Lausunto

Lausunto: maa- ja metsätalousministeriön ehdotus kalatalouden huoltovarmuutta parantavista toimenpiteistä

26.06.2024

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry kiittää lausuntopyynnöstä ja lausuu otsikon asiassa seuraavaa.

Huoltovarmuudella ymmärretään yleensä väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen turvaamista poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta. Huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat markkinat ja monipuolinen teollinen ja muu tuotannollinen pohja. Tuotanto normaalioloissa luo pohjan tuotannolle myös erilaisissa häiriötilanteissa. Ja toisin päin: sitä mitä ei tuoteta normaalioloissa, voi olla vaikea tuottaa häiriö- ja poikkeusoloissa.

MTK yhtyy näkemykseen, että kannattava ja riittävän suurella tuotantomäärällä toimiva elinvoimainen kalatalouden arvoketju turvaa joustavan ruokahuollon erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Tässä kokonaisuudessa kotimaisen kalan käytön monipuolinen ja -tahoinen edistäminen on keskeisessä roolissa.

Ravintotaseen ennakkotiedon mukaan kalan kokonaiskulutus Suomessa oli noin 14,1 kiloa henkeä kohti vuonna 2023. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan yli kaksi kolmannesta suomalaisten kuluttamasta kalasta on tuontikalaa. Reilu kymmenosa suomalaisten syömästä kalasta perustuu vapaa-ajankalastukseen. Kalastusharrastuksella on myönteisiä vaikutuksia kalan arvostukseen ja hyödyntämiseen ravinnon lähteenä kotitalouksien omassa käytössä. Kalan kasvattajilla ja kaupallisilla kalastajilla on siten ratkaisevan tärkeä rooli kotimaisen kalan tuottamisessa markkinoille.

MTK katsoo, että lausuntopyynnön kohteena olevilla, MMM:n ehdottamilla toimilla voi toteutuessaan olla huoltovarmuutta parantava vaikutus.

Huomiot MMM:n ehdotuksista keskeisiksi toimenpiteiksi

A1-kohdassa esitetään, että kalatalous sisällytetään osaksi kansallista huoltovarmuustoimintaa sekä toteutetaan kriittisimmät kalatalouden huoltovarmuutta tukevat toimenpiteet. MTK:n näkemyksen mukaan perusajatus on kannatettava ja sisältyy myös valtioneuvoston huoltovarmuuden tavoitteita koskevaan päätösluonnokseen (7.12.2023).

Ehdotetun ohjausryhmän asemesta MTK esittää harkittavaksi määräaikaista projektia, jossa on edustettuna keskeiset sidosryhmät ml. kalatalouden yritysten edustus, ja jonka tehtävänä olisi laatia tiekartta kalatalouden arvoketjun sisällyttämisestä osaksi Huoltovarmuusorganisaation elintarvikehuoltosektorin poolitoimintaa.

Kohdissa A2, A3, B1 ja B2 on esitetty toimia, jotka huoltovarmuustoiminnassa tyypillisesti liittyvät organisaatioiden jatkuvuudenhallintaan, eli huoltovarmuutta parantavaan prosessiin, jossa tunnistetaan toiminnan uhkat ja arvioidaan niiden vaikutukset organisaatiossa ja sen toimijaverkostossa sekä luodaan toimintatapa vakavien häiriötilanteiden hallinnalle ja toiminnan jatkuvuudelle.

Osin näihin kohtiin liittyy myös politiikan keinoin edistettäviä toimia. Esimerkiksi valtioneuvoston asetus (8.12.2022) verkonhaltijoiden varautumissuunnitelmaan sisällytettävästä sähkönkäyttöpaikkojen etusijajärjestyksestä ei ylipäätään tunnista elintarvikehuollon yrityksiä asetuksen 2§:n mukaisina kriittisinä sähkönkäyttöpaikkoina.

Toteamme, että yritysten henkilövarausten (VAP) toteuttaminen edellyttää yleensä ko. yritysten määrittelyä huoltovarmuuskriittisiksi tai muuta ennakkoon sovittua henkilövarauskäytäntöä. Tarvittavan henkilöstön riittävän määrän ja osaamisen turvaamiseksi on perusteltua tarkastella myös koulutuspolitiikan tarjoamaa keinovalikoimaa. Kalatalouden huoltovarmuutta parantavissa toimenpide-ehdotuksissa täytyy huomioida Kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden kehittämistarpeet -selvityksen (MMM:n julkaisuja 2024:18) johtopäätökset kehittämisehdotuksista.

C-toimenpidekokonaisuudessa on esitetty toimia, jotka liittyvät kalatalouden yritysten toimintaedellytysten parantamiseen sekä kalan saatavuuden turvaamiseen. Toimet ovat pääasiassa erilaisia politiikka- ja lainsäädäntötoimia.

MTK:n näkemyksen mukaan toimet ovat oikean suuntaisia ja konkreettisia, kuitenkin osa toimista kohdistuu myös muille toimijoille kuin yrityksille. Lisäksi MTK:n mielestä huomioimatta on jäänyt sisävesien kalakantojen kestävä ja pitkäjänteinen hoitaminen vesialueiden omistajien toimesta, mikä luo huoltovarmuudenkin näkökulmasta perustan sisävesien kalastukselle.

Suomessa vesialueet voidaan jakaa kolmeen ryhmään omistussuhteiden perusteella; yleiset vesialueet, jotka kuuluvat valtiolle, yhteiset vesialueet, joita hallinnoivat osakaskunnat ja yksityiset vesialueet. Yhteinen vesialue on useammalle kiinteistölle yhteisesti kuuluva vesialue.

Vesialueen omistajien yhteenliittymä on kalatalousalue. Kalastuslain (379/2015) mukaisesti kalatalousalueiden tarkoituksena on kehittää alueensa kalataloutta sekä edistää jäsentensä yhteistoimintaa kalavarojen kestävän käytön ja hoidon järjestämiseksi. Kalatalousalueiden keskeisin tehtävä on laatia alueelleen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Vesialueen omistajilla on kalastuslain 5§:n perusteella oikeus kalastaa ja määrätä kalastuksesta. Tähän oikeuteen sisältyy myös vastuu kalavesien hoitamisesta. Kalavarojen kestävän käytön ja hoidon suunnittelu on sälytetty lain 24 §:n mukaan omistajien yhteenliittymälle kalatalousalueelle. Lain 40 §:n mukaan kalatalousalueen kalavarojen käyttö ja hoito on järjestettävä hyväksytyn käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Kalatalousalue ja kalastusoikeuden haltijat vastaavat suunnitelman toteuttamisesta siltä osin kuin suunnitelman toteuttaminen niitä koskee. Yhteisaluelain (758/1989) mukaisesti osakaskunnan tehtävänä on huolehtia yhteisen alueen tai yhteisen erityisen etuuden hallinnosta ja aluetta tai etuutta koskevien muiden asioiden hoidosta. Osakaskunnat ovat kalatalousalueiden jäseniä ja ovat keskeisessä roolissa kalakantojen hoidossa.

Pitkäjänteinen ja -vaikutteinen kalakantojen hoito- ja edistämistyö vaatii vakaan sekä ennustettavan talousnäkymän. Kalatalousalueet ovat olleet koko toimintansa ajan alirahoitettuja lakisääteisiin tehtäviinsä nähden. Lisäksi vesialueiden omistajien saamat omistajakorvaukset ovat pienentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana määrällisesti ja suhteellisesti. Suhteellisesti suurimpia häviäjiä varojen jaossa ovat olleet vesialueen omistajat. Kalatalouden edistämiseen, eli erilaisiin hankkeisiin käytettävien varojen osuus sekä maksunkantokulut ja rekisterien ylläpito ovat kasvattaneet osuuttaan. Kalakantojen hoitoon ja ylläpitoon käytettävissä olevien varojen pienentyminen ja saman aikaisesti toimintaan liittyvien yksikkökustannuksien nousu tulee MTK:n arvion mukaan johtamaan mm. kalanistutuksien määrälliseen ja laadulliseen heikentymiseen, jossa on pitkäaikaisvaikutuksia sisävesien kalakantoihin.

MTK ehdottaa uudeksi toimenpiteeksi lisättäväksi C-kohtaan

C5: Kalatalousalueiden ja vesialueiden omistajien taloudelliset toimintaedellytykset turvataan pitkäjänteisen ja -vaikutteisen kalakantojen hoito- ja edistämistyön toteuttamiseksi. Taloudellisia toimintaedellytyksiä parannetaan mm. kasvattamalla kalatalousalueiden ja vesialueiden omistajien omistajakorvausosuuksia jaettavasta kalastonhoitomaksukertymästä. Vesialueiden osakaskuntien yhdistämistä tuetaan taloudellisesti, minkä lisäksi yhdistämisen neuvontatyöhön kohdennetaan määrärahoja.

Helsingissä 26.06.2024

Markus Lassheikki
Johtaja, strategia ja huoltovarmuus

Juho Ikonen
Maankäytön asiantuntija

Leena Kristeri
Elinvoimajohtaja

aiheet: huoltovarmuus, lausunto, kalatalous