null Kun Venäjä-pakotteet iskivät lujasti maatalousmarkkinoihin

Blogi – Kansainvälinen toiminta

Kun Venäjä-pakotteet iskivät lujasti maatalousmarkkinoihin

22.6.2021

Vuoden 2014 elokuu jää historiaan EU:n maatalousmarkkinoiden kriisiytymisestä suurvaltapolitiikan seurauksena. Asian taustalla olivat Venäjän toimet Ukrainassa eli sotatoimet Itä-Ukrainassa ja Krimin niemimaan laiton liittäminen osaksi Venäjää. Läntisten maiden rintama, johon myös EU:n jäsenmaat kuuluivat, tuomitsi jyrkästi Venäjän toimet. Tilanteen ratkaisemiseksi EU-jäsenmaat yhdessä muiden länsimaiden kanssa valmisteli ja toteutti vuoden 2014 erilaisia Venäjään kohdistuvia pakotteita ja diplomaattisia toimenpiteitä. Venäjä vastasi lännen talouspakotteisiin kieltämällä 7. elokuuta lähes kaiken ruoan tuonnin EU-maista, Yhdysvalloista, ja muutamista muista länsimaista. Sianlihan tuonnin EU:sta Venäjä oli kieltänyt jo aiemmin samana vuonna.

Useiden miljardien eurojen arvoisen Venäjä-viennin äkillinen loppuminen oli todellinen pommi EU:n maatalousmarkkinoille. Tuontikiellon vaikutukset kohdistuvat kuitenkin jäsenmaihin ja maatalouden eri sektoreihin hyvin eri tavalla. Suomi kuului niiden maiden joukkoon, jossa vaikutukset olivat suurimmat. Suomen maitotuotteiden viennin arvo Venäjälle oli edeltävänä vuonna ollut lähes 400 milj. €.  Tuontikielto sekoittikin nopeasti maitomarkkinat Suomessa ja esimerkiksi Valio ilmoitti pian merkittävistä tuottajahintojen alentamisista.


EU:n maatalouspolitiikka joutui testiin

Syntynyt kriisitilanne oli koetinkivi paitsi viljelijöiden solidaarisuudelle myös EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle. Tuolloin testattiin toden teolla EU:n toimintakykyä ja yhteisen maatalouspolitiikan toimivuutta. Muistan hyvin, kun silloinen maatalouskomissaari Dacian Cioloș keskeytti näyttävästi kesälomansa ja patisti virkamiehet arvioimaan kriisin markkinavaikutuksia. Komissio esittikin jo elokuun puolivälin jälkeen ensimmäisen pilaantuville hedelmille suunnatun 125 miljoonan euron suuruisen apupaketin. Tätä seurasi syyskuun aikana maitoalan markkinoihin suunnattuja yksityistä varastointia ja interventiota koskevia toimenpiteitä sekä eräitä muitakin EU-tason toimenpiteitä. Valitettavasti tuolloin esitetyt EU:n markkinatoimet olivat Suomen kannalta varsin tehottomia. Myös kotimaassa hallitus reagoi tilanteeseen ja mm. varasi määrärahoja kansalliseen kriisitukeen tilanteesta kärsiville sektoreille. Myös valmisteilla ollut Food from Finland -vientiohjelman toteutus eteni tuolloin vauhdilla. Suomen maataloustuotteet tarvitsivat pikaisesti uusia markkinoita.

MTK ja Suomen hallitus viestittivät tuolloin komissiolle heti alusta saakka, että EU:n toimia on kohdennettava kriisistä eniten kärsineille alueille ja sektoreille. Käytännössä rajaus tarkoitti Suomen ja Baltian maiden maitoalaa, jotka olivat olleet suurimmat viejät Venäjälle.  MTK korosti kuitenkin koko ajan, että kompensaatiotoimia on kohdistettava myös muille tuontikiellosta kärsiville sektoreille. Myös eurooppalaisia viljelijöitä ja osuuskuntia edustavan COPA-COGECAn selkeä viesti tuolloin oli, että viljelijöillä ei pidä maksattaa suurvaltapolitiikasta johtuvia ongelmia. MTK:n yhteydet komissioon olivat tuolloin tiiviit.  Komissaari Cioloș vieraili asiaan liittyen myös Suomessa syyskuussa 2014, jolloin hän kävi neuvotteluja myös MTK:n ja SLC:n johdon kanssa.

Venäjän tuontikiellosta aiheutuvien EU:n kompensaatiotoimien valmistelusta muodostui eräs oman EU-urani merkittävistä edunvalvontakysymyksistä Brysselissä. Aluksi valmistelu tuntui etenevän myönteisesti. Pian väistyvä maatalouskomissaari Cioloș suhtautui Suomelle ja Baltian maille kuuluviin kompensaatioihin myönteisesti. Komissio sai tukea myös jäsenmaiden maatalousministereiltä, jotka käsittelivät asiaa tuona syksynä useammassa kokouksessaan. Suomen maatalousministerinä toimi tuolloin Petteri Orpo, joka vei asiaa määrätietoisesti eteenpäin.


Komission budjettiesitys oli suuri pettymys

Hyvin edennyt viljelijöiden kompensaatiopaketti joutui vastatuuleen komission sisällä lokakuun puolivälissä, kun komissio teki EU:n vuoden 2015 budjettiin liittyvän esityksen. EU:n rahoitusvaikeuksien vuoksi komissio esitti, että Venäjän tuontikiellosta johtuviin markkinatoimiin ei ole käytettävissä erillistä budjettia, vaan mahdolliset toimet on rahoitettava maatalouden kriisirahastosta eli käytännössä leikkaamalla EU-viljelijöiden suoria tukia. Komissaari Cioloș olisi ollut halukas käyttämään ao. markkinatoimiin EU:n maatalousbudjetista säästyviä varoja, mutta komission kollegiossa hän ei saanut tukea. EU:n kriisirahaston käyttäminen pelkästään Suomen ja Baltian maiden viljelijöiden tarpeisiin oli käytännössä poissuljettu ratkaisu. Näin vahvaa solidaarisuutta EU:n kaikilta viljelijöiltä ei löytynyt. Tilanne osoitti jälleen kerran sen, että EU:n maatalousbudjetin sisään rakennettu maatalouden kriisirahasto ei ole toimiva järjestelmä.

Komission budjettiesityksen seurauksena MTK:n edunvalvonnan kärki kohdistui nyt Euroopan parlamenttiin ja erityisesti sen budjettivaliokuntaan, koska budjettivalta EU:ssa on parlamentilla.  Asiassa tehtiin tuolloin tiivistä yhteistyötä mm. parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja Petri Sarvamaan kanssa.  


Yhteistyön alku Baltian viljelijäjärjestöjen kanssa

Yhteisen tavoitteen tiimoilta tuona syksynä syntyi Brysselissä uudentyyppistä yhteistyötä Brysselin toimistomme ja Baltian maiden viljelijäjärjestöjen välillä. Sittemmin yhteistyö on jatkunut monissa asioissa. Suomen ja Baltian viljelijäjohtajat kirjelmöivät Venäjä-asiasta syksyn aikana kahteen kertaan komissioon ja jäsenmaiden maatalousministereille. Tavoitteena oli saada viljelijöille EU:lta riittävä rahallinen kompensaatio.  Suomen ja Baltian viljelijäjärjestöt toteuttivat yhteisesti EU:n parlamentin edustalla joulukuun alussa erityisen solidaarisuusmaito (solidaritymilk) -tempauksen, jonka yhteydessä keskeisille parlamentin jäsenille sekä juuri aloittaneille maatalouskomissaari Hoganille ja komission varapuheenjohtaja Kataiselle luovutettiin Baltian maiden ja Suomen lipun värein varustellut maitopurkit.  Tapahtumaan osallistui Brysselissä myös suomalaisia maidontuottajia.   
 

MEP, budjettivaliokunnan vpj. Petri Sarvamaa, MEP, EP:n maatalousvaliokunnan pj. Czesław Adam Siekierski ja MEP, budjettivaliokunnan pj. Albert Dess maistoivat solidaarisuusmaitoa joulukuussa 2014. Takana oikealla Pellervon silloinen valtuuskunnan puheenjohtaja Timo Komulainen ja valtuuskunnan jäsen Seppo Kietäväinen (Suur-Savon Osuuspankki). (Kuva: Juha Roininen / EUP-IMAGES)

Aktiivinen edunvalvonta tuotti tulosta ja parlamentti oikaisikin lopulta komission budjettiehdotusta siten, että Venäjä-kompensaatiotoimiin löytyi erillinen rahoitus. Summan pienuus oli kuitenkin suuri pettymys. Suomen ja Baltian maiden maidontuottajille oli käytettävissä yhteensä noin 40 miljoonaa euroa EU-varoja, josta Suomen osuus oli 10,7 miljoonaa €.  EU-kompensaatiot jäivät siten pieneksi suomalaisten tuottajien taloudellisiin menetyksiin nähden.  

Loppuvaiheessa Suomen saamaa kompensaatiopakettia viivästyttivät vielä tilastoepäselvyydet siitä, onko maidon tuottajahinta Suomessa laskenut riittävästi Venäjän tuontikiellon seurauksena. Aiheellista hämmennystä Suomessa aiheutti se, että komissio teki ensin asiassa päätöksen vain Baltian maiden tuottajien korvauksista, ilman Suomea. Komissio tulkitsi tässä vaiheessa vielä tilastoja siten, että Suomessa maidon hinta ei ole pudonnut riittävästi kriisituen saamiseksi. Alkuvaiheen hintareaktion ero maidon tuottajahinnassa Suomen ja Baltian maiden välillä selittyi osuuskuntien vahvalla roolilla Suomessa. Maidontuottajien osuuskunnat pehmensivät alkuvaiheessa tuottajahinnan laskua lisätilityksillään.  Komission vakuuttamiseksi teimme tuolloin Brysselin toimistossa paljon työtä. Tapasimme useaan kertaan komission virkamiehiä ja komissaarin kabinetin jäseniä. Myös yhteistyö Suomen hallituksen kanssa asiassa oli tiivistä. Selvittelyjen jälkeen komissio päättikin hieman myöhemmin myös suomalaisten tuottajien korvauksista.

Entä toimiko yhteinen maatalouspolitiikka tuolloin syntyneessä markkinakriisissä? Vastaus on, että ei tarpeeksi hyvin. Yritystä ja tahtoa oli ja EU toteuttikin erilaisia toimenpiteitä, mutta tarpeeseen nähden niiden vaikuttavuus jäivät vaatimattomiksi. EU:n maatalouspolitiikkaa täydentävillä kansallisilla toimilla oli tässäkin tilanteessa suuri merkitys. Markkinatoimien merkitys ja keinovalikoima on EU:n maatalouspolitiikan uudistusten myötä kaventunut entisistä ajoista ja tämä näkyi myös vuoden 2014 kriisin hoidossa. Markkinatoimiin käytettävissä olleita määrärahoja on menneissä EU-uudistuksissa siirretty suoriin tukiin ja tämä loivensi tilanteen aiheuttamia ongelmia. Suurena heikkoutena on pidettävä sitä, että EU:n maatalouden kriisirahasto ei kyennyt tuolloin toimimaan. Opiksi kannattaisi ottaa tästäkin.


Simo Tiainen
johtaja, MTK
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen

 

Suositellut artikkelit

Kymmenen vuotta sitten Brysselin toimiston juhliessa 20-vuotisjuhlaansa, minulle oli varattuna juhlan päätössanat. Uutena, aloittelevana luottamushenkilönä olin opetellut sanat ulkoa ja harjoitellut ääntämistä...

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa. Tätä edelsi monen vuoden tiivis valmistelu-, neuvottelu- ja kampanjointivaihe. Maatalous oli koko ajan politiikan ja kansalaiskeskustelun ytimessä. MTK:lla oli...