Euroopan parlamentin vaalit keväällä 2024 ja komission vaihtuminen syksyllä 2024 kirittävät viimeistelemään Vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin lainsäädäntötyön. Toisaalta koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin aiheuttamat epävarmuudet markkinoilla ja korkea inflaatio, ovat saaneet miettimään uudelleen millä toimilla EU:n kunnianhimoiset tavoitteet saavutetaan, sillä ruokaturvasta ja EU:n kilpailukyvystä on pidettävä myös huolta. Viljelijöillä on tärkeä tehtävä ruokaturvan ja huoltovarmuuden takaajina. Tämä on tärkein periaate keskustelussa EU:n tulevasta maatalouspolitiikasta.

Ruokaketjun kestävyyden parantamiseksi työtä on tehty paljon Suomessa ja se jatkuu myös EU:n tasolla. Pellolta pöytään -strategian tärkeät työkalut kestävyyden parantamiseen tarvitaan käyttöön viljelijöille. Lainsäädäntöjen uusista riskittömämmistä kasvinsuojeluaineista, uusista kasvinjalostustekniikoista, ruokaketjun paremmasta tasapainosta ja eläinten hyvinvoinnin kehittämisestä tulee antaa suomalaiselle ruualle parempi kilpailuasema markkinoilla.

EU:n yhteiseen rahoitukseen kohdistuvista muutospaineista huolimatta on varmistettava, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitus EU:n budjetissa toteutetaan jatkossakin kahden pilarin mallin pohjalta.

Kauppapolitiikassakin kestävyystyölle on annettava arvoa. Ympäristö- ja kestävyysväittämien ja sekä yritysten vastuullisuusraportoinnin tulee perustua tieteeseen. Järjestelmien tulee olla toteuttamiskelpoisia ja kustannukset eivät saa rasittaa alkutuottajia.

Ollakseen reilu maanomistajille, jäsenmaille ja luonnolle, ilmastotavoitteiden toimeenpanon tulee perustua luonnontieteellisiin kriteereihin ja kansalliseen laskentaan päästöistä ja poistumista. Markkinaehtoiset keinot kasvattavat tehokkaimmin hiilensidontaa.

Ympäristön tilan parantamiseksi jo tehty työ ja erilaiset lähtötasot on tunnustettava lainsäädännössä, erityisesti ennallistamisasetuksessa ja maaperän terveysdirektiivissä. Luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä maanomistajat ovat avainasemassa. Oikeat ja tehokkaat toimenpiteet määritellään kansallisella tasolla, missä osaaminen paikallisista olosuhteista on paras.

Suomen metsistä on jo olemassa monipuolisesti dataa, jonka käytöstä maanomistajalla tulee olla oikeus päättää ja luovuttaminen EU-politiikan tarkoituksiin tulee harkita yksityiskohtaisesti, oli sitten kyseessä maaperän tai metsien tila. Metsäkatoasetuksen toimeenpanon ongelmiin on löydyttävä ratkaisuja pian.

Tutustu Bryssel-Agendaan täältä: https://www.mtk.fi/documents/d/mtk/bryssel-agenda-syksy-2023-final

Hanna Leiponen-Syyrakki

johtaja, Brysselin toimisto

toimiston yleisjohto, EU-asioiden koordinointi

+358 40 094 7633

+32 47 650 2704

aiheet: mtk, bryssel-agenda