Samat säännöt myös tuontielintarvikkeille

Takaisin Samat säännöt myös tuontielintarvikkeille

Uutinen – Kansainvälinen toiminta

Samat säännöt myös tuontielintarvikkeille

24.02.2022

Elintarvikkeiden kahdet tuotanto- ja hygieniastandardit ovat puhuttaneet jo monessa politiikkauudistuksessa, mutta tuonnin vaatimuksille ei niitä ole osattu tarkistaa. Ympäristövaatimukset ovat huomattavasti kireämmät EU:n sisällä tuotetuille elintarvikkeille kuin tuonnille. Eläinlääkintä on pitkään ollut kuuma kysymys, jota antimikrobiresistenssin (AMR) lisääntyminen on vain kiihdyttänyt. EU:n Pellolta pöytään -strategia on kasvattamassa tuotantostandardien eroa tuontielintarvikkeisiin nähden, kun torjunta-aineiden, lannoitteiden ja eläinlääkkeiden käyttöä unionin alueella vähennetään ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Ranska on nyt EU:n puheenjohtajamaana ottanut asian erityiskohteeksi ja tähdentänyt ohjelmaansa WTO:ssa sallitun vaatimusten peilausmahdollisuuden eli mirror clause -käyttöönottoa.

EU:n elintarvikepolitiikka nojaa varovaisuusperiaatteeseen, jolla pyritään minimoimaan elintarvikkeiden aiheuttamaa terveysriskiä ja tuotannon ympäristövaikutusta. EU on elänyt hyvin suojatussa ajattelumaailmassa, jossa oman tuotannon sääntöjen kiristäminen on nähty tieksi tavoitteiden toteuttamiseen. Tuonnin vaikutusten arviointi tuotantoketjuissa on jäänyt vähemmälle. Laajemmasta ulkoisvaikutuksesta puhutaan niin metsäkadon, metsien tilan heikentymisen kuin ihmisoikeuksien sekä työntekijöiden asemasta, mutta perinteisten tuotantostandardien osalta tilanteeseen on kiinnitetty vähemmän huomiota.

Monien uusien vaatimusten osalta jäljitettävyys on tärkeä perusta tunnistaa erot ja myös jäljittää mahdolliset haittavaikutukset. Naudanlihan osalta jäljitettävyydessä on iso ero, kun EU:ssa on jo pitkään rekisteröity eläinten syntymä-, kasvu- ja teurastuspaikka yksilön tarkkuudella. Kasvavien tuontimahdollisuuksien rinnalle ei ole saatu suoraa vastaavuutta EU:n tuotantosääntöihin, saati sitten kiristyvien vaatimusten seuraamista. Tarkastusmenettelyjen vastaavuusmääritelmät ovat kulloisenkin ajankohdan mukaisia vaatimuksia.

WTO:ssa kestävän kehityksen asioita on haluttu laajentaa koskemaan mm. ympäristö-, ilmasto- ja eläinten hyvinvointiasioita. Yleisesti nähdään, että kauppapolitiikan pitää tukea laajemmin kestävää kehitystä kuin vain ihmisoikeuksien, pakkotyön tai lapsityövoiman osalta. Toisaalta kauppapolitiikallae ei voida paikata hieikkoja sopimuksia, joista Pariisin ilmastosopimus on mainittu esimerkkinä.

Mihin Ranskan aloite voisi johtaa? Tärkein asia on yleisen keskustelun ohjaaminen. Metsäkatoasetus ja nyt esille oleva yritysten riittävän huolellisuuden periaatteen ajaminen due diligence lainsäädännön kautta ovat askeleita, joilla pyritään tukkimaan tuonnin isompia aukkoja. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan saada kaikkea tehtyäi eikä olemassa olevia kauppasopimuksia pystytä tässä tahdissa uudistamaan. Tilalle on luotu yrityksiä velvoittavia tuomintamalleja, joihin EU:n kaikkien tuojien olisi sitouduttava. Yksi esimerkki tästä on komission terveyspääosaston esittelemät elintarvikeketjun Code of Conduct -ehdot, joilla elintarviketeollisuuden ja kaupan halutaan sitoutuvan EU:n uuden pellolta pöytään strategian tavoitteisiin.