Suomen FSC kontrolloidun puun riskinarviointi hyväksytiin marraskuussa 2018. Toimenpiteen, joilla FSC-sertifiointiin sitoutuneet metsäteollisuusyritykset minimoivat metsien käyttöön liittyviä riskejä, tulivat voimaan toukokuussa 2019.

Kontrollitoimenpiteet siis tulivat voimaan kaikkialla muualla paitsi Ylä-Lapissa. Metsänomistajat ja metsäteollisuus ovat esittäneet toimintatapamalleja, joilla kiistoissa päästäisiin eteenpäin, tuloksetta. Esityksiä ei ole hyväksytty, mutta ei myöskään ole esitetty, millä muutoksilla kiista voisi ratketa.

Paikalliset ihmiset eivät siis voi laillisesti hyödyntää omaa omaisuuttaan. He eivät myöskään tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta oman omaisuuden käyttäminen olisi mahdollista. Tiedusteluihin suojelumahdollisuudesta korvausta vastaan on tullut rukkaset. Ei ole kuulemma mitään suojeltavaa!

**

Metsien sertifioinnin tavoitteena on turvata metsien käytön ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen kestävyys. Ei näytä toteutuvan FSC:n osalta. Ylä-Lapissa on pitkät perinteet eri ryhmien välisen rinnakkaiselon sovitteluun ja kompromissien tekemiseen. Valitettavasti näyttää siltä, että suurin uhka tälle perinteiselle mallille ovat kansainväliset ympäristöjärjestöt ja FSC.

Sertifiointijärjestelmää on näköjään mahdollista käyttää jonkin tai joidenkin ryhmien etujen ajamiseen ilman, että kokonaisuudesta kannetaan mitään huolta. Perhemetsäomistajia on vuosia houkuteltu mukaan FSC-järjestelmään. Se mitä tapahtuu Ylä-Lapissa ei ole kovin kummoista mainosta.

Asiasta on kirjelmöity myös kansainväliselle FSC:lle, mutta sieltäkään ei vaivauduta vastaamaan paikallisten ihmisten hätähuutoon.

**

Ja jotta soppa olisi täydellinen, asiasta revitellään julkisuudessa ilman faktan tarkistuksia. Tikun nokkaan on joutunut Inarin yhteismetsä ja sen osakkaat, tavalliset metsänomistajat, saamelaiset ja poromiehet.

Inarin yhteismetsä ei hakkaa HCV-alueilla. Hakkuukohteilla noudatetaan PEFC-kriteereitä niin kuin pitääkin, kun metsäomistaja on PEFC-sertifioinnissa. Hakkuut eivät ole avohakkuita. Tukkia ei polteta, vaan se käytetään hirsitalojen ja sahatavaran valmistukseen. 

Inari lämpiää puulla – milläpä muullakaan. Jos puun käyttöä ajetaan ahtaalle ympäristöjärjestöjen toimesta, ainoa vaihtoehto lienee turpeen poltto ja ilmasto ei todellakaan kiitä. Se ei liene vaihtoehto, että lopetetaan lämmitys?

**

Se, mitä tarvitaan, on paluu neuvottelupöytään. Tarvitaan myös vastuunkantoa niin teollisuudelta kuin ympäristöjärjestöiltä. Tässä casessa mitataan, onko paikallisyhteisöjen taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys pelkkää sanahelinää.

Jos ja kun alueella on merkittäviä suojeluarvoja, niitä pitää suojella. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä paikallisten ihmisten kustannuksella. Ja syytä on pitää mielessä myös se, että Ylä-Lapissa on jo suojeltu 75 % metsämaan pinta-alasta.

aiheet: metsäsertifiointi, pefc, metsien suojelu, fsc-sertifiointi