Takaisin EU:n Data Unioni Strategia

Lausunto

EU:n Data Unioni Strategia

11.07.2025

DG CNECT

Jotta voidaan edistää kilpailukykyistä ja kestävää maa- ja metsätaloutta, on tärkeää tukea modernia visiota ja innovatiivisia lähestymistapoja maan viljelyssä ja metsänhoidossa. Parempi ja reaaliaikainen pääsy dataan parantaa viljelijöiden ja metsänomistajien mahdollisuuksia kehittää toimintaansa datan ja erilaisten analytiikkapalvelujen avulla. Digitaalinen maa- ja metsätalous tarjoaa ennennäkemättömän mahdollisuuden luoda arvoa ja liiketoimintaa datavetoisten ratkaisujen avulla.

EU:n on Data Union -strategiansa kautta määrätietoisesti edistettävä datanhallinnan, osaamisen ja palvelujen ekosysteemiä, joka vahvistaa eurooppalaisen maa- ja metsätaloussektorin kilpailukykyä ja kestävyyttä sekä luo lisäarvoa Euroopalle.

EU:n datastrategian on toimittava saumattomasti yhteen muiden keskeisten EU-politiikkojen, kuten yhteisen maatalouspolitiikan (CAP), kanssa. Datastrategia ja datansääntelyn yksinkertaistaminen liittyvät tiiviisti EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen (MFF) sekä maataloustuottajien asemaan. On varmistettava, että EU:n sääntely ja rahoituspäätökset eivät kokonaisvaikutuksiltaan heikennä tuottajien mahdollisuuksia toimia kilpailukykyisesti markkinoilla tai lisää tuottajien hallinnollista taakkaa.

Alakohtainen itsesääntely, kuten käytännesäännöt maatalousdatan jakamisesta sopimuksen perusteella, voi yhdessä yleisen datasääntelyn kanssa auttaa vastaamaan sektorin erityistarpeisiin ja -tavoitteisiin täydentävän sääntelyn rinnalla.

Jotta maataloudessa voidaan investoida enemmän datateknologioihin ja tuottaa markkinoille lisää laadukasta dataa, on tärkeää huolehtia maatalouden kannattavuudesta ja toimintaympäristön vakaudesta. Datastrategian toimien on oltava johdonmukaisia eurooppalaisen maatalouden kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Luottamuksen rakentaminen uusiin teknologioihin ja liiketoimintamalleihin on avainasemassa siirryttäessä datavetoiseen talouteen niin maataloudessa kuin koko elintarvikeketjussa. Kun reilun datatalouden edellytykset ovat kunnossa, toimijat kilpailevat palveluiden laadulla, eivät hallussaan olevan datan määrällä. Luottamusta uusiin teknologioihin ja liiketoimintamalleihin voidaan parhaiten rakentaa käytännön pilottihankkeiden avulla. On tärkeää mahdollistaa monipuoliset rahoitusmahdollisuudet erilaisille maa- ja metsätalouden data-avaruus- ja dataekosysteemikokeiluille.

Pelkät investoinnit datateknologioihin eivät kuitenkaan takaa ympäristöystävällisempää tai tehokkaampaa tuotantoa. Primääridatan laatu ja sen varmistaminen ovat keskeisiä datavetoisten palveluiden ja tekoälyn kehittämisessä. Datan laatua voidaan parantaa investoimalla viljelijöiden osaamiseen, mutta myös standardoitujen toimintatapojen avulla. Skaalautuvan ja saumattoman tiedonvaihdon mahdollistamiseksi standardien on tultava EU-tasolta, jotta saavutetaan parempi yhteentoimivuus. Viljelijöiden on oltava aidosti mukana näiden standardien kehittämisessä. Maataloussektori tarvitsee suojamekanismeja heikon neuvotteluasemansa ja epäreilujen kauppatapojen ilmenemisen vuoksi. Reilumman elintarvikeketjun näkökulmasta on olennaista, että siirtymä datatalouteen perustuu reiluihin ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin, ja että tuottajat voivat luottaa siihen, ettei heidän markkina-asemaansa heikennetä. Datan jakaminen datan omistajan suostumukseen perustuen on keskeistä luottamuksen rakentamisessa. Eurooppalainen Data Union kukoistaa dynaamisten ja riippumattomien datavälittäjäpalvelujen ekosysteemin avulla.

Toimiva datainfrastruktuuri on myös keskeinen osa siirtymää datavetoisiin viljely- ja metsänhoitokäytäntöihin. Se on tärkeässä roolissa syrjäseutujen elinvoiman ylläpitämisessä, viljelyvarmuuden lisäämisessä ja erityisesti EU:n itärajan rajaturvallisuuden vahvistamisessa. Tarkkaa sijainti- ja geodataa on jo nyt hyvin saatavilla Euroopassa. Tällaisen avoimen datan varjopuolena on kuitenkin viljelijöiden ja metsänomistajien markkina-aseman heikkeneminen, kun tarkkaa ja reaaliaikaista dataa on runsaasti muiden markkinatoimijoiden saatavilla. Näiden alojen heikon neuvotteluvoiman näkökulmasta on tärkeää, että niiden suojelemiseksi sääntelyssä on suojamekanismeja.

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Helsingissä 11.7.2025

Kimmo Tammi
Juristi


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


In order to strive toward a competitive and sustainable form of agriculture and forestry, it is essential to promote a modern vision and innovative approaches to farming and forestry. Better and real-time access to data enhances farmers’ and forest owners’ ability to improve their practices through data and by utilizing various analytical service providers. Digital farming and forestry represent an unprecedented opportunity to create value and business potential through data-driven solutions.

The EU must, through its Data Union strategy, decisively promote an ecosystem of data governance, expertise, and services that strengthens the competitiveness and sustainability of the European agriculture and forestry sectors, while also creating added value for Europe. The EU’s data strategy must also work seamlessly with other key EU policies, such as the Common Agricultural Policy (CAP).

The EU data strategy and the simplification of data-related regulation are closely linked to the Union’s Multiannual Financial Framework (MFF) and the position of agricultural producers. Safeguards must be established to ensure that EU regulations and funding decisions do not, in combination, weaken producers’ ability to operate competitively in the market.

Sector-specific self-regulation, such as the Code of Conduct on agricultural data sharing by contractual arrangements, when aligned with broader data regulation, can help address the unique needs and objectives of the sector alongside complementary sectoral rules.

To enable greater investment in data technologies in agriculture and to bring more high-quality data to the market, it is crucial to ensure the profitability of farming and improve the stability of the operating environment. The actions under the data strategy must be consistent with the goal of securing the international competitiveness of European agriculture. Building trust in new technologies and business models is key to transitioning agriculture—and more broadly the food chain—into a data-driven economy. When the conditions for a fair data economy are in place, business will compete based on the quality of services rather than the volume of data they control. Trust in new technologies and business models in agriculture and forestry sectors can best be fostered through practical pilot projects. It is important to enable diverse funding opportunities for various agricultural and forestry data space and data ecosystem experiments.

Investments in data technologies alone do not guarantee more environmentally friendly or efficient production. The quality of primary data and its assurance are central to the development of data-driven services and artificial intelligence. Data quality can be improved through investments in farmers’ skills, but also through standardized practices. To enable scalable and seamless data exchange, standards must be established at the EU level to ensure better interoperability. Farmers must be genuinely involved in the development of these standards. The agricultural sector needs protective mechanisms due to its weak bargaining power and exposure to unfair trading practices. From the perspective of a fairer food chain, it is essential that the transition to a data economy is built on fair, jointly agreed rules, and that agricultural producers can trust that new models will not undermine their position in the market. Data sharing based on the data owner's consent is key to building trust. A successful Data Union will thrive with a dynamic ecosystem of independent data intermediary service providers.

A well-functioning data infrastructure is also a crucial part of the transition to data-driven farming and forestry practices. It plays a key role in maintaining the vitality of remote areas and especially in strengthening border security along the EU’s eastern frontier. The availability of accurate location and geodata is already at a high level in Europe. However, the downside of such open data is the weakening of farmers’ and forest owners’ market position, as large volumes of precise, real-time data are readily available to other market actors. Given the sector’s weak bargaining position, it is important that regulatory safeguards are in place to protect it.