Metsäkatoasetuksen toimeenpano-ohjeiden tarkentaminen on kovassa vauhdissa komissiossa. Maatalousneuvoston 21+3 kriitikkomaata vaativat muutoksia ja ovat saaneet keskustelun liikkeelle. Helpoin ratkaisu monelle olisi toimeenpanon lykkääminen, mutta se ei helpota esimerkiksi nauta- tai maitotilojen investointien liikkeellelähtöä Suomessa. Marttila tapasi maatalouskomissaari Janusz Wojciechowskin ja hänen tiiminsä Suomen haasteista Brysselissä 17.4.  

Ns. Itävallan kokoama paperi nostaa esiin mm. Suomessa paljon keskustelua herättäneen de minimis -rajan, esim. 0,5 ha kynnysarvon kirjoittamisen selkeästi auki komission ohjeisiin. Asetus ei sinällään anna mahdollisuutta raivata alle 0,5 ha metsäaloja ilman metsäkatoasetuksen määrittämiä sanktioita. Muutakin yksinkertaistamista tarvitaan.  

Suomella on edelleen haasteita määritelmissä, esimerkiksi siinä mikä ala on maatalouskäytössä, pääsääntöisesti maatalouskäytössä tai mikä on metsää. Metsäkatoasetuksen määritelmät eivät vastaa Suomessa nykyisin käytössä olevia maatalousmaa- ja metsämääritelmiä. Epätarkkuutta on mm. tilakeskuksen alasta ja määrittämisestä maatalouskäyttöön, ei metsätalouskäyttöön. 

Maiden riskiluokitus on kesken. Ennen kuin riskiluokitus on tehty, kaikki maat luokitellaan keskimääräisen riskin alueiksi. Monet EU-maat ja organisaatiot ovat uutta ”nollariskiluokkaa” maille, joissa metsäkatoa ei ole aiheutettu lainsäädännön velvoitteiden ym. perusteella (kuten Suomessa). Nyt ei-riskimaiden toimijat joutuvat raskaampien raportointivelvoitteiden piiriin toimeenpanon alkaessa, vaikka vapautuvat siitä luokituksen valmistuttua. 

Raportointia tekeville oleellinen asia on toimijan määrittäminen. Haastetta on niin metsäalalla kuin nautasektorilla. MMM:n ohje on, että sopimustuotannossa viljelijä ja metsäomistaja ei olisi ns. markkinoillelaskija, vaan raportoivana operaattorina on ostava sopimuskumppani. Komission suuntaviivoista voisi päätellä kuitenkin toisinkin. Erityisesti hankintahakkuissa ja ei varsinaisessa sopimussuhteessa olevien naudanlihaa tuottavien tilojen kanssa on haasteita.   

Komission tulkinnan mukaan metsän operaattorikysymyksen ratkaisu on jäsenmaan määrittelyjen vastuulla. Jäsenmaa voi tulkita operaattorin myös aikaisemman menettelyn mukaisesti. Tällöin ilmoitusta ei tarvitsisi tehdä yksittäisen hakkuun mukaan vaan ilmoitukseen voitaisiin koota useampia tai vaikka viikon hakkuut yhteen. Metsäraaka-aineen käyttöön liittyvät haasteet ovat hyvin samantapaisia kuin soijan tai palmuöljyn ketjuseurannan haasteet.  

Mikä on suuntaviivojen ja asetuksen suhde? Viime vuosina valtion tuen suuntaviivoista on puhuttu paljon. Niillä on ollut merkittävä ohjaava vaikutus jäsenmaan ja komission välisessä keskustelussa. Metsäkato on due diligence -laisäädäntöä ja hieman eri asemassa. Ohjauksen pitäisi kohdentua toimijoiden välisiin haasteisiin asetuksen velvoitteiden täyttämisessä. Ylettyvätkö suuntaviivat esimerkiksi kansalaisjärjestöjen perusteltuihin huolenaiheisiin ja vaatimuksiin, kun niitä aloitetaan käsittelemään eri oikeusasteissa. Tilanne on jossain määrin uusi myös komissiolle. Toinen suuntaviivojen haaste on sisällöllinen. Nyt luonnoksissa on sekaisin kysymyksiä/vastauksia (Q&A) ja varsinaista suuntaviivaohjausta. Q&A-osaa ei pidä tulkita suuntaviivoiksi, vaan komission ympäristöpääosaston tulkintaa ”helpottaviksi” ohjeiksi. 

Komission ohjeita ja tiedon syöttöön liittyviä määritelmiä odotetaan vielä ennen kesälomakautta. Käytännössä aikaa jää vain neljä kuukautta varsinaiseen toimeenpanon käynnistämiseen. Aikataulu on tiukka ja vaatii lähes ihmetekoa tietojärjestelmien päivittäjiltä. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: edunvalvonta, metsäkatoasetus, eu-kommissio