null Saataisiinko yhtiöittämisellä liikenneverkon kunto paranemaan?

Blogi – Maankäyttö

Saataisiinko yhtiöittämisellä liikenneverkon kunto paranemaan?

7.11.2017

Syksyisillä teillä ajaessa rapa roiskuu ja iskarit paukkuu. Tiestön korjausvelka on kasvanut vuoreksi. Ministeri Berner kävi viime viikolla MTK:n metsävaltuuskunnassa kertomassa liikennesektorin kuulumisia. Ministerin herättelyä kieltämättä tarvitaan, nykykeinot eivät riitä teiden kunnon parantamiseen. Mutta mistä löytyy uusia eväitä, jos avaukset saavat tyrmäyksen.

Infratehtävä on vaativa, ei mahdoton. Väyläverkko on yli hallituskausien kehitettävä kokonaisuus, jonka tulee mahdollistaa raaka-aineiden kuljetukset ympäri vuoden, oikea-aikaisesti jalostukseen ja edelleen kotimaiseen kulutukseen sekä maailman markkinoille.

Jäin miettimään viime keväänä tyrmäyksen saanutta ajatusta liikenneverkon yhtiöittämisestä. Voisiko yhtiö ratkaista rahoitusongelman? Tase töihin, kuten sanottiin. Esimerkiksi sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelu ja pelko omistuksen siirtymisestä yksityisille ovat saaneet ihmiset takajaloille. Toisaalta mobiiliyhteydet rakentuvat jo nyt kaupallisesti.

On totta, että muissa maissa esimerkiksi moottoriteitä, rata- ja sähköverkkoja sekä kaasuputkia on rahoitettu yksityisellä rahalla. Löytyykö kuitenkaan yhtiöittämisesimerkkejä onnistuneesta korjausvelan purkamisesta tai perusväylänpidosta? Voidaanko vaikkapa eläkeyhtiöt saada mukaan infrainvestointien rahoittamiseen, sijoittaja vaatii pääomalle tuottoa. Jos sijoitettavaan kokonaisuuteen kuuluvat selkeät ja vilkkaat infraosuudet voivat ne olla houkuttelevia myös investoijan näkökulmasta. Ainakin matalien korkojen aikana. korkeampien korkojen aikaan?

Voi olla vaikea löytää yksityistä sijoittajaa, joka olisi valmis sijoittamaan maaseudun hiljaisiin teihin. Tuottoa ei vain löydy. Alemman asteen tieverkon tulisikin olla talousarviorahoituksen piirissä, koska siitä ei liene saatavissa sijoittajien vaatimia tuottoja. Tienkäyttöön perustuvat maksut voivat tulla kyseeseen isojen liikennevirtojen alueilla. Maaseudun tieverkon kunnossapito ei voi jäädä pelkästään suhteellisen harvojen tienkäyttäjien maksettavaksi. Hyödyt mm. biotalouden kuljetuksista jakautuvat koko Suomeen.

Toisaalta osan vilkkaasti liikennöidystä liikenneverkosta tai rataverkosta siirtyessä yhtiöön, voisi talousarviorahoitusta riittää alemman asteen tieverkolle. Siis tätä osaa verkosta, joka on esimerkiksi biotaloudelle välttämätön, mutta sijoitustuottonäkökulmasta liian vähän liikennöity.

Mahdollisen yhtiöittämisen seuraukset kaipaavat tarkkoja analyysejä. Tulisiko tarjolle infrarahastoja tai lainoja, joiden avulla sijoituksia haalitaan? Kannattaako veronmaksajan näkökulmasta hankkeen riski siirtää yksityisille palvelun tuottajille vai onko lopulta investoinnin hinta halvempi, jos valtio rahoittaa hankkeet talousarviosta. Ei pidä unohtaa, että valtio voi saada alhaisemman koron lainalle kuin yksityiset. Jos infrahankkeita hoidetaan yksityisten tahojen kautta, hinnoittelee markkina koron helposti korkealle. Tällöin korkeampi riski joka tapauksessa siirtää maksuja valtiolle. Lopulta veronmaksaja saattaa maksaa enemmän kuin talousarviorahoitusperusteisessa investoinnissa.

Tämä pohdiskelu voi kymmenen vuoden kuluttua tuntua hassulta. Ehkä silloin on ihan normaalia ostaa kuukausihintaisia liikenteen palvelupaketteja. Pakettiin kuuluu valittu määrä liikenneverkon käyttöä sekä valitut lisäpalvelut. Aika nopeastihan me suomalaiset hyppäsimme käyttämään mobiilimaailmassa paketteja, joihin kuuluu niin puhelut kuin tiedonsiirto sekä puhelimetkin. Valitettavasti palvelut eivät toimi joka paikassa. Kaikille tuttuja kommentteja ovat: ”odota pätkii” tai ”yhteys meni poikki”. Mielenkiintoista olisi tieliikenteen palveluissa huomata, että yhteys meni poikki - silta petti.

Tulevaisuus on joka tapauksessa mielenkiintoinen ja tarvitsee aivan uusia työkaluja myös infrasta huolehtimiseen. 

PUUN TAKAA

Marko Mäki-Hakola, elinkeinojohtaja, MTK


Olen metsää omistava, Ylöjärvellä vaimon ja lasten kanssa asuva nurmolainen. Vuoden 2016 alusta olen toiminut MTK:n elinkeinojohtajana MTK:n jäseninä olevien maaseudun yrittäjien hyväksi. Minulla on takanani MTK-järjestössä yli kymmenen vuoden ura monissa eri tehtävissä.
Maaseudun elinkeinot ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Metsässä olen kulkenut sekä retkeilemässä että töissä siitä lähtien, kun opin kävelemään 70-luvun lopulla.
Työssäni teen kaikkeni maaseudun elinkeinojen menestymiseksi. Minut tuntevat tietävät, etten millään pysty pitämään suutani kiinni, jos maaseudun yrittäjien asemaa yritetään jollain tapaa heikentää.