Suomalainen maito – nurmesta se lähtee 

Kotimaisen lypsylehmän pääasiallista ruokaa on nurmirehu. Nurmi sitoo runsasjuurisena ja monivuotisena kasvina hyvin hiiltä maaperään. Nurmiviljelyä tutkitaan ja kehitetään parasta aikaa siten, että hiilensidontaa saataisiin tehostettua entisestään. Monivuotisilla nurmikasveilla on oleellinen merkitys myös maan kasvukunnon parantamisessa, jolloin niillä voidaan ehkäistä ravinnepäästöjä ja maan eroosiota sekä vähentää kemiallisten lannoitteiden tarvetta. 

Keskimäärin lehmä syö päivässä noin 50–55 kiloa nurmesta tehtyä esikuivattua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla. Täydennysrehuna on usein ohraa, kauraa ja rypsiä sekä kivennäisiä ja vitamiineja. Suomalainen maitoketju onkin edelläkävijä soijattomassa maidontuotannossa. 

Panostus kestävyyteen maailman huippua 

Maidontuotannosta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä sekä suorasti että epäsuorasti. Useat suomalaiset meijerit maidontuottajineen ovat lähteneet pienentämään näitä päästöjä monin tavoin – muun muassa laajoilla päästömittauksilla, hiiliviljelykoulutuksella, kehittämällä metaanipäästöjä vähentäviä rehukomponentteja sekä panostamalla biokaasulla toimivaan logistiikkaan. 

Tulevaisuudessa suomalaisilla maidontuottajilla on mahdollisuus tuottaa merkittävä määrä bioenergiaa myös muun yhteiskunnan käyttöön. Karjanlannasta ja tilan ohivirroista on mahdollisuus tehdä sähköä tai biopolttoaineita biokaasutuotannon kehittyessä ja yleistyessä. 

Jo tällä hetkellä kotimaisen maidon hiilijalanjälki on alle puolet maailmanlaajuiseen vertailulukuun nähden. Suomessa lehmien tuottaman metaanin määrä on arviolta puoliintunut 1960-lukuun verrattuna. Syynä tälle on eläinten tuottavuuden kasvu ja lukumäärän vähentyminen. 

Suomalainen maidontuotanto on avainasemassa monipuolisen maiseman sekä biodiversiteetin ylläpidossa 

Vaikka osa kotieläintuotannosta on maailmanlaajuisella tasolla ongelmallista ympäristön monimuotoisuuden kannalta, on tilanne Suomessa pitkälti päinvastainen: Suomen kaikista uhanalaisesta eliölajeista lähes neljännes elää harvinaistuneissa perinneympäristöissä, kuten kedoilla, niityillä ja hakamailla. Tällaisten korkean monimuotoisuuden alueiden ylläpito nojaa pitkälti märehtijöiden – pääosin nautojen – laidunnukseen. 

Myös nurmipelloilla ja peltolaitumilla on useita positiivisia ympäristövaikutuksia: ne toimivat elinympäristöinä muun muassa monille lintu- ja pölyttäjälajeille. Maitotilojen pihapiirien, peltojen, pellonreunojen, laidunmaiden sekä metsäkaistojen luomat mosaiikkimaiset ympäristöt ovat sekä maisemallisesti että luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä osa suomalaista maaseutua. 

Suurin osa lehmistä elää pihattonavetassa 

Lähes kaikki suomalaiset lehmät ja maitotilat kuuluvat nautojen terveydenhuoltorekisteriin, Nasevaan. Lehmien terveydenhuoltoa seuraamalla edistetään eläinten terveyttä ja hyvinvointia, vastuullista eläinlääkkeiden käyttöä sekä kansanterveyttä. 

Noin 70 % lehmistä elää pihattonavetoissa, joissa ne voivat vapaasti liikkua, syödä, juoda ja levätä. Uusia parsinavetoita ei ole enää rakennettu. Alalla on vahva tahtotila lisätä lehmien ulkoilua, sillä se parantaa muun muassa lehmien sorkkaterveyttä, lihaskuntoa ja hyvinvointia. MTK:n maitovaliokunta tukee laidunnuksen ja jaloittelun lisäämistä tiloilla entisestään, ja edistää tähän kannustavia politiikkakeinoja. 

Robottilypsy lisääntyy Suomessa. Lehmä voi käydä robotilla lypsyllä omaan tahtiinsa. Yli puolet Suomessa tuotetusta maidosta on jo robottien lypsämää. Luomumaidon osuus on noin 4 % tuotetusta maidosta.  

Suomalainen maito on huippulaatuista 

Suomalainen maitoketju on jo 1920-luvulta saakka tehnyt työtä maidon hygieenisen laadun eteen, mikä näkyy meijeriin toimitetun maidon huippulaatuna. Noin 97 prosenttia tuotetusta maidosta luokitellaan vuosittain parhaaseen E-luokkaan. Suomalaisen maidon laatu kestää myös kansainvälisen vertailun, mikä kertoo maitotiloilla tehtävästä huolellisesta työstä. Kuluttajille laatutyö välittyy muun muassa laadukkaina ja turvallisina tuotteina. 

Lypsylehmien ja maidontuotannon määrät laskussa 

Maitotilojen on vuonna 2023 noin 4400, lukumäärän laskiessa vuosittain noin 6–8 %. Jäljelle jäävät tilat kuitenkin kehittävät tuotantoaan ja ovat kooltaan suurempia, jolloin tuotetun maidon määrä laskee suhteessa vähemmän - noin 2 % vuodessa. 

Maitotiloilla on keskimäärin 55 lypsylehmää. Vuonna 2023 tuotetaan noin 2 100 miljoonaa litraa maitoa ja lypsylehmien määrä laskee alle 240 000 yksilöön. 

Marjukka Mattio

asiantuntija, maitoasiamies

maito, maitovaliokunnan sihteeri, maitovaltuuskunnan asiamies

+358 50 533 8924

aiheet: maito, maidontuotanto, tuotantosuunnat, lehmä