Lausunto

Kommentointipyyntö kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selontekoon

03.11.2023

Ulkoministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y. kiittää mahdollisuudesta kommentoida selonteon valmistelua jo tässä vaiheessa Ulkoministeriön laatimien kysymysten pohjalta  

MTK edustaa luontopohjaisia biotalouden elinkeinoja ja sen jäsenten työ kytkeytyy kauppapolitiikkaan monella tavalla. Metsäsektori on Suomen talouden kannalta merkittävä vientitulojen tuoja vastaten 20–25 %:sta vientituloista ja hyötyy avoimesta kauppapolitiikasta. Maatalouteen liittyy monia kauppapoliittisia näkökulmia, josta viime aikoina on korostunut kauppapolitiikan luomien vientimahdollisuuksien hyödyntäminen samalla,  

Kun pyritään löytämään ratkaisuja tasavertaisen kilpailuasetelman puolustaminen sisämarkkinoilla EU:n kiristäessä omille tuottajilleen asettavia vaatimuksia ja tukijärjestelmien WTO-yhteensopivuuden takaamiseksi. 

MTK on aktiivinen toimija Euroopan tason järjestöjen lisäksi maailman tuottajajärjestö WFO:ssa, perhemetsätalouden maailman järjestössä IFFA:ssa ja tuottajajärjestöjen muodostamassa kehitysyhteistyöallianssi AgriCordissa. Oman kehitysyhteistyömme olemme keskittäneet Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development FFD:hen, jonka kautta toteutamme ruokaturvaan ja metsiin liittyviä hankkeita kumppanimaissa toimivien tuottajajärjestöjen kanssa.     

Food and Forest Development Finland (FFD) hankkeiden kautta olemme tukeneet suomalaisen maa- ja metsätalouden osaamisen avulla etelän kumppaneita parantamaan tuottavuutta, kestävyyttä, markkinaosaamista ja samalla vahvistamaan maaseudun elinvoimaa. FFD:n kymmenvuotisen toiminnan aikana on hankkeissa tavoitettu yli 100000 viljelijää 37 tuottajajärjestössä ja istutettu yli 15 miljoonaa puuta.  

Miten Suomen tulisi mukauttaa toimintaansa taloudellisissa ulkosuhteissa ja/tai kehitysyhteistyössä vastataksemme muutoksiin kansainvälisessä toimintaympäristössä? 

Taloudellisen ja poliittisen integraation ajattelumalli on viime vuosina murtunut. Taloudellisella yhteistyöllä emme ole pystyneet rakentamaan pysyviä muutoksia kauppakumppaniemme toiminta- ja ajattelumalleihin. Venäjän viimeaikainen toiminta on vain yksi konkreettinen esimerkki tästä. Krimin valtauksen jälkeinen sanktiointi on ollut välttämätöntä, mutta samalla myös erittäin kallis ratkaisu suomalaiselle elintarvikesektorille, jolle Pietarin markkinat olivat osa ”kotimarkkinoita”. 

Taloudellisen ja poliittisen integraation linkityksen murtuminen kyseenalaistaa myös kauppapolitiikkaan valuneen kaikkien muiden asioiden ratkaisemisen myytin vapaakauppasopimusten yhteydessä. Samaan aikaan kun EU on kytkemässä ilmasto-, ympäristö-, lapsityö-, pakkotyö-, työntekijöiden oikeudet, naisten asemaa tms. koskevia vaatimuksia kauppapolitiikkaan, Tyynenmeren ja Intian valtameren alueen uusissa laajoissa vapaakauppasopimuksissa keskitytään perinteisiin kauppapoliittisiin tavoitteisiin, tullien alentamiseen ja markkinoille pääsyyn. 

BIlateraalien ja plurilateraalien maailmassa tärkein tavoite meidän kannaltamme olisi mahdollisimman pitkälle edetä kohti monenkeskisiä ratkaisuja WTO-tasolla. On totta, että monenkeskisiä ratkaisuja on pystyttävä rakentamaan bilateraalien ja pluriteraalien kautta, jossa samanmielisten maiden kanssa yhteistyön rakentaminen on avainasemassa.  

EU on saanut mukaan kauppasopimuksiin meille tärkeitä kestävän kehityksen teemoja, kuten eläinten hyvinvointi tai antimikrobiresistenssin torjunta. Esimerkiksi Kanadan, Uuden Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa monista kestävään kehitykseen liittyvästä asiasta on saatu kirjauksia sopimuksiin. Vielä kesken on tavoitteiden yhteensovittaminen mm. Mercosur-maiden ja Australian kanssa. Ilmasto- ja ympäristö- sekä eläinten hyvinvointiasioista samoin kuin antimikrobiresistenssin torjunnassa on pystyttävä sopimaan kauppaneuvotteluissa, jotta EU:n omalle elintarvikealan alkutuotannolle pystytään takaamaa tasavertainen kilpailuasema niin sisämarkkinoilla kuin viennissä. Suomen työ kiertotalouden globaalien pelisääntöjen luomiseksi WTO-tasolla on merkittävää perustyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi käyttää samaa metodia, mitä on käytetty geograafisten alkuperämerkintöjen kanssa, jossa luodaan yhteisen tavoitteen mukainen kriteeri, merkintä, sertifikaatti tms., jota käyttämällä nopeutetaan markkinoillepääsyä, alennetaan tulleja ja tuontimaksuja, mahdollistetaan kaupankäynti tullikiintiöiden ulkopuolelle tms. Lähtökohtaisesti edellä mainitut tavoitteet toteuttavat EU:n Farm to Fork / Green deal tavoitetta ja ovat tukemassa siirtymää tavoitteiden toteuttamiseksi. 

Kahdenvälisistä ponnisteluista USA:n kanssa TTIPin kaatuminen oli valitettava tilanteeseen liittyvä kysymys, kun kummallakin puolella Atlanttia haluttiin enemmän kuin oli saavutettavissa. Nyt menossa oleva TTC (kauppa- ja teknologianeuvosto) on prosessina hyvä korvike, jota on laajennettava ja syvennettävä nopeasti. Rinnalla käytävä USDA:n ja komission maatalouspääosaston keskustelut ovat tärkeä laajennus ja olisi mahdollisimman nopeasti kytkettävä mukaan USA:n kanssa käytävään neuvotteluprosessiin. On turha ylläpitää vastakkainasettelua ruuan turvallisuudesta globaalien kärkitoimijoiden välillä. Ennemminkin meidän on löydettävä Euroopan ja USA:n välillä ratkaisuja, miten erilaiset lähestymistavat ruuan turvallisuuteen voidaan yhteensovittaa samoille markkinoille. Lista erilaisuuksista on pitkä alkaen eläinlääkinnän ja hormonivalmisteiden käytöstä kasvunedistäjinä sekä torjunta-aineiden ja bio- tai genomitekniikan käytöstä. Markkinoilla toimivia ratkaisuja voitaisiin levittää muihinkin kauppasuhteisiin toimintastandardeina.  

Asteittaisesti polarisoitunut maailmapolitiikka korostaa tarvetta säilyttää laaja kosketuspinta eri alueiden keskeisiin toimijoihin. Ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikan instrumentit tulisi nähdä tällöin selkeämmin toisiaan tukevina. Ehdollisuuksien maailmasta on päästävä mahdollisuuksien rakentamiseen. 

Mitä uusia, konkreettisia toimia tai painotuksia kauppapolitiikassa tai taloudellisissa ulkosuhteissa tulisi ottaa käyttöön, jotta Suomen intressien edistämisessä oltaisiin vaikuttavampia? 

Viimeaikaiset uudet elementit, kuten CBAM (hiilirajamekanismi), EUDR (metsäkatoasetus) ja käsittelyssä oleva yritysvastuudirektiivi (CSDDD) nostavat esiin tärkeitä kansainvälisiä ilmiöitä, kuten hiilivuoto, luontokato ja kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumisen kaupankäynnin ehdollisuutena. Ensimmäiset kokemukset ovat monella tavalla shokeeraavia. Kauppakumppanimme kokevat toimenpiteet EU:n uudeksi protektionismin aalloksi. Toisaalta sisämarkkinoille toimijoille uudet säädökset tuottavat merkittävästi lisää hallinnollista taakkaa ja pahimmillaan pysäyttävät kaupankäynnin pitkäaikaisten kauppakumppanien kanssa. Haastavin esimerkki on tällä hetkellä epäselvä metsäkatoasetuksen toteuttaminen, joka koetaan Suomessa pysäyttävän meille tärkeiden maito- ja naudanlihasektorien kehityksen suuressa osassa Suomea, kun asetuksessa ei ota huomioon suomalaista toimintaympäristöä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Hyvä kauppapoliittinen tavoite ollaan tyrmäämässä huonosti valmisteltuun lainsäädäntöön.     

EU on uusilla lainsäädäntöhankkeilla siirtämässä perinteisesti kauppapolitiikalla säänneltyä rajasuojaa ja -tarkastuksia yritysten ja arvoketjujen sisäisten prosessien kautta säädeltäväksi uudenlaiseksi sisämarkkinoille pääsyn edellytykseksi. Sanktiointi tässä muutostyössä on siirretty sisämarkkinoille tavoitetason alapuolella olevien tuotteiden tuojien yritysjohdon ja yritysten sanktioinniksi. Malli poikkeaa merkittävästi esimerkiksi Ranskan ajamasta mallista, jossa WTO-kelpoiset ympäristövaatimukset olisivat mirror measures mallin mukaan myös suoraan rajasuojana. 

Siirtyminen komissaari Malmströmin jälkeiseen kauppapolitiikkaan vaatii vielä EU:n sisäisten prosessien hiontaa ja toimijoiden osaamisen ja velvoitteiden ymmärtämisen kartuttamista, jotta järjestelmästä saataisiin tasavertaista kilpailuasemaa tukeva järjestelmä. Tässä vaiheessa järjestelmä näyttää tarjoavan EU-toimijoille lisäkustannuksia ja uusia riskejä. 

Nykyisten sopimusten toimeenpanon osaaminen ja hyödyntäminen on vajavaista. Komissio on panostanut merkittävästi helppokäyttöiseen nettiportaaliin, jolla tavarakaupassa pystytään helpottamaan uusien markkinoiden avautumista. Elintarvikepuolella tilanne ei ole yhtä hyvä, silla sps-kysymykset ja laitoshyväksynnät hidastavat viennin käynnistymistä ja aina tullietuuksia ei aikataulujen tai osaamisen puutteiden takia pystytä käyttämään. Kysymys on Suomessa varmasti myös siitä, että suuretkin suomalaiset elintarvikealan toimijat ovat ”pk-yrityksiä” EU-tasolla ja tarvitsevat pk-yrityksille kauppasopimuksissa tarjottuja mahdollisuuksia ja palveluita. 

Single entity termiin törmätään usein. EU:lla on tiukkoja vaatimuksia, mutta niiden toimeenpano jäsenmaissa vaihtelee. Tyypillisiä esimerkkejä lopputuloksesta ovat antibioottien ennaltaehkäisevä käyttö, sikojen saparoiden typistäminen tai kanojen nokkien katkonta EU:ssa, jossa osa maista sallii vielä toimia, vaikka käytännöt ovat periaatteessa kiellettyjä.  

Samaan tapaan uusien haastavien eläintautien alueellistamisen kanssa on jouduttu isoihin operaatioihin. Menettelyjen yksinkertaistamiseksi kauppasopimusten yhteydessä EU:n on pystyttävä ennakoimaan mahdollisia uusia toimintamallitarpeita. Haastava esimerkki on nyt jo Ruotsiin ja Baltiaan asti levinnyt afrikkalainen sikarutto.   

Kehittyvissä maissa EU:n Green Dealin osat, kuten Farm to Fork, vastuullisuusdirektiivit, sekä hiilirajamekanismi voivat johtaa sellaisiin tilanteisiin, missä suuri osa tuottajista ei pysty vastaamaan uusiin vaatimuksiin. Tämä voi johtaa voimistuvaan eriarvioistumiseen ja markkinoiden keskittymiseen suuremmille toimijoille. Mahdollisia negatiivia vaikutuksia pitäisi tasapainottaa kohdistamalla kehitysyhteistyön kautta tukea koulutukseen ja osaamiskapasiteetin kasvattamisen kautta.  

Suomalaisten vientiyritysten kannalta on keskeistä saada viennin ongelmatilanteissa (hyväksynnät, tekniset esteet ym.) apua käyttöönsä mahdollisimman nopeasti. Käytännössä ulkosuhteiden hoidossa on painotettava enemmän EU-delegaatioiden kanssa tehtävää yhteistyötä meille tärkeissä kohdemaissa. Tämä muutos edellyttää osaamisen kohdistamista ja käyttöä oikeissa paikoissa. Helsingin back office tuki lähetystöille pitää tiivistää ministeriöyhtesityönä ja ottaa tähän myös yritykset mukaan. Lähetystöissä kentällä pitää olla riittävästi osaamista, jotta voidaan tunnistaa lokaalit haasteet ja vaikuttamiskohteet täsmällisesti. Kohdemaissa tiivistetään yhteistyötä EU-delegaatioiden kanssa, jotta EU:n neuvotteluvoima saadaan avaamaan ja ratkomaan esiin nousseita haasteita.   

Suomi on tunnettu kestävän kehityksen mallimaana. Miten voisimme paremmin hyödyntää suomalaista osaamista ja mainettamme suhteessa kehittyviin maihin? Miten tuemme työtä kehitysyhteistyön keinoin hallitusohjelman mukaisesti? 

Suomessa on tehty vuosia työtä OneHealth -lähestymistavalla. Se on taannut meille merkittävää osaamista esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista, eläintautien torjunnasta ja kansanterveydellisistä hyödyistä, jotka rakentuvat ruokaketjun saumattomaan yhteistyöhön viljelijöiden, prosessoivan teollisuuden, kaupan ja viranomaisten välillä. 

  Antimikrobiresistenssin estämisessä alhainen lääkeaineiden käyttö yhdessä sairaiden eläinten hyvän hoidon kanssa luo pohjan eläinten hyvinvoinnille, jota voidaan mitata esimerkiksi eläinlääkkeiden käyttömäärillä, sikojen hännänpurennan yleisyydellä, siipikarjan nokkien katkaisutarpeella tai nautojen nurmiruokinnalla. Suomessa pystytään tuottamaan pitkähäntäisiä sikoja ja nokallisia ja tervejalkaisia broilereita, joiden tuottaminen ei ole mahdollista ilman eläinten hyvää tuotantoympäristöä ja osaamista. Monessa teollisuusmaassakin, ei vain kehittyvissä maissa, on tästä osaamisesta suuri pula. 

Tunnistetut ja tunnustetut haasteet ovat lisänneet osaamistamme maatalouden ympäristökysymyksissä ja ovat tuottaneet ratkaisuja, jotka ovat monistettavissa moniin tuotantoympäristöihin. Laaja-alaisesti hyödynnetyt ympäristösopimukset tuottavat tietoa toimivista ratkaisuista ja kyvykkyyttä parantaa toimintatapoja, jossa mittaamisteknologian kehittyminen on ollut hyvänä tukena. 

Kouluruokailu on erinomainen suomalainen innovaatio, jota Suomi on korkealla profiililla viemässä eteenpäin. Hyvä ravitsemus on oppimistulosten perusta ja sitä kautta voidaan myös kasvattaa lapsia ja perheitä monipuolisen ravitsemuksen hyötyihin. Kokemuksemme perusteella kouluruokailun kulmakivenä pitää olla paikallinen ruokaketju. Vain sillä tavalla voidaan tukea paikallisen ruuantuotannon kehittymistä. Pahimmassa tapauksessa hyvä asia tuhoaa viljelijöiden elinkeinon ja vaikeuttaa erityisesti paikallisten naisten ja tyttöjen asemaa sekä mahdollisuutta päästä koulutukseen.  

Kestävä metsätalous on ollut Suomessa jo vuosia teemana, jonka ympärille on voitu rakentaa taloudellisesti merkittäviä metsien raaka-aineisiin perustuvia rakennusmateriaalien ja uusiutuvan energian arvoketjuja. Näitä on pystytty tukemaan maailman mittakaavassa edellä kulkevalla mittausosaamisella. Paikallisesti merkittävin yksittäinen innovaatio on metsänhoitoyhdistykset, joissa yksittäiset metsänomistajat voivat laajentaa osaamistaan ja päästä markkinoille hyötymään yhteismyyntien suomista mahdollisuuksista. Suomessakin tämä on todentanut sen, että yksityisomistus tapaa kestävän ja tuottavan metsien hoidon. Kehitysyhteistyöhankkeemme on vahvistanut tätä käsitystämme.   

Suomalainen vesiosaaminen on ollut jo vuosikymmeniä menestystarina. Ilmastomuutoksen seurauksena vesiosaamisen tarve vain kasvaa. Puhtaan juomaveden lisäksi kasveluveden hankinta ja tehokas käyttö tarjoaa suomalaiselle osaamiselle mahdollisuuksia.  

Vahva ihmisten sitouttaminen järjestötyöhön ja osallistavat kuulemiskäytännöt tukevat paikallisdemokratian ja osallistumisen kulttuureja vahvistaen kansalaisyhteiskuntaa ja vakauttaen yleisesti demokraattista kehitystä.  

Suomen edustustot ovat tärkeä linkki maailmalle. Suomen pitää pystyä tarjoamaan EU-delegaatioille suomalaisen osaamisen kulmakiviä, jotta delegaatiot pystyvät huomioimaan työmme, kun he määrittävät paikallisen hallituksen kanssa toimenpiteiden prioriteettilistauksia. EU-rahoitus on siirtynyt entistä enemmän paikallisten EU-delegaatioiden haltuun, jolloin Suomen osaaminen pitää olla heillä tiedossa. 

Millainen yhdistelmä taloudellisten ulkosuhteiden ml. kauppapolitiikan ja toisaalta kehitysyhteistyön keinoja soveltuisi parhaiten hyödynnettäväksi suhteissamme kehittyviin talouksiin? 

Ensimmäiseksi on todettava, että kehitysyhteistyössä on vuosien varrella kokeiltu hyvin erityppisiä lähestymistapoja. Aikanaan monet olivat sitä mieltä, että oikeaa kehitysyhteistyötä on vain kehittyville talouksille annettava suora budjettituki, jonka käytöstä kansallisesti päätetään parhaaksi nähdyllä tavalla. Budjettituesta on siirrytty maakohtaisiin ohjelmiin niin EU-tasolla kuin kansallisissa prosesseissa. Varsinaisten bilateraalihankkeiden määrä ja rahoitus on supistunut viime vuosina ja vaikuttavuutta on haettu YK-organisaatioiden ja laajojen kansainvälisten rahastojen rahoittamisen kautta.  

Pohjoismaissa on monia esimerkkejä, joissa kehitysyhteistyörahoituksen yhtenä edellytyksenä pidetään rahoittajamaan kansallisten toimijoiden mukanaoloa välttämättömänä osana rahoituksen toteuttamista. Tämä menettely myös Suomessa parantaisi suomalaisen osaamisen vientiä merkittävästi. Kysymys on myös uskostamme omaan osaamiseemme ja koalitioiden muodostamiskykyyn ratkaisujen tarjonnassa. 

Tapaamisessamme ministeri Tavion kanssa 9.10.2023 otimme esiin mm.  

Hallitusohjelma korostaa kehitysyhteistyössä suomalaisten kansalaisjärjestöjen roolia. Tämä luo pohjaa kehitysyhteistyön yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle. Tärkeää on korostaa suomalaisen osaamisen hyödyntämistä elinkeinojen, kestävän metsätalouden ja maatalouden edistämisessä. Hyvänä esimerkkinä on globaalisti erittäin alhainen antibioottien käyttö ja salmonellatilanne kotieläintuotannossa. Tämä edistäisi myös kokonaisterveyden - OneHealth – ajattelun laajenemista kehittyviin talouksiin.   

Maailmanlaajuiset ruokajärjestelmän perusteet on kyseenalaistettu ja maatalouden ja sen arvoketjujen resilienssin kehittäminen kestävästi on yhteisesti hyväksytty tavoite. Tähän liittyvät puhtaan veden ja energian saatavuus sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Oma kokemuksemme perustuu toteuttamiimme pienviljelijöiden ruokaturvatyön edistämiseen, ilmaston muutokseen sopeutumisen tukemiseen ja markkinoille pääsyään auttaviin hankkeisiin.  

Toteuttamamme hankkeet:  

• Hillitsevät muuttoliikettä niin maiden sisällä, kuin Afrikasta Eurooppaan. Afrikassa tulee vuosittain noin 20 miljoona nuorta työmarkkinoille. Maa- ja metsätaloussektori on yksi suurimmista mahdollisuuksista heidän työllistämiseensä.  

• Parantavat naisten ja tyttöjen asemaa sekä nostaa esille kouluruokailun tärkeyden. Kouluruoka on tärkeä osa paikallista ruokajärjestelmää. Hankintojen keskittäminen paikallisten tuottajien tasolle vahvistaa niin paikallista taloutta kuin tuottajien toimeentuloa, sekä naisten ja tyttöjen asemaa.  

• Paikallisia arvoketjuja elinkeinovetoisuus ja maa- ja metsätaloutta tukeva ohjelmatyö antaa hyvät edellytykset pääkohdealueemme Afrikan kehittymiseen väestön nopean kasvun haasteissa, kuten resilientti ruokaturva, uusiutuva energia, paikalliset rakennusmateriaalit, puhdas vesi ja työmahdollisuudet.  

Omassa työssämme pyrimme yhdistämään kansalaisjärjestö- ja yritysmaailman tukijärjestelmiä. Avustukset, lainat ja pääomistus ovat keskeisessä osassa kehityspolitiikkaa, mutta usein paikalliset, pientuottajavetoiset elinkeinot jäävät ulkopuolella, jos erityisesti painotamme lainoitusta. Väliinputoajana on helposti keskikokoiset (missing middle) toimijat. Lisäksi hanke- ja ohjelma-avun määrittelyssä on järjestötyössäkin mahdollistettava erikoistuminen ja hankkeiden fokusointi. Nykyiset arviointikriteerit käytännössä jarruttavat erikoistumista ja muokkaavat yleisjärjestöjä, joilla työkenttä on toistensa kopioita.  

Viimeiset YK:n ilmastokokoukset ovat koonneet merkittävästi varoja ilmastomuutoksen hidastamiseen ja toimijoiden sopeutumiseen. Suomi rahoittaa merkittävästi Green Climate Fund:ia (GCF), josta ilmastorahoitus kanavoituu valtioille ja toimijoille. Kokemuksemme mukaan ohjelmarahoituksen hakeminen on tehty erittäin raskaaksi. Koalitiomme FAO, Agriterra ja Danish Agriculture ei olisi saanut kasaan edes Kenian maataloushankkeen hakemusta ilman Hollannin ja Tanskan merkittävää rahoitusta. 

Samoin EU-rahoituksen vivuttamisessa suomalaisella osarahoituksella olisi merkittävä apu toimijoidemme pääsylle mukaan ohjelmarahoitukseen ja hankkeiden toteuttajiksi. Oman kokemuksemme mukaan myös menettelyt EU:n sisällä poikkeavat toisistaan ja monissa EU-maissa erilaiset julkisen rahoituksen vivutukset toisella julkisella rahoituslähteellä on yleistä.  

Ukrainan tilanne vaatii kokonaan erillisen käsittelyn. Samaan aikaan puhutaan Ukrainan humanitäärisestä avusta, asetoimituksista, EU-jäsenyydestä, jäsenyyteen valmistamista toimista, tulli- ja hygieniavaatimusten poistamisesta Ukrainan EU-vienniltä, globaalin ruokaturvan toimista ns. solidaarisuus kaistojen luomiseksi ruokaviennin vaihtoehtoisiksi kanaviksi maailmalle, sodan jälkeisestä jälleenrakentamisesta ja siihen liittyvistä investoinneista.  

Osa Ukrainan tukemiseen käytettävistä varoista niin Suomen kuin EU:n tasolla voidaan laskea ODA-rahoitukseen. Kehitysyhteistyövarojen uudelleenkohdistaminen Ukrainaan näyttää poliittisesti hyvältä, jos tarkastelu kohdistetaan Suomen itselleen asettamaan 0,7 %-tavoitteeseen. Ratkaisu toisi esiin samalla myös muita kehityspolitiikan haasteita, esimerkiksi monet kumppanimme eivät käytännössä pysty hyödyntämään lainaperusteista tukea, vaan tarvitsevat jatkossakin avustuksia. Toisaalta ruokaturvan osalta Ukrainan tukeminen jatkaisi Afrikan maiden tuntiin tukeutuvaa ruokaturvamallia, jossa paikallinen elintarvikeketju jää kehittymättä. 

Ukrainan jälleenrakentamisen ratkaisut poikkeavat perinteisen kehitysyhteistyön tarvitsemista ratkaisuista. Jälleenrakentamisessa mukana olevat yritykset tarvitsevat takuita toteutettaviin investointeihin, jälleenrakennukseen fokusoituja lainoitus ja avustusjärjestelmiä. Prosessissa korostuu EU:n rooli ja myös Ukrainan valmistautuminen EU-jäsenyyteen. Samalla Suomen on huolehdittava toimijoidemme osaamisesta ja tukivälineistä, jotta suomalaisilla toimijoilla olisi mahdollisuus olla mukana tasavertaisesti hankkeiden toteuttamisessa.  

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. 

Leena Kristeli
johtava juristi, johtaja

Juha Ruippo 
elinvoimajohtajan sijainen 

aiheet: mtk, kehitysyhteistyö, selonteko, kommenttipyntö