null Metsäpoliittista tunarointia

Blogi – Metsäpolitiikka

Metsäpoliittista tunarointia

12.3.2015

Epäusko - Tämä yksi sana kuvaa tuntemuksia poliittisesta päätöksenteosta sekä metsäteollisuuden toiminnasta. Metsänomistajat ovat vuodesta toiseen osoittaneet tuovansa markkinoille teollisuuden tarvitseman puun ja samaan aikaan hyvällä metsänhoidolla varmistaneet metsissään kasvun ihmeen. Puuta on metsissämme enemmän kuin koskaan, huomattavasti yli puun käytön. Uskoisi, että teollisuus on tyytyväinen ja poliitikot kykenisivät tekemään biotaloutta edistäviä päätöksiä. Mutta ei.

Investointiaikeiden huumassa metsäteollisuus olettaa, että heidän hölmöimmätkin ajatukset menevät läpi. Oletus on valitettavasti osin oikea. Metsien ollessa täynnä puuta ja kuitupuumarkkinoiden kysynnän ollessa täysin riittämätöntä, lähti Suomen eduskunta metsäteollisuuden takuumieheksi, varamaan puuta metsäteollisuudelle. Maanantain äänestyksessä hyväksyttiin laki, jossa metsähakkeelle asetettiin byrokratiaan lisääviä rajoja.

Asiantuntijalausunnoilla pyyhittiin pöytää, koska lausunnot tyrmäsivät lakiesityksen äänin 37-1. Kuin pisteeksi iin päälle eduskunta on vielä loppumetreillä säätämässä lakia, joka uhkaa siirtää turpeen veron alentamisen ja samalla hakkeen tuen korottamisen ennalta määräämättömään aikaan. Tähän saakka toimijoille on vakuutettu, että turpeen vero laskee 1.1.2016. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnön pohjalta turpeen vero kytkettiin laskevaksi samaan aikaan, kun metsähakkeen rajaus palaa EU:n notifiointikierrokselta. Tätä ajankohtaa ei kukaan tiedä.

Bioenergia-alalle on toivottu vähän byrokratiaa ja ennakoitavuutta sekä kivihiilen käytön vähentymistä. Eduskunta osallistuu talkoisiin säätämällä yhden lain, joka lisää byrokratiaa ja toisen, joka lisää epävarmuutta. Yhteensä nämä lait edistävät kivihiilen käyttöä. Ennenkuulumatonta.

Yhtään paremmin ei ole suoriutunut metsäteollisuus. Viime vuosina on saatu yhteistyössä paljon hyvää aikaan. Nyt haketuen lisäksi metsäteollisuus veti puihin alalle tärkeän metsätalouden sukupolvenvaihdostyöryhmän. Teollisuus toi työryhmän pöytään esityksen metsätilamaksua muistuttavasta ennakkoveromallista.

Eli lisää kustannuksia metsänomistajalle. Herää kysymys, mitä metsäteollisuus ensinnäkään tekee ryhmässä, missä mietitään metsänomistuksen kehittämistä. Tilanne olisi samankaltainen, jos metsänomistajien edustajat olisivat miettimässä metsäteollisuuslaitosten ympäristölupakäytäntöjä. Metsänomistajat kannattaisivat helpotettuja ympäristölupia sillä edellytyksellä, että laitosten käyttöaste olisi aina 100%. Ketolan Jyrki pohdiskelikin metsälehdessä kapasiteettimaksua, jonka metsäteollisuus saisi vähentää verotuksessa, jos kapasiteetti on täyskäytössä –markkinatilanteella ei tokikaan olisi väliä.

Valtiovalta toivoi, että metsäteollisuus ja metsänomistajat löytäisivät yhteisen sävelen. Aikamoinen toive päättäjiltä, jotka samaan aikaan vievät eduskunnassa läpi puhtaasti toisen osapuolen esitystä haketuesta. Onneksi ministeri Petteri Orpo pystyi tiistaina tuomaan hyvät ehdotukset metsätilojen sukupolvenvaihdosjärjestelmän rakentamiseksi. Esimerkiksi metsävähennyspohjan muodostuminen lahjan veroarvosta nopeuttaisi sukupolvenvaihdoksia ja samalla kannustaisi puukauppaa.

Maaseudun tulevaisuudessa 6.3 Metsäteollisuus ry:n Tomi Salo ratsasti valkealla ratsullaan metsänomistajien edunvalvojaksi kirjoittamalla, että teollisuus haluaa keventää aktiivisen metsänomistajan verorasitusta. Yhtään konkreettista esitystä ei kirjoituksesta kuitenkaan löytynyt. Ainoat metsäteollisuuden esitykset, mitä lehtien palstoilta on saatu lukea, ovat olleet ennakkovero metsänomistajille ja metsähakkeen tuen rajaukset.

Salo toivoo lehdessä myös, että MTK:n jäsenet ymmärtävät, että MTK:n pitäisi nyt tehdä ratkaisuja, jotka heikentävät heidän asemaansa. Ajatus on sinänsä looginen, koska metsäteollisuus ry:lle tuntuu olevan loogista ajaa esityksiä, jotka heikentävät myös heidän jäsenten asemaa. Näin kävi esimerkiksi siinä, että he kaatoivat metsätilojen SPV-työryhmän työn.

Salo on oikeassa siinä, että kokonaisuutta pitää pystyä parantamaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan parane lisäämällä kustannustaakkaa niille, joilla esimerkiksi puun myyntimahdollisuudet ovat pieniä. Metsätalousyrittäjille pitää löytää oikeat verokannustimet, mutta tärkeintä tulee aina olemaan se, että puulle on käyttöä ja kysyntää. Kasvava puun kysyntä kyllä luo lisää tarjontaa. Verokeppien vaatimisen asemasta metsäteollisuuden kannattaa panostaa puun ostamiseen ja reilun hinnan maksamiseen. Esimerkiksi sellumarkkinoiden hyvä kehitys heijastuu kovin heikosti kuitupuun hintaan.

Tällä hetkellä ainoa tapa lisätä puun liikkuvuutta on ajaa puurekalla edes takaisin tiellä, koska kaupaksi puuta ei saa. Puun ostamisella voitaisiin liikkuvuutta toki parantaa, vaikka heti.

PUUN TAKAA

Marko Mäki-Hakola, metsäjohtaja, MTK


Olen metsää omistava, Ylöjärvellä vaimon ja lasten kanssa asuva nurmolainen. Vuoden 2016 alusta toimin MTK:n elinkeinojohtajana, vuoden 2021 heinäkuusta siirryin metsäjohtajaksi. Toimin MTK:n jäseninä olevien maaseudun yrittäjien hyväksi. Minulla on takanani MTK-järjestössä yli kymmenen vuoden ura monissa eri tehtävissä.
Maaseudun elinkeinot ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Metsässä olen kulkenut sekä retkeilemässä että töissä siitä lähtien, kun opin kävelemään 70-luvun lopulla.
Työssäni teen kaikkeni maaseudun elinkeinojen menestymiseksi. Minut tuntevat tietävät, etten millään pysty pitämään suutani kiinni, jos maaseudun yrittäjien asemaa yritetään jollain tapaa heikentää.