Ruuan alkuperä on aina ilmoitettava oikein
Blogi – Maatalous ja suomalainen ruoka
Ruuan alkuperä on aina ilmoitettava oikein
23.11.2018
Mediassa aina välillä leviää kohu-uutisia siitä, miten ruoan alkuperä on täysin hämärtynyt meidän kuluttajien ruokalautaselle päätyessään. Toissa viikolla silmille lävähti uutinen, jossa tamperelaisen Sokos Hotel Ilveksen ravintolan ruokalistaan oli painettu väärä alkuperätieto juhlatilaisuudessa tarjolla olleesta lampaan- sekä vuohenlihasta.
Todellisuudessa liha ei tietääksemme ollut peräisin ilmoitetusta paikasta, tietyiltä tuottajilta ja tiloilta, eikä luomutuotettua kuten oli kerrottu. Tämä onneton tapaus nosti taas ravintolaruoan alkuperän keskusteluun.
Kaikki kuluttajalle suunnattua informaatiota koskeva lainsäädäntö lähtee siitä, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan. Väärin annettu tieto, joskus myös kertomatta jättäminen, tuntuu kuluttajasta aina huijaukselta. Tutkimusten mukaan ruokahuijausten määrä kasvaa vauhdilla, onhan ruoka iso bisnes. Suomessa kuluttajan kiinnostus ruoan alkuperää kohtaan on noussut vahvasti koko 2010-luvun ajan. Kantar TNS:n selvityksen mukaan 80 prosenttia kuluttajista pitää tärkeänä, että tieto aterian ainesosana käytetyn lihan ja kalan alkuperämaasta olisi tarjoilupaikoissa saatavilla ilman, että sitä tarvitsee erikseen kysyä. Uusimpien tietojen mukaan myös nuoret ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa alkuperästä.
Ruoan alkuperän ilmoittamista koskee varsin tarkka lainsäädäntö. Ravintolaruoan alkuperää ei kuitenkaan tarvitse ruokailijalle kertoa. Tosin alkuperän avoin ilmoittaminen on pitkään ollut osalle ravintoloita ja ravintolaketjuja kilpailutekijä ja erottautumiskeino. Mielestämme on reilua niin tuottajaa kuin kuluttajaa kohtaan, että alkuperä kerrottaan avoimesti. Sen voi tehdä helposti vaikka liitutauluun kirjoittamalla ja tilaisuuksien aluksi kertomalla. Tämä on yksi keino lisätä kuluttajan kiinnostusta ruokaan ja arvostusta koko sektoria kohtaan.
Ruoan alkuperä on ilmoitettava aina oikein. Alkuperän voisi ilmoittaa myös ilman pakottavaa lainsäädäntöä. Ravintolasektori on aktiivisesti vastustanut työn alla olevan kansallisen ravintolaruoan alkuperää koskevan lain eteenpäin viemistä. Tapaus osoittaa, että taidamme kuitenkin tarvita lainsäädäntöä kun asiassa ei pystytä etenemään enempää vapaaehtoisuuden pohjalta.
Esiinnoussut tapaus on pahimmillaan harhaanjohtamista alkuperän ja tuotantotavan osalta, mutta myös tuote- ja brändiväärennös. Jos ruokailijoille ilmoitetaan, että tarjotaan tietyn tuottajan, brändin, lihaa, eikä näin ole, on kyseessä toisen omistaman brändin väärinkäyttö. Luomu taas on sertifioitu tuotantotapa. Ei ole olemassa ”melkein luomu”-tuotantoa vaan joko ruoka on tuotettu luomulainsäädännön mukaan tai sitten ei.
Emme halua uskoa, että ravintolasektorin yleinen käytäntö on kertoa ruoan alkuperää tarkoituksellisesti väärin. Näinhän huhut meille kertovat. Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen. Tästä luottamuksen ilmapiiristä tulee pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Tarvitsemme kaikki pellolta pöytään yhteistyötä pitääksemme kiinni suomalaisen ruokaketjun vahvuuksista, joita ovat mm. vastuullisuus, jäljitettävyys ja toiminnan läpinäkyvyys. Jokaisen työntekijän on toimittava vastuullisesti ja avoimesti, niin viljelijän kuin kokin tai tarjoilijan. Alkuperällä on väliä!
Ruoka ei tule tukkupakkauksesta eikä ”kaupan lihalaatikosta”. Ruoalla on aina tekijä pellolta pöytään. MTK:ssa haluamme, että ruoan alkutuottaja nostetaan esiin. Haluamme, että ruuan alkuperä kerrotaan aina avoimesti – se olkoon tulevaisuudessa myös ravintolan velvollisuus. Toteamme vielä, että alkuperän voi ilmoittaa myös ilman pakkoa. Ihan vapaaehtoisesti. Suomessa tuotettu liha on vastuullisesti tuotettua – ja maukasta. Miten saamme ravintolasektorin kattavasti tähän mukaan?
MISSÄ ON PIHVI
Anni-Mari Syväniemi, ruokakulttuuriasiamies, MTK
Olen toiminut MTK:n ruokakulttuuriasiamiehen pestissä keväästä 2010 alkaen. Perustehtäväni on edistää sekä suomalaisen ruoan menekkiä että suomalaista ruokakulttuuria. Näiden sisälle kuuluvia asiakokonaisuuksia taas ovat mm. ruuan alkuperä- ja laatumerkinnät, elintarvikkeiden jatkojalostus, julkiset ruokapalvelut, lähiruoka ja lyhyet toimitusketjut sekä ruokakasvatus. Näiden asioiden eteen teen työtä ilolla ja suurella sydämellä laajassa yhteistyöverkostossa ja monenlaisten eri toimijoiden kanssa.
