null Katseet EU:n budjetin tulopuoleen

Blogi – Kansainvälinen toiminta

Katseet EU:n budjetin tulopuoleen

22.12.2020

Euroopan parlamentti sinetöi viime viikolla (16.12.2020) EU:n monivuotisen rahoituskehyksen vuosille 2021-2027. EU:n budjettipäätökset ovat aina olleet vaikeita, mutta tämä kierros jäänee historiaan kaikkein vaikeimpana ratkaisuna.

Komissio antoi esityksensä EU:n tulevasta rahoituskehyksestä jo keväällä 2018 ja ratkaisua asiaan haettiin jäsenmaiden välillä useaan kertaan, myös Suomen puheenjohtajuuskaudella 2019. Korona laittoi tämänkin asian uusiksi. Jäsenmaiden talouksien elvyttämiseksi koronakriisistä komissio antoi toukokuussa 2020 uuden ehdotuksensa EU:n budjetin kylkeen liitettävästä mittavasta elvytyspaketista. EU:n valtionjohtajat pääsivät yksimielisyyteen rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä viime heinäkuussa neljän vuorokauden maratonneuvotteluiden jälkeen. Syksyn aikana valtionpäämiesten hyväksymästä budjettikokonaisuudesta neuvoteltiin parlamentin kanssa. Sopu löytyi marraskuussa ja syntyi toimielinten välinen sopimus asiasta. Parlamentti sai tälläkin kertaa jätettyä peukalonjälkensä EU:n tulevaan budjettiin. Viime hetkellä Unkari ja Puola uhkasivat vielä kaataa koko paketin EU-varojen käyttöön kytkettävän oikeusvaltioperiaatteen noudattamisehdon vuoksi. Tähänkin löytyi ratkaisu EU:n valtionjohtajien välillä ja edellytykset budjetin hyväksymiselle syntyivät. Parlamentti hyväksyi toimielinten välisen sopimuksen asiasta äänin 550 puolesta, 72 vastaan ja 73 tyhjää vain kaksi viikkoa ennen uuden budjettikauden alkua.  

Uuden budjettikauden eräs merkittävin asia on EU:n omia varoja eli budjetin tulopuolta koskevat linjaukset. Toimielinten välisessä budjettisopimuksessa määritetään EU:n omien varojen käyttöönoton liittyvästä aikatauluista. Vuodesta 2021 alkaen EU alkaisi kerätä uutta maksua, joka pohjautuu kierrättämättä jääneen muovijätteen määrään. Lisäksi suunnitelmana on, että vuodesta 2023 alkaen EU:ssa otettaisiin käyttöön omien varojen järjestelmä, joka perustuisi päästökauppajärjestelmään sekä mahdollisesti uuteen EU:n hiilitullimekanismiin. Lisäksi suunnitteilla on, että vuodesta 2023 alkaen EU:ssa otettaisiin käyttöön digimaksu. Niin ikään suunnitteilla on, että tulevaisuudessa, vuodesta 2026 alkaen, EU:ssa voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisesti finanssitransaktiovero tai ohjata yrityssektorin tai yhteisöveron tuloja EU:n budjettiin.

Uusilla omia varoja koskevilla esityksillä halutaan vahvistaa EU:n budjetin tulopuolta. Asia kytkeytyy vahvasti EU:n elvytysrahaston lainan takaisinmaksuun keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Elvytyspakettia varten otetun lainan takaisinmaksu alkaa sopimuksen mukaisesti vuonna 2028 ja jatkuu pitkälle 2050-luvulle. Takaisinmaksu toteutetaan jäsenmaiden bruttokansantuloon (BKTL) perustuvina jäsenmaksuina, jollei EU löydä uusia keinoja budjettinsa rahoittamiseen. Toimielinten välisessä budjettisopimuksessa sovittiin, että EU:n elvytysrahaston lainan takaisinmaksusta aiheutuvia kuluja ei makseta monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien määrärahojen kustannuksella. Kuluja ei myöskään haluta kattaa suuremmilla BKTL:ään perustuvilla jäsenmaiden maksuilla. Vaihtoehdoksi siis jää omien varojen kasvattaminen.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Miten suhtautua ehdotuksiin EU:n omien varojen kasvattamisesta? Ensinnäkin, EU:n budjetin omat varat eivät ole uusi asia. Jo vuodesta 1970 unioni on kerännyt budjettiinsa ns. perinteisiä omia varoja, jotka ovat koostuneet tulleista ja maatalousmaksuista (sokerimaksun perintä päättyi vuonna 2018). Näiden osuus EU:n budjetin tuloista on viime vuosina supistunut noin kymmeneen prosenttiin. EU:n jäsenmaat ovat niin ikään jo vuosikymmeniä tilittäneet tietyn osan arvonlisäverokertymästään EU:n budjettiin. Britannialle aikoinaan myönnetty ja sittemmin myös eräissä muissa maissa sovellettu jäsenmaksualennus kohdistuu nimenomaan ALV-osuuteen.  Valtaosa EU:n talousarvioista rahoitetaan kuitenkin jäsenmaiden bruttokansantuloon pohjautuvalla jäsenmaksulla. BKTL-perusteisilla maksuosuuksilla katetaan yli 70 prosenttia unionin budjetista.  

Toiseksi, on realismia, että EU tarvitsee jatkossa nykyistä suuremman budjetin. Tämä on ollut myös MTK:n linja asiaan jo pitkään. EU:n on tulevaisuudessakin kyettävä rahoittamaan uusia haasteitaan, joita varmasti riittää myös jatkossa. EU:n puitteissa toteutettavalla yhteistyöllä on mahdollista luoda lisäarvoa useilla aloilla, joista myös Suomi pienenä ja avoimena maana hyötyisi.  EU:n on oltava myös tulevaisuudessa vahva globaali toimija tai muutoin meitä koskevat päätökset sanellaan muualla. Ennen kaikkea kuitenkin, vain riittävän suuri EU:n budjetti mahdollistaa sen, että unioni kykenee rahoittamaan myös perinteiset politiikkansa, kuten maatalouspolitiikan. Suomi tarvitsee maaseuturahansa ja varat maatalouspolitiikkansa rahoittamiseen myös tulevaisuudessa.

Kolmanneksi, ehdotukset EU:n omien varojen kasvattamisesta eivät ole mullistamassa EU:n budjetin nykyistä rakennetta. Myös tulevaisuudessa BKTL tulee säilymään vallitsevana ja suurimpana rahoitusperusteena EU:ssa. Uudet ehdotukset omien varojen lisäämisestä eivät ole murtamassa tätä asetelmaa. Toimielinten välisen sopimuksen henki on se, että kasvavilla omilla varoilla katettaisiin erityisesti elpymispaketin takaisinmaksun kulut. EU:n elpymispaketti on kertaluonteinen ja poikkeuksellinen mekanismi, jolla vastataan koronakriisistä aiheutuneisiin ongelmiin.   

Ehdotuksiin omien varojen järjestelmän muuttamiseen kannattaa suhtautua avoimesti. Omien varojen lisääminen osana unionin rahoitusta on parempi vaihtoehto kuin nostaa BKTL-perusteisia jäsenmaksuja.  Pelkästään jäsenmaksukorotuksilla tehtävät tulojenhankinnat olisivat merkittäviä jokaiselle jäsenmaalle. Tällöin paineet perinteisten EU-politiikkojen rahoituksen pienentämiseen kasvaisivat. Suurella todennäköisyydellä maksajan paikalla olisi tällöin suomalainen talonpoika ja Suomen maaseutu.

EUROOPASTA JA EU:STA

Simo Tiainen, johtaja, MTK


Olen Itä-Suomesta opintielle ja maailmalle lähtenyt maatilan poika.
Bryssel ja EU ovat vuosien varrella tulleet tutuksi eri työtehtävissä, mm. MTK:n Brysselin toimistossa. Nykyinen tehtäväni Euroopan Talous- ja Sosiaalikomitean (ETSK) jäsenenä vie minut edelleen säännöllisesti Brysseliin.
Asun Vantaalla, vietän kesäni pääosin Tuusulassa ja kotitilani Savonlinnassa on edelleen tärkeä paikka. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Helena ja kolme opiskelevaa lasta. Harrastan liikuntaa ja musiikkia.
Tässä blogissa käsittelen erityisesti ajankohtaisia EU-aiheisia teemoja.