Lausunto

Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat -luonnos

05.06.2024

Maa- ja metsätalousministeriö

Kuivuusriskien hallinnan kansallisilla suuntaviivoilla ohjataan kuivuusriskien hallinnan kehittämistä ja luodaan perusta pitkäjänteiselle riskienhallinnalle. Tavoitteena on kehittää Suomen kuivuusriskien hallintaa ennakoivaksi ja järjestelmälliseksi sekä pienentää kuivuudesta aiheutuvia riskejä ja luoda perustaa sopeutumiselle. MTK pitää tavoitteita erittäin tärkeinä. Esimerkiksi maatalousyrittäjille on useana vuonna aiheutunut merkittäviä sadon- ja edelleen tulonmenetyksiä kuivuuden takia. Myös tämän vuoden alkukasvukausi on ollut monin paikoin hyvin sateeton ja satopotentiaalia on menetetty.


Suuntaviivat

Luonnoksessa on esitetty neljä kuivuusriskien hallinnan suuntaviivaa. Niiden mukaan kaikki toimijat vastaavat kuivuudesta johtuvista riskeistä ja varautumisesta lähtökohtaisesti itse, mutta viranomaiset osallistuvat myös riskien hallintaan ja suunnitelmien tekoon yhdessä toimijoiden kanssa. Kuivuusriskien hallinnasta ei ole erillistä lainsäädäntöä, vaan lähtökohtana on, että alueella ja sen toimijoilla on oma intressi edistää kuivuusriskien hallintaa. Hallinnassa tulee ottaa huomioon ja pyrkiä yhteensovittamaan kaikki alueen kuivuusriskeihin liittyvät tarpeet ja tavoitteet. Tällöin voidaan löytää toimenpiteitä, jotka hyödyttävät samanaikaisesti useita toimijoita ja eivätkä toisaalta ole haitallisia muille.

Valuma-aluetason vesienhallinta ja suunnittelu on ollut esillä erityisesti vesistökuormituksen hillinnän näkökulmasta, mutta se on oleellinen myös kuivuusriskien hallinnan kannalta. Kun tarkastellaan laajempaa, sektorirajat ylittävää kokonaisuutta, pystytään paremmin tunnistamaan eniten kuormitusta aiheuttavat riskikohteet, arvioimaan vesitaloushankkeiden kokonaisvaikutusta sekä varautumaan ilmastonmuutokseen liittyviin tulva- ja kuivuusriskeihin. Suunnittelu edellyttää kuitenkin laaja-alaista yhteistyötä maanomistajien, tutkimuksen, hallinnon ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Suunnittelun tulee kattaa myös rahoitusratkaisut, sillä kaikkia kustannuksia ei pidä jättää yksittäisten toimijoiden maksettavaksi.

Koska kuivuusriskejä ei ole nykyisessä lainsäädännössä juurikaan otettu huomioon, voi olla tarvetta lainsäädäntömuutoksiin. MTK katsoo, että tämä on perusteltua mm. ruuantuotannon ja muun huoltovarmuuden näkökulmasta tai konfliktitilanteiden välttämiseksi, jos vapaaehtoisuuteen perustuvin toimin ei päästä eteenpäin.

Kuivuusriskien hallinta liittyy läheisesti mm. tulvariskien hallintaan, vesienhoitoon, maa- ja metsätalouspolitiikkaan sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Näin ollen on tärkeää, että kuivuusriskien hallinta on osa muita suunnitelmia ja tavoitteita, jolloin toimia voidaan yhteensovittaa. On myös oleellista, että suunnitelmat pidetään ajan tasalla, sillä toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa.

Luonnoksen mukaan MMM huolehtii kuivuusriskien hallinnan yleiskoordinaatiosta ja seurannasta valtakunnallisesti ja ELY-keskukset toimivat apuna alueellisesti ja toimintaa pyritetään kehittämään ja vahvistamaan. Tulvakeskus seuraa yhdessä muiden toimijoiden kanssa kuivuustilannetta ja antaa mm. ennakkovaroituksia. Vesihuoltolaitokset vastaavat vedenjakelun toimivuudesta. Myös kuntien ja pelastuslaitosten valmiussuunnitelmat ovat tärkeässä osassa riskien hallinnassa. Viljelijät vastaavat omasta riskienhallinnastaan ja sopeutumisestaan, jota tuetaan mm. neuvonnan ja tukipolitiikan keinoin. MTK tiedustelee, miten hallinnon uudistuessa ELY-keskuksille nyt määritetyt tehtävät hoidetaan. Kuivuusriskien hallinnassa tarvitaan paikallistuntemusta, jolloin on tärkeää, että asiaa edistetään jatkossakin alueellisesti eikä keskitetysti. Hallinnolla on tärkeä rooli myös tilanteissa, jossa kuivuusriskien hallinnan suunnitteluun on alueella vain vähäistä kiinnostusta. On tärkeää, että pienenkin toimijoukon halutessa edistää kuivuusriskien hallintaa, viranomainen kokoaa tarvittavat toimijat yhteen ja alkaa viedä asiaa eteenpäin. Hallinnon apua tarvitaan myös siihen, että asiaan liittyvä lainsäädäntö otetaan huomioon, ja ristiriitatilanteissa hallinto voi pyrkiä löytämään kaikkien hyväksymää ratkaisua. Hallinnon tukea tarvitaan lisäksi suunnitelman toteutuksen seurannassa ja päivittämisessä.


Kuivuusriskit Suomessa

Luonnoksessa kuvataan kuivuusvaaran ja -haavoittuvuuden määrittelyä, asiaa kuvaavia indeksejä sekä haavoittuvampia sektoreita ja alueita. On hyvä, että tämän kaltaisia arvioita tehdään alueiden ja toimijoiden tueksi ja herätteeksi kuivuusriskeihin varautumisen suunnittelun ja käytännön toimien käynnistämiseksi. Aineistoa on tarpeen jatkuvasti kehittää, johon tarvitaan myös ajantasaista tutkimusta mallien tarvitseman datan tuottamiseksi.

Maa- ja puutarhatalous

Maa- ja puutarhatalous ovat sektoreita, joihin kuivuus vaikuttaa merkittävästi. Kuivuus aiheuttaa sadon laadullisia ja määrällisiä tappioita, vaikeuttaa käyttö- ja kasteluveden saantia ja heikentää veden laatua, lisää kasvintuhoojien riskiä ja rikkakasvien runsautta sekä nostaa panoskustannuksia ja heikentää ravinteiden ja energian käytön hyötysuhdetta.

Vesihuoltolaitoksilla on säädöksiä riskienhallintaan, mikä on tärkeää yhteiskunnan vesihuollon turvaamiseksi. Maaseudulla on kuitenkin edelleen paljon myös omia kaivoja. Kotieläintilan on varauduttava vedensaannin häiriötilanteisiin. Yhtenä ratkaisuna on käytetty tilapäistä vedenhankintaa vesihuoltolaitokselta. Jos kyseessä on suuri kotieläintila, voi tällä olla merkittävä vaikutus laitoksen vedentarpeeseen. On tärkeää, että vesihuoltolaitosten valmiussuunnitelmissa otetaan huomioon myös väliaikaisesti lisääntynyt veden tarve tilanteessa, jossa veden käyttöä saatetaan jo muutenkin joutua rajoittamaan. Varautumisessa on syytä ottaa huomioon myös tilanteet, joissa suuri kotieläintila ja vesihuoltolaitos saavat vetensä samasta pohjavesivarannosta. Myös muille maaseudun toimijoille (mm. maaseutumatkailu, elintarvikkeiden jalostus) ja yksittäisille asukkaille saattaa tulla vastaavia lisävesitarpeita.

Luonnoksessa todetaan, että pelloista suuri osa on lähellä vesistöjä, jolloin kasteluun on tarvittaessa hyvät mahdollisuudet. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Meillä on paljon pienehköjä vesistöjä, jotka ovat kuivina aikoina hyvin vähävetisiä, jolloin niistä ei riitä vettä kasteluun tai veden laatu on heikentynyt. Jotta vettä riittäisi kasteluun tarvittaisiin esim. veden padotusta, veden varastointia altaisiin tai viivytystä yläjuoksulle. Tämän kaltaisilla toimenpiteillä on kuitenkin vaikutusta laajalle joukolle alueen toimijoita sekä luonnolle itselleen, jolloin päätöksiä ei voi tehdä yhden toimijan näkökulmasta vaan tarvitaan laaja-alaisempia suunnitelmia, joita voidaan täydentää tarvittaessa tapauskohtaisilla suunnitelmilla.

Kastelu lisää kustannuksia, jonka takia se on ollut yleisempää mm. erikoiskasvi- ja puutarhatuotannossa, jossa sadon arvo on viljaa suurempi. Alkukasvukauden uutisten perusteella näyttäisi kiinnostus viljojenkin kasteluun lisääntyvän. Myös nurmien kastelu voi olla tarpeen eläinten rehunsaannin turvaamiseksi. MTK tukee ajatusta, että tulevan CAPin suunnittelussa mietitään myös kasteluinvestointien tarpeellisuutta. Tilanteissa, jossa veden määrä on rajallinen, on tarpeen pyrkiä lisäämään kastelumenetelmiä, joissa vedestä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Luonnoksessa mainitaan myös säätösalaojitus, jonka avulla vettä voidaan pyrkiä varastoimaan maahan tai jonka kautta voidaan syöttää vettä maahan. Altakastelu vaatii kuitenkin vesilähteen, joita ei aina ole lähellä tai vesistössä ei riitä vettä otettavaksi. Vaikka vettä olisi saatavilla, on veden pinnan nosto osoittautunut tutkimuksissa haasteelliseksi. Varastoaltaiden rakentaminen pitäisi suunnitella valuma-aluetasolla, jotta kaikkien vesitarpeet tulisivat huomioon otetuiksi. Mikäli kuivuuskaudet yleistyvät ja pahenevat ja kastelu lisääntyy, saattaa eteen tulla myös pohdinta, kuka on oikeutettu kasteluveteen. MTK katsoo, että tähän olisi tarpeen miettiä etukäteen toimintamalli.

Viljelijät voivat omilla toimillaan varautua kuivuuteen mm. maan rakennetta parantamalla, laji- ja lajike-sekä viljelytekniikkavalinnoilla ja hyödyntämällä luontopohjaisia vesienhallinnan ratkaisuja. Tämä edellyttää kuitenkin, että viljelijöillä on tutkittua tietoa toimien vaikutuksesta sekä tarjolla mm. sopia lajikkeita. Esimerkiksi kastelusta on todella vähän ajantasaista tutkimustietoa saatavilla. Maatalouden kannattavuus tulee saada myös nousuun investointien mahdollistamiseksi.
 

Metsätalous

Kuivuuden lisääntyminen aiheuttaa ongelmia myös metsätaloudelle. Kuivuus altistaa puita taudeille ja tuholaisille, haihdunta kasvaa ja metsän uudistaminen vaikeutuu. Kuivuuden pahetessa myös puiden kasvu hidastuu. Lisäksi maasto- ja metsäpalojen riski kasvaa. Metsänomistaja voi vähentää riskiä lisäämällä mm. metsän puuston erilajisuutta ja eri-ikäisyyttä, taimivalinnoilla tai vettä varastoimalla. Kuten maataloudessakin, tämä edellyttää tutkittua tietoa eri toimien vaikutuksesta sekä erilaisten vaihtoehtojen (mm. taimet, metsänkäsittelytavat) tarjontaa.

Suomen kattava metsätieverkosto helpottaa metsäpalojen sammutusta. On tärkeää, että niiden kunnosta pystytään huolehtimaan jatkossakin.

Veden varastointi on tärkeä osa kuivuusriskien hallintaa. Voisivatko laajempaa aluetta hyödyttävät vedenpidätyspalvelut, joista maanomistaja saa korvauksen, olla yksi mahdollisuus lisätä veden saatavuutta alueella?


Energiateollisuus

Vesivoimapotentiaali laskee kuivuuden lisääntyessä. Jos kuivuus on laaja-alaista, tämä vaikuttaa energian saantiin ja sen hintaan. On tärkeää, että energiahuolto perustuu useisiin energialähteisiin, jolloin yhdessä tapahtuvat muutokset eivät aiheuta suuria ongelmia tai lisää merkittävästi kustannuksia. Kriisitilanteissa korostuu tilakohtaisten ratkaisujen merkitys. Tilakohtainen energiantuotanto voi mahdollistaa paremmin myös kastelun, joka kuluttaa runsaasti energiaa.


Muut sektorit

Luonnoksessa on nostettu esiin myös mm. muulle teollisuudelle, matkailulle, kalataloudelle, virkistyskäytölle ja luonnolle kuivuudesta aiheutuvat haitat. Koska haittavaikutuksia on odotettavissa laajasti yhteiskunnan eri toimijoille, on kokonaisvaltainen kuivuusriskien hallinta ja eri intressien yhteensovitus tärkeää.

Ennakkovaroitukset, hallintasuunnitelmat, hallinnan toimeenpano ja kuivuusriskien hallinnan strategia

Ennakkovaroitusjärjestelmät antavat aikaa toimia – sitä paremmin mitä aiemmin varoitus annetaan. MTK pitää niitä tarpeellisina ja niitä on syytä edelleen kehittää yhä tarkemmiksi ja helposti hyödynnettäviksi. Kuivuusriskien hallintasuunnitelmia ei ole vielä runsain mitoin tehty, mutta niille on kasvavaa tarvetta. MTK tukee hallintasuunnitelmien laadinnan kehittämistä ja pilotointia. Kuivuuteen varautuminen on tärkeä ottaa huomioon myös valuma-aluekohtaisessa vesienhallinnan suunnittelussa, jota jo tehdään monin paikoin ja jonka arvioidaan yleistyvän. Luonnoksessa mainitaan myös kuivuusvalmisharjoitus, työpajat ja muu informaatio-ohjaus. MTK pitää näitä kaikkia tarpeellisina, jotta toimijat osaisivat varautua kuivuuteen entistä paremmin. Näiden myötä kiinnostus hallintasuunnitelmien tekoon voi myös lisääntyä.

MTK tukee myös kuivuusriskien hallinnan strategian laadintaa osana pitkän tähtäimen varautumista.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Airi Kulmala
asiantuntija

Johan Åberg
ympäristö maatalousjohtaja

aiheet: kuivuus, kuivuusriskit, kuivuusstrategia