Blogi – Kansainvälinen toiminta

Muistoja Brysselistä - Kyntökiellosta tuli farssi

21.09.2021

Kesäkuun viimeinen viikonloppu 2012 oli Brysselissä helteinen. Edessä oli jälleen yksi aamuun asti venyvä kriisikokous. 

Kevään ja kesän aikana Kreikassa pidettiin kahdet vaalit, Espanjalle luvattiin tukipaketti ja Italian lainakorot huitelivat pilvissä. Kansainväliset talouslehdet toitottivat euroalueen hajoamista päivästä toiseen. Perinteiseen tapaan EU-johtajat pusersivat kasaan vesitetyn kompromissin. Saksa sai yhteisen pankkivalvonnan ja etelän maat epämääräisiä tukilupauksia. 

Valtaviin ennakko-odotuksiin nähden se tuntui laihalta. Kokouksessa tehtiin kuitenkin pieni pala historiaa. Jälkikäteen katsottuna päätökset riittivät pitämään yhteisvaluutan koossa. Toisaalta myös yhteisvastuu on lisääntynyt. Pankkivalvonnalla on ollut seurauksia pienten kuntien paikallispankkeja myöten. 

Maatalouspolitiikan uudistus toi vaihtelua kriisiuutisointiin. 

Kun kadun toisella puolella odotettiin maailmanlopun tunnelmissa euron hajoamista, toisella puolella väännettiin ihan tosissaan kättä kiviaitojen ja pellonreunuspuskien ekologisesta arvosta. 

Parhaiten jäi mieleen turvemaiden kyntökielto. Komission esityksessä oli pykälä, joka kieltäisi turvemaiden raivauksen. Suomen hallitus tuki komission näkemystä. Raivauskielto jäi aluksi vähälle huomiolle ja ymmärtääkseni virkamiehet olisivat mieluusti antaneet pykälän mennä läpi ilman sen suurempaa julkisuutta. 

MT:n juttu sai aikaan melkoisen myrskyn maatalouspolitiikan vesilasissa. Ensin soitti eräs hallitusta lähellä oleva henkilö ja ilmoitti, että aiheesta kirjoittelu voi tuoda hankaluuksia lehden omistajalle. Seuraava soittaja oli isäntä Pohjanmaalta. Hän kysyi, onko nyt syytä panna koneet käymään ja raivata aukko ennen kuin kielto tulee voimaan. 

Yhtäkkiä kyntökiellon kaatamisesta tuli suuri isänmaallinen taistelu, josta kaikki halusivat sulan hattuunsa. Syntyi farssimainen tilanne, jossa suomalaismepit tekivät vimmatusti töitä sen eteen, ettei Suomen kanta menisi EU:ssa läpi. Eurovaalien alla suunnilleen jokainen meppiehdokas laski kyntökiellon kaatamisen omaksi ansiokseen. 

EU:lle on tyypillistä, että samoihin asioihin palataan aina uudelleen. Nyt kyntökielto on torjuttu jo toisessakin CAP-uudistuksessa, mutta paine turvemaita kohtaan ei helpota. 

"Parhaat muistot kirjeenvaihtajavuosilta eivät kuitenkaan ole EU-rakennusten käytäviltä, vaan maaseudulta ympäri Eurooppaa."

Kerran Brysselin laidalla kävellessä sieraimiin tulvi tuttu tuoksu, joka ei oikein sopinut vieressä olleen kuninkaallisen tenniskerhon tunnelmaan. Navettahan sieltä pilkisti kerrostalojen välistä. Maaseutua ei Euroopassa tarvitse etsiä kaukaa. Belgiassa lehmiä on suunnilleen joka takapihalla ja Ranskan maalaiskylissä voi aistia vanhanajan tunnelmaa, joka Suomesta on jo hävinnyt. 

Ulkomailla asuessa oppii arvostamaan sitä kuinka hyvin useimmat asiat Suomessa ovat. Samalla oppii ihmettelemään, miksi kotimaassa jaksetaan aina valittaa kaikesta. 

Belgia on monella tavalla vanhanaikainen maa. Rähjäisyys ja kankea byrokratia raivostuttavat intomielisintäkin Bryssel-fania. Ihmiset ovat kuitenkin keskimäärin hiukan kohteliaampia kuin Suomessa ja suhtautuvat asioihin vähän rennommin. 

Moni on kysynyt, miten Brysselin komennus muutti suhtautumistani EU:hun. 

Ainakin se muuttui arkisemmaksi. Ihmiset sielläkin asioita pyörittävät. EU on loputonta kompromissien hieromista. Vääntö on vaikeaa, mutta lopulta sopu aina syntyy. Välillä lopputulos on ihan järkevä, välillä täysin älytön. 

Eurooppalaisia yhdistävät asiat huomaa usein vasta silloin, kun käy Euroopan ulkopuolella. Eräässä haastattelussa amerikkalaisdiplomaatti vaahtosi, kuinka pikkutilat ja pohjoinen maatalous pitäisi lopettaa ja kehui kuinka halvalla he tuottavat hormonilihaa ja kloorikanaa. 

On hyvä, että meillä on direktiivit ja EU-säännöt. Muuten koko maailma olisi yhtä Amerikkaa. 

Maaseudun Tulevaisuus on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen media. Brysselissä työskenteli siihen aikaan kymmenkunta maatalousasioihin erikoistunutta toimittajaa. Oli pari saksalaista, pari brittiä, pari ranskalaista ja italialaista. 

Sitten on yksi suomalainen. Lehdestä, jonka nimeä kukaan ei osaa lausua. 

Niklas Holmberg 

Maaseudun Tulevaisuuden kirjeenvaihtaja 2012-2014 

aiheet: bryssel30