Huomasin jo heti alussa, kuinka erilaisia työkulttuurit ovatkaan Brysselissä ja Suomessa. Bryssel on kuin poliittisen edunvalvonnan Silicon Valley, jossa on edustettuna kaikki yhteiseen päätöksentekoon tarvittavat toimijat ja toimintatavat. Tilaisuuksia järjestetään koko ajan ja asiat menevät koordinoidusti eteenpäin virallisia väyliä pitkin. Sen lisäksi epäviralliset kohtaamiset ovat Brysselin suola. Lounaspalavereja ja kohtaamisia sovitaan, joissa tieto vaihtuu tuttavallisesti keskustellen. Lähes kaikki merkittävä tapahtuu kärjistäen muutaman korttelin sisällä. Suomessa on totuttu enemmän puurtamaan yksin tai pienissä ryhmissä, jossa etätyö on ottanut vallan. Kohtaamisiakin toki on, mutta ne eivät ole aina nopeasti ja epävirallisesti sovittuja. Eurooppalainen sosiaalisuus onkin asia, josta voisi olla itselläkin opittavaa edunvalvontaan. Vastaavasti brysseliläisillä voisi olla opittavaa tiedolla johtamisesta, sen käytöstä edunvalvonnan ja päätöksenteon tukena. Tiedonhallinta onkin oma työtehtäväni ja ajankohtainen teema, jota otin usein kohtaamisissa ja tilaisuuksissa esille.  


 

EU:ssa on parhaillaan paljon päätösprosesseissa valmisteilla asioita, jotka linkittyvät suomalaiseenkin metsänomistajaan. Metsien ennallistamisasetuksessa on jännittävät loppuäänestykset ja toiveena on, että laki palautettaisiin puutteellisena takaisin valmisteluun. EU:n maaperästrategia osaltaan vaikuttaa metsänomistajiin. Myös taksonomian kriteerit ovat vielä työn alla, ja ne vaikuttavat metsäsektorin investointien kautta metsätalouteen. Lisäksi monitoroinnista on lähikuukausina tulossa esitys siitä, mitä se metsien osalta tarkoittaisi ja vaikuttaisi tiedon keruuseen. Suomessa metsätiedon keruu on Euroopan parhaalla tasolla, joten toivoa sopii, että meidän osaamisestamme voisi olla apua siinä, miten tietoa kannattaa yleisesti parantaa ja hyödyntää päätöksenteon tukena. Tietolähteiden kehittämisessä kannattaa olla aktiivisesti mukana, sillä vain siten voi varmistaa, että asiat voivat mennä meidän kannaltamme oikeaan suuntaan. Voiko Suomi ja suomalainen metsänomistaja hyötyä metsätiedon tarkemmasta yhteisestä keruusta?  

Mielestäni metsätiedon keruusta voi olla meillekin hyötyä, mikäli paremmin saatavilla olevan tiedon avulla päätöksetkin perustuvat enemmän tietoon kuin eri intressitahojen ajamiin arvioihin ja arvoihin. Tiedon jalostuksessa päätöksentekoon ymmärrettävämpään muotoon on edelleen puutteita. Tällaista tiedolla johtamista toivoisin nähtävän kestävän metsätalouden ja kilpailukyvykkään metsäsektorin toimintaedellytysten varmistamiseksi. Metsäsektorin kilpailukyvykkyyden varmistaminen on jäänyt muiden asioiden varjoon nykyisessä Green Dealissa. Metsäsektorin kilpailukyvyn varmistaminen on avainasemassa metsänomistajienkin tulevalle menestykselle. Metsäsektori tulee nähdä ratkaisuna, ei uhkana. Toisaalta metsäsektorikin voi oppia muilta, eikä liian ylimielisellä asenteella mielestäni saavuteta edunvalvonnan voittoja. Tiedon avulla niitä sen sijaan voidaan saavuttaa.  

Tehtäväkierto Brysselissä sai itseni pohtimaan työnteon ja edunvalvonnan tehokkuutta suhteessa vapaa-aikaan. Olen pyrkinyt lisäämään tehokkuutta jo useamman vuoden ajan kehittämällä tiedon automatisointia, koska se on ainoa tie vapauttaa omaa työaikaa edunvalvontaan. Olen nähnyt brysseliläisen tehokkuuden, joka tarkoittaa tiukan työrytmin lisäksi myös sitä, että sosiaalisille kohtaamisille annetaan tilaa ja niiden arvo ymmärretään kokonaisuuden kannalta. Olen mielestäni sisäistänyt sen merkitystä ja kuinka sitä voisin hyödyntää jatkossa omassa työssäni. Se toki vaatisi osin kulttuurin muuttumista myös Suomessa. Pidän tosin Suomessa siitä, että työpäivä on melko säännöllinen, jolloin jää arkisinkin vapaa-aikaa esimerkiksi perheen kanssa. Bryssel aukaisikin silmiä näkemään työnteon kulttuurin eri puolia.  
 

Kalle Karttunen

tutkimuspäällikkö

+358 44 373 9377

aiheet: bryssel, eu, tehtäväkierto, metsätieto