Lausunto

Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelmat Kemijoen vesienhoitoalueella 2018–2033

03.06.2024

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Kemijoen vesienhoitoalue

Keskeiset kysymykset

Pohjavesien suojelu

Pohjavesivarat ovat alueella käyttöön nähden runsaat, mutta niiden jakautuminen ei ole tasaista. Kaikki vesilaitokset käyttävät raakavetenään pohjavettä. Koska pohjavesien puhdistaminen on haasteellista tai mahdotonta ja taajamien pohjavesialueilla on riskejä aiheuttavia toimintoja, on tärkeää, että vesienhoidossa paneudutaan asiaan huolellisesti. Jotta alueella pystytään tekemään päätöksiä pohjavesien suojeluun liittyen, on käytettävissä oltava riittävästi tietoa alueen pohjavesialueista. Esim. kaavoituksella voidaan rajata pohjavesien kannalta riskialttiita toimintoja pohjavesialueiden ulkopuolelle. Alue on kuitenkin tunnettava hyvin, jotta ei tarpeettomasti rajoiteta yritystoimintaa. Koska Kemijoen vesienhoitoalueella on tehty vasta muutama pohjavesien suojelusuunnitelma ja pohjavesialueen rakenneselvitys, on suunnitelmille ja selvityksille tarvetta erityisesti kohteissa, jonne keskittyy jo nyt riskitoimintoja tai toimintaan on alustavaa kiinnostusta. Toimijoiden näkökulmasta on tärkeää, että alueista on etukäteen riittävästi tietoa eikä tutkimuksia aloiteta vasta hankkeita suunniteltaessa.

Pohjavedestä suoraan riippuvaisten ekosysteemien suojelu on nostettu myös tärkeäksi aiheeksi. Näiden osalta MTK muistuttaa, että E-luokan pohjavedestä suoraan riippuvaiset merkittävät luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaiset pintavesi- ja maaekosysteemit ovat muun lainsäädännön nojalla suojeltuja kohteita ja näitä tulee tarkastella nimenomaan näiden säädösten kautta. Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa Valuma-aluesuunnittelun ja vesienhallinnan edistäminen MTK tukee valuma-aluelähtöisen vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämistä. Valuma-aluekohtaisen tarkastelun tulee ottaa eri osapuolten tarpeet huomioon. Vesienhallinnan tulee kattaa maa- ja metsätalouden lisäksi valuma-alueen muut maankäyttömuodot. On tärkeää, että yläjuoksulta tai laajoilta päällystetyiltä alueilta tulevia vesimääriä hillitään, jotta alajuoksulla vältytään ojien tulvimiselta ja voimakkaalta eroosiolta. Etukäteen on tarpeen miettiä myös vaihtoehtoiset toteutusmallit, eri rakenteiden kunnossapito ja rahoitus. Parhaimmillaan valuma-aluesuunnittelulla voi lisätä vesiensuojelun vaikuttavuutta ja parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta. Kaavoitus soveltuu huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä niiden aiheuttama kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Näiltä sektoreilta tulevaa kuormitusta voidaan parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla 

toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta. Toimiin voidaan kannustaa yhteiskunnan maksamalla korvauksella, mutta myös tuotteista saatava korkeampi hinta toimisi kannusteena. Kaavoituksella ei voida velvoittaa tai ohjata aktiivisten toimenpiteiden tekemiseen. Suunnitteluvälineenä se voi ohjata kuormitusta aiheuttavia alueidenkäyttötarpeita herkkien alueiden ulkopuolelle eli estää lisäkuormitusta. Parhaiten kaavoitus soveltuu pistekuormituksen hallintaan.
 

Metsätalous

Turvemaiden metsien merkitys puuntuotannossa on huomattava. MTK muistuttaa, että metsänomistajat ovat investoineet turvemaiden metsänkasvatukseen ja on tärkeää, että metsänkasvatukselle tarpeellisia suometsähankkeita voidaan tehdä jatkossakin. Kestävässä metsätaloudessa on mahdollista yhteensovittaa taloudellinen hyöty ja ympäristökysymykset. Vesiensuojelun edistämiseksi voidaan luopua taloudellisesti kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta ja hyödyntää alueita ennallistamisessa. Jos kohdekohtaisen harkinnan perusteella päädytään kunnostamiseen, ojasyvyys pidetään mahdollisimman matalana ja hyödynnetään erilaisia vesiensuojelurakenteita. Valuma-aluekohtaisesta suunnittelusta saadaan tukea kohdekohtaiseen suunnitteluun, jotta kokonaisuudesta tulee paremmin hallittu. Peitteellinen metsäkasvatus on yksi tapa uudistaa metsää. MTK huomauttaa, että se ei sovi kuitenkaan kaikille kohteille.

Päivitetyissä sertifiointikriteereissä ja metsänhoidon suosituksissa otetaan vesiensuojelu entistä paremmin huomioon. Kemeran korvaavassa Metkassa metsätalouden vesiensuojeluun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota suometsän hoitoon myönnettävän tuen kautta, joka perustuu kohdekohtaiseen suunnitteluun. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia eikä ojituksia tueta enää. Kokonaisuutena katsottuna metsätalouden vesiensuojelussa on nyt otettu harppauksia eteenpäin.
 

Maatalous

Viljelyvarmuuden ylläpitämiseksi liiallinen vesi tulee poistaa nopeasti pellolta, mikä edellyttää toimivaa ja riittävää ojitusta. Toisaalta maassa pitäisi olla riittävästi vettä kasvien käyttöön. Pohjaveden pinnan pitäminen mahdollisimman korkealla, ilman että peltoviljely kärsii, vähentää myös turpeen hajoamista ja hiilidioksidipäästöjä. Kuivatuksen sijaan onkin tarpeen puhua pellon vesitalouden hallinnasta.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Vaikka kohdekohtaiset ratkaisut voisivat olla vesiensuojelun näkökulmasta tehokkaampia, ne lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. 
 

Vesienhoidon tavoitteet huomioidaan uusien hankkeiden suunnittelussa jo alkuvaiheesta lähtien

On tärkeää, että hankkeiden pinta- ja pohjavesivaikutuksia lieventävät toimenpiteet suunnitellaan ja otetaan käyttöön yhtä aikaa muiden toimien kanssa, sillä ennakollinen toiminta on helpompaa ja edullisempaa kuin jälkikäteen toimiminen.

Asiakirjassa todetaan: ”Vesistövaikutuksia lieventävien toimenpiteiden ja kompensaatiotoimenpiteiden suunnittelu tulee olla kiinteä osa hankesuunnittelua hankkeen alusta lähtien.” Mitä kompensaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä? 

Luonnonsuojelulain osana on vapaaehtoisen ekologinen kompensaatio, (9/2023, 11 luku), mutta laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) tällaista ei ole. Jos kompensaatio otettaisiin viralliseen käyttöön, tulee sen olla vapaaehtoista myös vesiensuojelun osalta. Mikään ei kuitenkaan estä jo nyt kompensoimasta aiheutettuja haitallisia vaikutuksia. Tässä voi käyttää apuna esim. MTK:n luomaa luontoarvot.fi-palvelua, joka on markkinapaikka kohteille, joilla voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja edistää luonnonsuojelua.

Vesielinympäristöjen kunnostaminen

Virtavesien kunnostaminen ja vesistörakentamisen haittojen vähentäminen

MTK katsoo, että mm. vesieliöstön ja kalojen elinympäristökunnostusten suunnittelu on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Uomakunnostusten merkitys voi jäädä vähäiseksi, jos kuormitus valuma-alueelta jatkuu voimakkaana. Kalojen kulun turvaamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi MTK pitää tärkeänä, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten, yhteydessä.

Säännösteltyjen vesien virtaamia ja vedenkorkeuksia muutetaan luonnonmukaisemmiksi

Asiakirjassa todetaan, että vesienhoidon tavoitteiden kannalta toivottava muutos säännöstelyssä voi aiheuttaa haittaa esim. voimataloudelle ja tulvasuojelutavoitteille, mikä vaatii eri intressien yhteen sovittamista. MTK muistuttaa, että asiaa on tarkasteltava myös maatalouden kannalta. On tärkeää, että veden pinta on riittävän alhaalla peltotöiden aikaan. Pelloille tulviva vesi kuljettaa kiintoainetta ja ravinteita. Toisaalta on tärkeää, että myös kuivina aikoina uomissa ja muissa vesissä on riittävästi vettä eliöstön tarpeisiin, mutta myös esim. maatilamatkailun näkökulmasta.

Järvien kunnostaminen

Pelkästään järvessä tehtävien toimien vaikutus voi jäädä lyhytaikaiseksi, jos valuma-alueelta tuleva kuormitus jatkuu suurena. Toimet vesissä ja valuma-alueella tulisi linkittää keskenään hyvin. Erilaisia hankkeita on ollut ja on käynnissä paljon. Niitä tulisi ryhmitellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden kestoa pidentää vaikuttavuuden kasvattamiseksi. Toimien vaikuttavuutta tulisi myös seurata nykyistä paremmin. Paikallisilla toimijoilla voi olla haasteita esim. omarahoitukseen liittyen, mutta paikallisten vetämät hankkeet voidaan kokea itselle läheisemmäksi kuin esim. ELY-keskusten vetämät hankkeet. Voitaisiinko paikallisia toimijoita tukea esim. hankebyrokratian hoitamisessa, jolloin kynnys hankkeen toteuttamiseen voisi madaltua? Miten yritykset voisivat auttaa hankkeiden omarahoituksessa? Hankkeilla edistetään usein vain yhtä asiaa, mutta niiden monivaikutteisuutta tulisi pystyä lisäämään. Vesistökunnostus voisi tuoda uusia mahdollisuuksia esim. virkistykseen ja matkailuun, voidaanko nämä kaikki sisällyttää samaan vesientilan parantamiseen tähtäävään hankkeeseen. Hankkeissa on tarpeen rikkoa sektorirajat ja lisätä eri osapuolten yhteistyötä kokonaisvaikuttavuuden parantamiseksi.

Vesienhoitotoimien vaikuttavuuden parantaminen

Maa- ja metsätaloudessa on jo käytössä paljon hyviä menetelmiä ja toimenpiteitä, joiden toimeenpanoa kehittämällä voidaan päästä lähemmäs tavoitetta. MTK muistuttaa, että painopisteen tulee kuitenkin säilyä edelleen toimien vapaaehtoisuudessa. Neuvonta, koulutus ja tutkimus ovat tärkeä osa vesienhoidon edistämistä. Koulutuksen osalta on tarpeen muistaa myös oppilaitokset, joissa koulutetaan eri alojen tulevaisuuden tekijöitä, ml. ammattitaitoisia vesitaloustoimien suunnittelijoita ja toteuttajia. Vesien tilaan vaikuttavista tekijöistä ja toimenpiteistä tulee olla riittävästi ajantasaista tutkimustietoa. Lisäksi veden laatua tulee seurata jatkuvasti ja kattavasti, jotta nähdään toimenpiteiden vaikutukset eri olosuhteissa ja tarvittaessa pystytään muuttamaan tai kohdentamaan toimia toisin.

Maa- ja metsätalouden korvausjärjestelmät tulee pitää erillisinä, mutta on tärkeää, että niitä voidaan käyttää sujuvasti rinnakkain valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi. Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen.

Selvitykset ym. tuottavat taustatietoa vesiensuojelun toimenpiteiden kohdentamiseksi. Vaikka tiedossa on vielä puutteita ja sitä tarvitaan lisää, ei kaikkea pystytä tutkimaan ja seuraamaan. Tiedonkeruuta on pyrittävä kohdentamaan niin, että sitä voidaan hyödyntää vesienhoidon tietoaukkojen täydentämisessä sekä toimenpiteiden kohdentamisessa ja niiden vaikuttavuuden arvioimisessa.
 
Mm. vesiensuojelun tehostamisohjelma, Helmi-elinympäristöohjelma ja NOUSU-ohjelma ovat tuottaneet hyviä tuloksia. On tärkeää, että näiden tai vastaavien rahoitus turvataan ja eri ohjelmia voidaan toimeenpanna rinnakkain laajempien kokonaisuuksien luomiseksi ja hoitamiseksi. 
 

Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt

MTK:lla ei ole asiaan lisättävää.

Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö

MTK korostaa, että ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalle on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. 

Lisäksi muistutamme tutkimustiedon viemisestä käytäntöön, mikä on usein hyvin haastavaa. Kuka varmistaa, että uusin 
tutkimustieto muuttuu toimenpiteiksi mm. kansalaistasolla? Huomioon on otettava myös koulutussektorin leikkaukset 
ja niiden vaikutukset alan toimijoiden määrään ja ammattitaitoon.

Tornionjoen vesienhoitoalue

Keskeiset kysymykset

Pohjavesien suojelu 

Pohjavesivarat ovat alueella käyttöön nähden runsaat, mutta niiden jakautuminen ei ole tasaista. Kaikki vesilaitokset käyttävät raakavetenään pohjavettä. Koska pohjavesien puhdistaminen on haasteellista tai mahdotonta ja taajamien pohjavesialueilla on riskejä aiheuttavia toimintoja, on tärkeää, että vesienhoidossa paneudutaan asiaan entistä paremmin. Jotta alueella pystytään tekemään päätöksiä pohjavesien suojeluun liittyen, on käytettävissä oltava riittävästi tietoa alueen pohjavesialueista. Esim. kaavoituksella voidaan rajata pohjavesien kannalta riskialttiita toimintoja pohjavesialueiden ulkopuolelle. Alue on kuitenkin tunnettava hyvin, jotta ei tarpeettomasti rajoiteta yritystoimintaa. Tärkeäksi aiheeksi on nostettu myös pohjavedestä suoraan riippuvaisten ekosysteemien suojelu. Näiden osalta MTK muistuttaa,  että E-luokan pohjavedestä suoraan riippuvaiset merkittävät luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaiset pintavesi- ja  maaekosysteemit ovat muun lainsäädännön nojalla suojeltuja kohteita ja näitä tulee tarkastella nimenomaan näiden säädösten kautta.

Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa

MTK tukee valuma-aluelähtöisen vesien kuormituksen ja hallinnan kehittämistä. Viljelyvarmuuden ylläpitämiseksi liiallinen vesi tulee poistaa nopeasti pellolta, mikä edellyttää toimivaa ja riittävää ojitusta. Toisaalta maan pitäisi pidättää mahdollisimman paljon vettä kasvien käyttöön. Kuivatuksen sijaan onkin tarpeen puhua pellon vesitalouden hallinnasta. Turvemaiden metsien merkitys puuntuotannossa on huomattava. MTK muistuttaa, että metsänomistajat ovat investoineet turvemaiden metsänkasvatukseen ja on tärkeää, että metsänkasvatukselle tarpeellisia suometsähankkeita voidaan tehdä jatkossakin. Kestävässä metsätaloudessa on mahdollista yhteensovittaa taloudellinen hyöty ja ympäristökysymykset. Vesiensuojelun edistämiseksi voidaan luopua taloudellisesti kannattamattomien suometsien ojien kunnostamisesta ja hyödyntää alueita ennallistamisessa. Jos kohdekohtaisen harkinnan perusteella päädytään kunnostamiseen, ojasyvyys pidetään mahdollisimman matalana ja hyödynnetään erilaisia vesiensuojelurakenteita. Valuma-aluekohtaisesta suunnittelusta saadaan tukea kohdekohtaiseen suunnitteluun, jotta kokonaisuudesta tulee paremmin hallittu. Peitteellinen metsäkasvatus on yksi tapa uudistaa metsää. MTK huomauttaa, että se ei sovi kuitenkaan kaikille kohteille.

Valuma-aluekohtaisen tarkastelun tulee ottaa eri osapuolten tarpeet huomioon. Vesienhallinnan tulee kattaa maa- ja metsätalouden lisäksi valuma-alueen muut maankäyttömuodot. On tärkeää, että yläjuoksulta tai laajoilta päällystetyiltä alueilta tulevia vesimääriä hillitään, jotta alajuoksulla vältytään ojien tulvimiselta ja voimakkaalta eroosiolta pelloilla ja ojissa. Etukäteen on tarpeen miettiä myös vaihtoehtoiset toteutusmallit, eri rakenteiden kunnossapito ja rahoitus. Parhaimmillaan valuma-aluesuunnittelulla voi lisätä vesiensuojelun vaikuttavuutta ja parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta.

Kaavoitus soveltuu huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä niiden aiheuttama kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Näiltä sektoreilta tulevaa kuormitusta voidaan parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta. Toimiin voidaan kannustaa yhteiskunnan maksamalla korvauksella, mutta myös tuotteista saatava korkeampi hinta toimisi kannusteena. Kaavoituksella ei voida velvoittaa tai ohjata aktiivisten toimenpiteiden tekemiseen. Suunnitteluvälineenä se voi ohjata kuormitusta aiheuttavia alueidenkäyttötarpeita herkkien alueiden ulkopuolelle eli estää lisäkuormitusta. Parhaiten kaavoitus soveltuu pistekuormituksen hallintaan.

Vesielinympäristöjen kunnostaminen

MTK katsoo, että mm. vesieliöstön ja kalojen elinympäristökunnostusten suunnittelu on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Uomakunnostusten merkitys voi jäädä vähäiseksi, jos kuormitus valuma-alueelta jatkuu voimakkaana. Kalojen kulun turvaamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi MTK pitää tärkeänä, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten, yhteydessä. Mm. vesiensuojelun tehostamisohjelma, Helmi-elinympäristöohjelma ja NOUSU-ohjelma ovat tuottaneet hyviä tuloksia. On tärkeää, että näiden tai vastaavien rahoitus turvataan ja eri ohjelmia voidaan toimeenpanna rinnakkain laajempien kokonaisuuksien luomiseksi ja hoitamiseksi. Vesienhoitoon liittyviä hankkeita on ollut ja on käynnissä paljon. Hankkeita tulisi ryhmitellä laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden kestoa pidentää vaikuttavuuden kasvattamiseksi. Hankkeiden tulisi ohjautua selvityksistä yhä enemmän konkreettisiin toimiin valuma-alueella. Toimien vaikuttavuutta tulisi myös seurata nykyistä paremmin. Paikallisilla toimijoilla voi olla haasteita esim. omarahoitukseen liittyen, mutta paikallisten vetämät hankkeet voidaan kokea itselle läheisemmäksi kuin esim. ELY-keskusten vetämät hankkeet. Voitaisiinko paikallisia toimijoita tukea esim. hankebyrokratian hoitamisessa, jolloin kynnys hankkeen toteuttamiseen voisi madaltua? Miten yritykset voisivat auttaa hankkeiden omarahoituksessa? Hankkeilla edistetään usein vain yhtä asiaa, mutta niiden monivaikutteisuutta tulisi pystyä lisäämään. Vesistökunnostus voisi tuoda uusia mahdollisuuksia esim. virkistykseen ja matkailuun, voidaanko nämä kaikki sisällyttää samaan hankkeeseen. Hankkeissa on tarpeen rikkoa sektorirajat ja lisätä eri osapuolten yhteistyötä kokonaisvaikuttavuuden parantamiseksi.

Vesienhoitotoimien vaikuttavuuden parantaminen

Maa- ja metsätaloudessa on jo käytössä paljon hyviä menetelmiä ja toimenpiteitä, joiden toimeenpanoa kehittämällä voidaan päästä lähemmäs tavoitetta. MTK muistuttaa, että painopisteen tulee kuitenkin säilyä edelleen toimien vapaaehtoisuudessa. Neuvonta, koulutus ja tutkimus ovat tärkeä osa vesienhoidon edistämistä. Koulutuksen osalta on tarpeen muistaa myös oppilaitokset, joissa koulutetaan eri alojen tulevaisuuden tekijöitä, ml. ammattitaitoisia vesitaloustoimien suunnittelijoita ja toteuttajia. Vesien tilaan vaikuttavista tekijöistä ja toimenpiteistä tulee olla riittävästi ajantasaista tutkimustietoa. Lisäksi veden laatua tulee seurata jatkuvasti ja kattavasti, jotta nähdään toimenpiteiden vaikutukset eri olosuhteissa ja tarvittaessa pystytään muuttamaan tai kohdentamaan toimia toisin.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Kohdekohtaiset ratkaisut lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. Metkassa metsätalouden vesiensuojeluun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota suometsän hoitoon myönnettävän tuen kautta, joka perustuu kohdekohtaiseen suunnitteluun. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia. MTK katsoo, että maa- ja metsätalouden korvausjärjestelmät tulee pitää erillisinä, mutta on tärkeää, että niitä voidaan käyttää sujuvasti rinnakkain valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi.

Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen.

Selvitykset ym. tuottavat taustatietoa vesiensuojelun toimenpiteiden kohdentamiseksi. Vaikka tiedossa on vielä puutteita ja sitä tarvitaan lisää, ei kaikkea pystytä tutkimaan ja seuraamaan. Tiedonkeruuta on pyrittävä kohdentamaan niin, että sitä voidaan hyödyntää vesienhoidon tietoaukkojen täydentämisessä sekä toimenpiteiden kohdentamisessa ja niiden vaikuttavuuden arvioimisessa.


Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt

MTK:lla ei ole asiaan lisättävää.


Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö

MTK korostaa, että ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalle on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin.

Lisäksi muistutamme tutkimustiedon viemisestä käytäntöön, mikä on usein hyvin haastavaa. Kuka varmistaa, että uusin tutkimustieto muuttuu toimenpiteiksi mm. kansalaistasolla? Huomioon on otettava myös koulutussektorin leikkaukset ja niiden vaikutukset alan toimijoiden määrään ja ammattitaitoon.

Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalue

Keskeiset kysymykset

Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa

On hienoa, että alueen lähes kaikki järvet ja joet ovat erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Karut vesistöt ovat kuitenkin herkkiä ilmastonmuutoksen ravinnekuormitusta ja vesien tummumista lisäävälle vaikutukselle. Muutamalla pohjavesialueella pohjaveden laatu on heikentynyt. Lisäksi parilla alueella on riskitoimintoja, mutta tietoa pohjaveden laadusta ei ole riittävästi. Koska pohjavesien puhdistaminen on haasteellista tai mahdotonta ja pohjavesialueilla on riskejä aiheuttavia toimintoja, on tärkeää, että vesienhoidossa paneudutaan asiaan huolellisesti. Päätöksenteon pohjaksi, mm. maankäytön suunnitteluun, on oltava riittävästi tietoa alueen pohjavesialueista, jotta ei tarpeettomasti rajoiteta mm. yritystoimintaa. Koska Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueella ei ole tehty yhtään pohjavesien suojelusuunnitelmaa eikä pohjavesialueen rakenneselvitystä, on suunnitelmille ja selvityksille tarvetta erityisesti kohteissa, jonne keskittyy jo nyt riskitoimintoja tai toimintaan on alustavaa kiinnostusta. Toimijoiden näkökulmasta on tärkeää, että alueista on etukäteen riittävästi tietoa eikä tutkimuksia aloiteta vasta hankkeita suunniteltaessa.

Teemoja kartoittavassa kyselyssä oli pohjavedestä suoraan riippuvaisten ekosysteemien suojelu koettu tärkeäksi teemaksi. Näiden osalta MTK toteaa, että E-luokan pohjavedestä suoraan riippuvaiset merkittävät luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaiset pintavesi- ja maaekosysteemit ovat muun lainsäädännön nojalla suojeltuja kohteita ja näitä tulee tarkastella nimenomaan taustalla olevien säädösten kautta.

Kaavoitus soveltuu huonosti maa- ja metsätalouden vesiensuojeluun, sillä niiden aiheuttama kuormitus on pääasiassa hajakuormitusta. Näiltä sektoreilta tulevaa kuormitusta voidaan parhaiten vähentää vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain kautta. Toimiin voidaan kannustaa yhteiskunnan maksamalla korvauksella, mutta myös tuotteista saatava korkeampi hinta toimisi kannusteena. Kaavoituksella ei voida velvoittaa tai ohjata aktiivisten toimenpiteiden tekemiseen. Suunnitteluvälineenä se voi ohjata kuormitusta aiheuttavia alueidenkäyttötarpeita herkkien alueiden ulkopuolelle eli estää lisäkuormitusta. Parhaiten kaavoitus soveltuu pistekuormituksen hallintaan.

Asiakirjassa esitetään: ”Vesistövaikutuksia lieventävien toimenpiteiden ja kompensaatiotoimenpiteiden suunnittelu tulee olla kiinteä osa hankesuunnittelua alusta lähtien.” Mitä kompensaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä? Luonnonsuojelulain osana on vapaaehtoisen ekologinen kompensaatio, (9/2023, 11 luku), mutta laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) tällaista ei ole. Jos kompensaatio otettaisiin viralliseen käyttöön, tulee sen olla vapaaehtoista myös vesiensuojelun osalta. Mikään ei kuitenkaan estä jo nyt kompensoimasta aiheutettuja haitallisia vaikutuksia. Tässä voi käyttää apuna esim. MTK:n luomaa luontoarvot.fi-palvelua, joka on markkinapaikka kohteille, joilla voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja edistää luonnonsuojelua. On tärkeää, että hankkeiden pinta- ja pohjavesivaikutuksia lieventävät toimenpiteet suunnitellaan ja otetaan käyttöön yhtä aikaa muiden toimien kanssa, sillä ennakollinen toiminta on helpompaa ja edullisempaa kuin jälkikäteen toimiminen.

Vieraslajien ja kalatautien leviämisen estäminen

---

Vesielinympäristöjen kunnostaminen

MTK katsoo, että mm. vesieliöstön ja kalojen elinympäristökunnostusten suunnittelu on osa valuma-aluekohtaista suunnittelua. Kalojen kulun turvaamiseksi tulisi tarkastella kerralla koko uomaa tai merkittävää osaa uomasta, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Kustannusten hillitsemiseksi MTK pitää tärkeänä, että kalojen kulkuesteitä poistetaan muiden töiden, kuten teiden peruskunnostusten, yhteydessä.

Mm. vesiensuojelun tehostamisohjelma, Helmi-elinympäristöohjelma ja NOUSU-ohjelma ovat tuottaneet hyviä tuloksia. On tärkeää, että näiden tai vastaavien rahoitus turvataan ja eri ohjelmia voidaan toimeenpanna rinnakkain laajempien kokonaisuuksien luomiseksi ja hoitamiseksi.


Vesienhoitotoimien vaikuttavuuden parantaminen

Maa- ja metsätaloudessa on jo käytössä paljon hyviä menetelmiä ja toimenpiteitä, joiden toimeenpanoa kehittämällä voidaan päästä lähemmäs tavoitetta. MTK muistuttaa, että painopisteen tulee säilyä edelleen toimien vapaaehtoisuudessa. Neuvonta, koulutus ja tutkimus ovat tärkeä osa vesienhoidon edistämistä. Koulutuksen osalta on tarpeen muistaa myös oppilaitokset, joissa koulutetaan eri alojen tulevaisuuden tekijöitä, ml. ammattitaitoisia vesitaloustoimien suunnittelijoita ja toteuttajia. Vesien tilaan vaikuttavista tekijöistä ja toimenpiteistä tulee olla riittävästi ajantasaista tutkimustietoa. Lisäksi veden laatua tulee seurata jatkuvasti ja kattavasti, jotta nähdään toimenpiteiden vaikutukset eri olosuhteissa ja tarvittaessa pystytään muuttamaan tai kohdentamaan toimia toisin.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkein rahoituslähde on edelleen CAP. Sen kautta toimenpiteitä ohjataan pääsääntöisesti yleisten ehtojen perusteella. Kohdekohtaiset ratkaisut lisäisivät huomattavasti jo nyt massiiviseksi paisunutta byrokratiaa. Metkassa metsätalouden vesiensuojeluun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota suometsän hoitoon myönnettävän tuen kautta, joka perustuu kohdekohtaiseen suunnitteluun. Myös luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki voivat sisältää vesiensuojelutoimia. MTK katsoo, että maa- ja metsätalouden korvausjärjestelmät tulee pitää erillisinä, mutta on tärkeää, että niitä voidaan käyttää sujuvasti rinnakkain valuma-alueella tehtävän vesiensuojelun tehostamiseksi.

Yhteiskunnan maksamien korvausten lisäksi tarvitaan toimiva järjestelmä, joka saa rahoituksensa markkinoilta. Vesiensuojelutyö tulisi ulottaa aina ruoka- ja vientiohjelmiin saakka. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun kustannukset tulee jakaantua koko arvoketjuun, sillä maa- ja metsätalous tuottavat raaka-aineita kuluttajien tarvitsemiin hyödykkeisiin tai suoraan tuotteita. Markkinalähtöisen rahoituspohjan kautta toimenpiteitä olisi mahdollista kohdentaa huomattavasti tarkemmin ja sektorirajat ylittäen.

Selvitykset ym. tuottavat taustatietoa vesiensuojelun toimenpiteiden kohdentamiseksi. Vaikka tiedossa on vielä puutteita ja sitä tarvitaan lisää, ei kaikkea pystytä tutkimaan ja seuraamaan. Tiedonkeruuta on pyrittävä kohdentamaan niin, että sitä voidaan hyödyntää vesienhoidon tietoaukkojen täydentämisessä sekä toimenpiteiden kohdentamisessa ja niiden vaikuttavuuden arvioimisessa. Vesienhoidon työohjelma, suunnittelun aikataulu sekä osallistumismenettelyt MTK:lla ei ole asiaan lisättävää.

Vesienhoitosuunnitelmaan laadittavan ympäristöselostuksen valmistelu ja sisältö

MTK korostaa, että ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalle on kerättävä laajasti kaikki uusin tutkimustieto. Jos tutkimustietoa ei ole tai se on hyvin hajanaista tai vanhaa, on se tuotava selkeästi arvioinnissa esiin. 

Lisäksi muistutamme tutkimustiedon viemisestä käytäntöön, mikä on usein hyvin haastavaa. Kuka varmistaa, että uusin 
tutkimustieto muuttuu toimenpiteiksi mm. kansalaistasolla? Huomioon on otettava myös koulutussektorin leikkaukset 
ja niiden vaikutukset alan toimijoiden määrään ja ammattitaitoon.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

Airi Kulmala
asiantuntija

Leena Kristeri
ympäristö elinvoimajohtaja

aiheet: vesienhoito, lapin ely-keskus