)
5. Hiilitullit (CBAM)

1. Taakanjakoasetus ESR

• Ilmastopolitiikan panokset on vietävä sinne, missä kustannustehokkuus toteutuu.
  • Taakanjako ei saisi perustua BKT/asukas jakotapaan vaan päästövähennysten kustannustehokkuuteen.
  • Maataloudella kohtuuttomat paineet vähentää päästöjä pienenevässä taakanjakosektorissa päästökaupan laajentuessa liikenteeseen ja rakennuksiin.
  • Maatalouden dityppioksidipäästöjen arvioinnissa on suurta epävarmuutta.
• AFOLU-sektori mahdollistaa maatalouden hiilensidonnan.
  • Laskenta ja raportointi toteutettava brutto-netto-menetelmällä eli ei yhteisvastuullisia tavoitteita.
  • Maatalouden hiilidioksidivirrat huomioitava tilatasolla.
  • Kansalliseen maaperätutkimukseen panostettava merkittävästi.
  • Lainsäädännön joustoja lisättävä.

2. Maankäyttösektori LULUCF

• Hiilineutraaliustavoite saavutettavissa vain brutto-netto-laskennan ja no-debit-säännön avulla. Huomioidaan myös puutuotteet.
  • Kansallisella tasolla otettava käyttöön brutto-netto-laskenta ja maankäyttösektoria koskeva no-debit-säännön mukainen tavoitteen asetanta, jossa päästöt kompensoidaan poistumilla/hiilensidonnalla.
• Laskenta laajennettava puutuotteiden kysynnän vahvistamiseksi.
• 2035 vuoden jälkeen lisäisiä toimia kannattaa tehdä markkinaehtoisesti.
  • Tämän ylittäviä lisävelvoitteita ei tule asettaa.

3. Uusiutuvan energian direktiivi RED

• Direktiivin ja lainsäädännön mukaisesti jäsenmaiden tulee voida valita omat energialähteensä myös jatkossa.
• NO-GO alueiden lainsäädännön laajentamiseen liittyen on estettävä tilanne, jossa orgaanisilla mailla tuotetun biomassan hyödyntäminen katsotaan kestämättömäksi.
  • Tämä jarruttaisi mm. nurmien ja lannan hyödyntämistä paikallisesti biokaasutukseen tai normaalia puunhankintaa turvemailta.

4. Hiiliviljely CFI

• Hiiliviljelynä tulee nähdä kaikki viljelytoiminta, joka pyrkii lisäämään maan hiilipitoisuutta tai vähentämään maan multavuuden katoa.
• Ennen uutta hiiliviljelyn lainsäädäntöä on varmistettava peltojen hiilensidonnan mahdollisuudet.
  • Maaperän päästökertoimet tulee päivittää siten, että viljelymenetelmät ja maalajit on huomioitu.
• Kannustimien tulee ottaa huomioon hiilivirrat maatilatasolla.
  • Taakanjakosektorin maatalouskaasujen (metaani ja dityppioksidi) päästöt ja maankäyttösektorin hiilidioksidin päästöt ja sidonta on otettava huomioon hiiliviljelyyn viittaavien toimenpiteiden ohjauksessa.

5. Hiilitullit CBAM

• Maataloustuotteiden ilmastovaikutus tulee selvittää.
  • Tietopohjaa maataloustuotteiden ilmastovaikutukselle ei ole.
• Hiilitulleja ja polkumyyntitulleja tulisi kohdistaa eri tuotteisiin
  • Samoihin tuotteisiin kohdistaminen luo lisää epävarmuutta WTO-kelpoisuudelle ja heikentää EU-maatalouden kilpailukykyä nostamalla EU-viljelijöiden tuotantokustannuksia.
• Tehokkaampaa voisi olla pidättäytyminen metsäkadon alueelliseen tarkasteluun.

Lue MTK:n positiopaperi kokonaisuudessaan täältä.

Lisätiedot

aiheet: ilmastonmuutos, johtokunta, ympäristö, päästövähennykset, kannanotot, postitiopaperi, afolu