Mitä pölyttäjät ovat?

Mehiläisillä ja muilla pölyttäjähyönteisillä on suuri merkitys ekosysteemien toiminnalle. Ympäri maailmaa on viime vuosina uutisoitu yhä kriittisemmin otsikoin pölyttäjäkadosta. Tämä pölyttäjiksi luokiteltava eläinryhmä pitää sisällään noin 200 000 maapallolla esiintyvää lajia. Pölyttäjiin kuuluvat kaikki ne eläimet, joilla on mahdollisuus kuljettaa siitepölyä kukan heteestä emiin.

Pölyttäjiä ovat esimerkiksi linnut, lepakot, perhoset, kärpäset, kovakuoriaiset sekä pienet nisäkkäät. Tärkein pölyttäjäryhmä koostuu kuitenkin mesipistiäisistä, joita ovat tarhamehiläiset sekä luonnossa esiintyvät kimalaiset ja erakkomehiläiset.

Jokainen siemenkasvi vaatii pölytyksen lisääntyäkseen. Pölytys voi tapahtua joko tuulen tai hyönteisten avulla. Tuulipölytteisiä kasveja ovat esimerkiksi viljat, kuten vehnä, ruis ja ohra. Hyönteispölytteisten kasvien, kuten omenan, kurkun, tomaatin ja mansikan, pölytys taas vaatii hyönteisten apua. Kukkakasveista 90 prosenttia on hyönteispölytteisiä.

Mehiläisten merkitys

Mehiläiset ovat tehokkaita pölyttäjiä, ja niiden työskentely varmistaa monien viljelykasvien sadon. Esimerkiksi hyvin pölyttynyt mansikka on kauniin muotoinen ja maukas, kun taas pölytyksen puuttuessa mansikka jää epämuodostuneeksi. Mehiläiset ovat kukkauskollisia ja niiden karvaiseen pintaan tarttuu hyvin siitepölyä, mikä tekee niistä erinomaisia pölyttäjiä.

Lisäksi mehiläisten pölytystyön arvo maailmanlaajuisesti mitattuna on miljardien eurojen arvoinen, sillä ne varmistavat monien hedelmien, marjojen ja vihannesten sadot. Ilman mehiläisiä ruuan hinta nousisi ja monien ravintorikkaiden ruokien saatavuus heikkenisi merkittävästi.

Mehiläiset myös tukevat luonnon monimuotoisuutta pölyttämällä luonnonkasveja, jotka ovat elintärkeitä ekosysteemien terveydelle ja tasapainolle. EU:n alueella mehiläistarhojen määrä on jatkuvassa kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2020 Euroopan Unionissa oli yhteensä 8,1 miljoonaa mehiläistarhaa, mikä edustaa noin 8 % maailman hunajantuotannosta.

Hunajan tuottaminen

Hunajan matka pesästä purkkiin on tarkkaan hallittu prosessi. Mehiläiset keräävät mettä kukista, käsittelevät sen pesässä ja haihduttavat siitä ylimääräisen veden. Valmis hunaja varastoidaan kennoihin ja peitetään vahakannella kypsymisen ajaksi. Mesi sisältää aluksi noin 45 % sokeria, mutta mehiläiset tiivistävät sen hunajaksi, jonka sokeripitoisuus on yli 75 %. Tämä prosessi vaatii mehiläisten jatkuvaa työskentelyä ja tarkkaa koordinointia. Hunajan käsittelyyn kuuluu myös sen linkoaminen, siivilöinti ja purkittaminen, mikä tehdään usein erityisissä tiloissa hunajan laadun ja hygienian varmistamiseksi. Hunajan laatuun vaikuttavat myös kukat, joista mehiläiset keräävät hunajaa, joten mehiläistarhaajat voivat vaikuttaa hunajan makuun ja väriin sijoittamalla pesät eri kasvien läheisyyteen. EU:ssa on otettu käyttöön uusia säädöksiä hunajan alkuperän merkitsemisestä, jotta kuluttajat voivat olla varmoja hunajan laadusta ja alkuperästä.

Mehiläisten terveys

Mehiläisten hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää. Mehiläistarhaajan tulee huolehtia pesien hyvinvoinnista ja torjua mahdolliset taudit, kuten varroapunkin aiheuttamat ongelmat. Terve mehiläisyhteiskunta tuottaa paremmin ja on kestävämpi ulkoisia uhkia vastaan.

Varroapunkki on Suomessa yksi merkittävimmistä uhista mehiläisille, sillä se heikentää mehiläisten immuunijärjestelmää ja levittää viruksia. Säännölliset tarkastukset ja oikea-aikaiset torjuntatoimenpiteet ovat välttämättömiä varroapunkin hallitsemiseksi. Lisäksi mehiläistarhaajan on pidettävä huolta pesien hygieniasta ja estettävä ryöstömehiläisten pääsy pesiin, jotta taudit eivät leviä. On myös tärkeää käyttää vain terveitä mehiläispesiä ja huolehtia kuningattarien säännöllisestä vaihdosta, jotta pesät pysyvät elinvoimaisina ja tuottavina. Mehiläistaudit | Suomen Mehiläishoitajain Liitto (hunaja.net)

EU:ssa on käynnissä useita projekteja, jotka keskittyvät mehiläisten terveyden parantamiseen ja hunajan laadun valvontaan The EU-funded projects helping to protect bees across Europe - European Commission (europa.eu)

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä

Yksi merkittävä perustelu sille, miksi hyönteiset ja pölyttäjät ovat niin tärkeitä, on niiden rooli luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin ylläpitämisessä. Monimuotoisuuden hupeneminen huolestuttaa monestakin syystä. Yksi syy on lajien riippuvuussuhde toisiinsa: jos yksi eläinlaji lakkaa olemasta, sillä voi olla merkittävä ja jopa odottamatonkin vaikutus johonkin toiseen lajiin.

Toinen syy on se, että lajien rikas kirjo luo vakaamman pohjan niiden selviytymiselle poikkeuksellisissa tilanteissa. Mitä rikkaampi lajien kirjo on, sen vakaammalla pohjalla koko eläinkunta on. Vakaa ekosysteemi aiheuttaa lievempiä häiriöitä luonnon tasapainoon, joka voi herkästi tuhoutua esimerkiksi vieraslajien tai yllättävän säätilan johdosta.

Yksipuolinen maankäyttö on pölyttäjille myrkkyä. Perinnebiotoopit, kuten niityt, ovat Suomessakin vähenemässä. Ylen artikkeli raportoi tämän maisematyypin vähentyneen alle prosenttiin Suomen koko pinta-alasta kuluneen vuosisadan aikana. Tilanne on huolestuttava pölyttäjien näkökulmasta, sillä juuri tällaiset ympäristöt ovat niille elintärkeitä. Kukista, mehiläisistä ja farkuista - Sitra

Miten luonnolliset pölyttäjät eroavat tarhatuista mehiläisistä?

Kun puhumme pölyttäjistä, kääntyy keskustelu hyvin helposti tarhattuihin mehiläisiin. Ne ovat kuitenkin rinnastettavissa kotieläimiin. Tarhamehiläinen vaatii ihmisen hoitoa säännöllisesti voidakseen selviytyä pohjoisessa.

Myös luonnonpölyttäjät, jotka Suomessa ovat suurimmaksi osaksi erakkoja, ovat äärimmäisen tärkeitä, eikä niiden arvoa tulisi missään nimessä sivuuttaa. Luonnonvaraiset lajit ovat juuri se hyönteisryhmä, joka pääsääntöisesti vastaa pölytyksestä, vaikka tarhatuilla mehiläisilläkin on siinä suuri merkitys.

Euroopan tasolla luonnonvaraisia mehiläislajeja on noin 2 000. Suomessa mehiläisiä on 234 eri lajia ja niihin lasketaan mukaan myös täällä esiintyvät kimalaislajit, joita on 37. Tästä joukosta löytyy valtava kirjo erilaisia elintapoja ja muotoja. Suomen lajitietokeskus on juuri hiljattain julkaissut Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusopas -teoksen, josta voi käydä katsomassa aiheesta enemmän. Suomen hyönteiset - Lahkojen tunnistusopas | Suomen Lajitietokeskus

Mehiläisten merkitys EU:ssa

Euroopan parlamentti on vuodesta 2012 lähtien korostanut pölyttäjien merkitystä ja järjestänyt vuosittain Euroopan pölyttäjäviikon, jonka tarkoituksena on tuoda esille mehiläisten ja muiden pölyttäjien korvaamattomat palvelut, jotka ulottuvat ruokaturvaan sekä määrällisesti että laadullisesti. EU:n pölyttäjäviikko tarjoaa tärkeän foorumin sidosryhmille, jotta he voivat kokoontua yhteen, jakaa näkemyksiä ja edistää tietoisuutta tästä elintärkeästä alasta. EU Pollinators Homepage (pollinatorweek.eu)

Pölyttäjä- ja mehiläisala Suomessa ja EU:ssa

Mehiläishoidon historia

Hunajan keräämisestä on jäänyt merkkejä luolamaalauksiin, jotka ovat peräisin noin 10 000 vuoden takaa Espanjan Valenciasta. Jo 9 000 vuotta sitten Pohjois-Afrikassa ihmiskunnan varhaiset edustajat alkoivat rakentaa keinotekoisia mehiläispesiä käyttäen materiaalina muun muassa saviastioita. Näiden aikojen saviruukkujen sirpaleista on löydetty mehiläisvahaa, mikä osoittaa mehiläisten hoidon levinneen laajalle Lähi-Idän alueella.

Egyptiläinen taide dokumentoi mehiläisten tarhauksen, joka ulottuu noin 4500 vuoden taakse. Mehiläistarhauksen merkkejä on löydetty muun muassa faaraoiden haudoista, kuten kuuluisasta Tutankhamonin haudasta (PDF) Honey: Its history and religious significance: A review (researchgate.net)  (PDF) The Importance of Honey Consumption in Human Evolution (researchgate.net)

Saavutukset mehiläisalalla Suomessa

Mehiläistarhauksen nousukausi Suomessa alkoi 1900-luvun alussa. Vuosina 1902-1917 Suomessa toimi aktiivisesti mehiläishoitokoulu, jossa kesäisin koulutettiin noin 400-500 oppilasta.

1900-luvun alussa Suomessa mehiläistarhausta harjoittivat pääasiassa maanviljelijät (70 %) ja kansakoulun opettajat. Ala oli kuitenkin avoin kaikenlaisille harrastajille ja sitä mainostettiin kaikille sopivaksi.

1920-luvulla raportoitiin Suomessa 1969 mehiläishoitajaa, joilla oli vähintään 0,5 hehtaaria viljeltyä maata. Mehiläistarhaus oli erityisen yleistä Varsinais-Suomessa, Lounais-Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla.

Toisen maailmansodan aikana mehiläisyhdyskuntien määrä pysyi melko tasaisena. Mehiläistarhaus kuitenkin lisääntyi huomattavasti 1930-luvun lopussa, vaikka uusia alueita ei valloitettu, vaan tarhaus keskittyi tiheämmin jo olemassa oleville alueille. Hunaja leivän leventää? Taloudellisesti kannattavan mehiläishoidon edellytykset Suomessa 1919-1939 - Trepo (tuni.fi)

Saavutukset mehiläisalalla maailmanlaajuisesti

Mehiläistarhaus on ollut historiallisesti erittäin arvostettua kaikissa maanosissa. Ennen maanviljelyksen yleistymistä mehiläisyhdyskunnat tuhottiin yleensä kokonaan hunajan ja vahan keräämisen yhteydessä, koska näiden tuotteiden varastointi ei ollut tarpeellista ja villejä yhdyskuntia oli runsaasti saatavilla. Apis Mellifica - Or, The Poison Of The Honey-Bee - C. W. Wolf - Google-kirjat

Mehiläisyhdyskuntien tuhoaminen muuttui ongelmalliseksi maanviljelyksen yleistyessä, mikä johti tehokkaampien resurssien hyödyntämisen ja jalostustoiminnan kehittämiseen. Merkittävimmät edistysaskeleet mehiläistarhauksessa tapahtuivat 1700-luvulla Euroopassa, ja sieltä kehittyneet menetelmät muodostavat yhä modernin mehiläistarhauksen perustan.

1800-luvulla Euroopassa yleistyneet irtokehistä koostuvat mehiläispesät mahdollistivat kaupallisen hunajatuotannon laajenemisen EU:ssa ja USA:ssa, vaikka Kreikasta on löytynyt viitteitä irtokehäisistä pesistä jo yli 3000 vuoden takaa. (PDF) A 17th Century Testimony On The Use Of Ceramic Top-bar Hives. | Haralampos Harissis (Χαράλαμπος Χαρίσης) and Georgios Mavrofridis - Academia.edu

Mehiläisiltä saatiin ensisijaisesti hunajaa ja vahaa, joita käytettiin eri tarkoituksiin. Esimerkiksi keskiajalla luostarit käyttivät vahaa kynttilöiden valmistuksessa ja hunajasta valmistettiin hunajaviiniä Euroopan alueilla, joissa viinin viljely ei ollut mahdollista Beekeeping from Antiquity Through the Middle Ages - PubMed (nih.gov)

Euroopan komission mukaan pölytyksen arvo EU-alueella oli vuonna 2021 3.7 miljardia euroa. Suomessa arvo on 50-60 miljoonaa euroa riippuen satokasveista. eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52021DC0261

Miten luomu näkyy eläintuotannossa? - MTK

Mehiläis- ja pölyttäjäalan haasteet

Ilmastonmuutos

Lisääntyneet säiden ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen myötä ja tulevat asettamaan myös mehiläishoidolle haasteita. Sää vaikuttaa mehiläisten ja pölyttäjien ravinnonhankintaan. Lisäksi haitalliset vieras- ja tulokaslajit tulevat vaikuttamaan elinolosuhteisiin. Full article: Beekeeping under climate change (tandfonline.com)

Elinympäristöjen väheneminen

Mehiläisille ja pölyttäjille suotuisten perinnebiotooppien vähentyminen vaikuttaa niiden elinvoimaisuuteen. Pölyttäjille on myös tärkeää saada koko kasvukauden ajan tasaisesti ja laadukasta siitepölyä sekä mettä.

Kasvinsuojeluaineet

Kasvinsuojeluaineiden käytön rajoituksille on koko Euroopassa suuri paine, sillä ne vaikuttavat haitallisesti hyönteisten ravinnonsaantiin.

Suomessa käytetään niin paljon kemikaaleja, että ne voivat vaarantaa jo ruuantuotannon - Suomi | HS.fi & Pesticide residues in honeybee-collected pollen: does the EU regulation protect honeybees from pesticides? | Environmental Science and Pollution Research (springer.com)

Tautipaine

Varroa: Varroapunkki on tunnistettu tarhamehiläisten vakavimmaksi tuholaiseksi. Se on sekä aikuisten mehiläisten että toukkien loinen ja on viime vuosisadan aikana muodostunut länsimaiselle mehiläiselle suurimmaksi uhaksi maailmanlaajuisesti. Euroopan tarhamehiläinen on erityisen altis varroapunkille, koska sillä ei ole luontaista puolustuskeinoa punkkia vastaan. Varroapunkki voi levittää haitallisia viruksia.

Mehiläisyhteisö voi kuolla 2-3 vuoden kuluessa, jos varroapunkkia ei aktiivisesti torjuta.

Nosema: Nosema on suolistossa lisääntyvä sieni, joka voidaan havaita vain mikroskoopilla. Se aiheuttaa mehiläisille ripulia, mutta kaikki ripulitapaukset eivät johdu Nosemasta. Jos mehiläiset ulostavat pesään, se lisää riskiä Noseman nopealle leviämiselle koko yhteiskunnassa. Noseman ehkäisemiseksi voidaan valita emoja sellaisista linjoista, joilla on havaittu hyvää hygieenistä käyttäytymistä.

Esikotelomätä: Esikotelomätä on vakava bakteeritauti, joka vaikuttaa mehiläisten sikiöihin. Tauti voi olla niin vakava, että se voi tuhota kokonaisen mehiläisyhteiskunnan. Taudin aiheuttava bakteeri tuottaa itiöitä, jotka ovat erittäin kestäviä kuivuudelle, kuumennukselle ja muille ympäristötekijöille. Esikotelomätä voi esiintyä erityisesti heikoissa yhteiskunnissa, mutta taudin puhkeamiseen voivat vaikuttaa myös muut tekijät. Suomessa EKM luokitellaan vastustettavaksi eläintaudiksi, josta on ilmoitusvelvollisuus viranomaiselle. Mehiläistaudit | Suomen Mehiläishoitajain Liitto (hunaja.net)

Tuontipölyttäjät

Tuontipölyttäjät ovat kasvihuoneissa ja viljelyksillä käytettäviä pölyttäjiä, jotka tuodaan ulkomailta. Tämä käytäntö on yleistynyt, koska monet viljelykasvit tarvitsevat tehokasta pölytystä, jonka paikalliset pölyttäjäpopulaatiot eivät aina pysty tarjoamaan. Suomessa käytetään hollantilaisia kontukimalaisia tomaattien pölyttämiseen.

Tuontipölyttäjien käyttöön liittyy merkittäviä riskejä

• Taudinlevitys: Tuontipölyttäjät voivat levittää tauteja ja loisia paikallisiin pölyttäjäpopulaatioihin.
• Ekologinen epätasapaino: Tuontipölyttäjät voivat häiritä paikallisten ekosysteemien tasapainoa.
• Riippuvuus tuonnista: Viljelykasvien riippuvuus tuontipölyttäjistä voi heikentää paikallisten pölyttäjien roolia ja vähentää monimuotoisuutta
  Kotimaisen tomaatin pölyttää hollantilainen kontukimalainen – pölyttäjähyönteiset kasvavat yhä useammin tehdashallissa | Luonto | yle.fi

Haitalliset vieraslajit Euroopassa

Herhiläiset: Suomi on toistaiseksi säästynyt aasian herhiläiseltä (vespa velutina), mutta se on levinnyt vuodesta 2004 saakka Keski- ja Etelä-Euroopassa merkittävästi aiheuttaen suurta vahinkoa mehiläisille, maanviljelyksille sekä luonnon pölyttäjäkannoille. Countering the spread of the Asian hornet in Europe – Invasive Species Blog (invasive-species.org) 

Aasian herhiläisen torjumiseen on säädetty EU:ssa laki, mutta sitä ei ole toimeenpantu yhtenäisesti.

Pesäkuoriainen: Pieni pesäkuoriainen (Aethina tumida) on myös luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja sen leviämiseen on riski  Biavl.dk - Bisygdomsapp - Beediseases-App

Yhteenveto

Mehiläisten rooli ekosysteemissämme on korvaamaton ja niihin kuuluu laaja kirjo luonnonvaraisia ja tarhattuja lajeja. Ne eivät vain tuota hunajaa, vaan varmistavat monien kasvien ja siten myös meidän ruokamme pölytyksen. 

Mehiläispäivänä on hyvä hetki kiittää näitä ahkeria hyönteisiä ja harkita, voisiko mehiläistarhaus olla myös sinun uusi harrastuksesi. Mehiläistarhaus tarjoaa mahdollisuuden oppia luonnon kiertokulusta ja vaikuttaa positiivisesti ympäristöön. Lisäksi mehiläistarhaajat voivat osallistua paikallisyhteisöihin ja jakaa tietoa mehiläisten merkityksestä. 

Mehiläisten suojelu ja mehiläistarhauksen tukeminen ovat tärkeitä askelia kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Jokainen voi myös omassa puutarhassaan, parvekkeellaan tai asuinalueellaan auttaa mehiläisiä istuttamalla kukkia, jotka tarjoavat ravintoa pölyttäjille läpi kasvukauden. Tee pörriäisille paratiisi: Tässä 8+101 pölyttäjäkasvia, joista on iloa myös ihmiselle | Luonto | yle.fi

Lisätietoja:

Jos kiinnostuit mehiläistarhauksesta, löydät lisää tietoa ja ohjeita Suomen Mehiläishoitajain Liiton sivuilta: Hunaja.net

Lumi Drozzin

asiantuntija, hevostalous ja luomu

perhevapaan sijainen

+358 40 560 2598

Kaija Stormbom

viestinnän asiantuntija

maatalous, elinkeinopolitiikka, maaseutuyrittäjyys, elintarvikkeet ja suomalainen ruoka

+358 20 413 2385

+358 40 848 9559

aiheet: pölyttäjä, pölyttäjät, mehiläinen, mehiläispäivä