Maatalouden ehdollisuutta on toteutettu maakohtaisen CAP-strategian kautta. Nyt komissio lupaa ohjata NRP-suunnitelmilla jäsenmaiden EU-rahoituksen käyttöä. Toivottavasti yksinkertaisemmin kuin nyt yli tuhatsivuisen CAP-strategian kautta. Poliittisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää merkittävää erillistä maatalousrahoitusta ja sen kahta työvälinekokonaisuutta.

EU:n talousarvion omat varat ovat peräisin pääasiassa kolmesta perinteisestä lähteestä: jäsenvaltioiden bruttokansantuloon (BKT) perustuvista maksuista ja arvonlisäveron (ALV) osuudesta sekä tulleista. Neljäs, uudempi tulonlähde, joka otettiin käyttöön vuonna 2021, on jäsenvaltioiden tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrään perustuva maksu. BKTL:ään perustuva maksu on suurin tulonlähde, ja koko järjestelmä on suunniteltu varmistamaan, että EU:n vuotuiset tulot vastaavat sen vuotuisia menoja.  

• BKT:hen perustuvat maksut: Jokainen jäsenvaltio maksaa EU:lle yhtenäisen prosenttiosuuden bruttokansantulostaan. Tämä on EU:n suurin ja merkittävin tulonlähde. Nykyisellä kaudella maksuprosentti on 1,113 %. Komissio esittää merkittävää kasvua tasoon 1,26 %. 
• ALV-pohjaiset maksut, jossa jäsenvaltiot siirtävät osan kansallisista arvonlisäverotuloistaan EU:n talousarvioon (0.3 %). 
• Voimakkaasti pienenevä summa koostuu EU:hun tuotavista tavaroista perittävistä tullimaksuista. Vuodesta 2021 lähtien jäsenvaltiot pidättävät 25 % näistä tulleista perintäkustannustensa kattamiseksi.  
• Muovijätteeseen perustuvaa maksua 1.1.2021 alkaen peritään maksu, joka perustuu kunkin maan tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrään. 

Heinäkuun MFF-esityksessä komissio tarkentaa uusia omia varoja EU:n päästökauppajärjestelmä ETS1, hiilirajamekanismi CBAM, ei-kerätty elektroniikkajäte E-Waste, tupakkaveron minimitasosta 15 % TEDOR ja suuryritysvero CORE sekä nykyisten sääntöjen tarkistaminen (perintäpalkkion alentaminen 10 %:iin, muoviveron inflaatiokorotus ja läpinäkyvyyden parantaminen – ei korjausmenettelyä jäsenmaksuihin enää). Komission esityksillä tavoitellaan summaa, joka vastaisi puolta NextGenerationEU-lainojen pääomasta. Aikaisemmin sovittu, että 2028 mennessä pitäisi päättää uusista välineistä, joilla EU:n lainat kuitattaisiin. 

Komission puheenjohtajan von der Leyenin viime kesänä esittämät poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komission 2024–2029 kaudelle lupasivat uudistuksia seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen 2028–2035. Painotusta turvallisuuteen, digitalisaatioon mutta myös maatalouteen ja koheesioon. Uuden rahoituskehyksen pitäisi olla strategisempi, yksikertaisempi, joustavampi, nopeampi ja vaikuttavampi. Skaala on laaja. Linjaukset voisivat tarkoittaa mm. maatalouspolitiikan osittaista kansallistamista. Von der Leyenin linjaukset edellyttävät EU:n talousarvion tulopuolen merkittävää vahvistamista, jotta voidaan varmistaa tavoitteisiin nähden riittävä ja kestävä rahoitus.  

Komissaari Hansenin esittelemä maatalousvisio loi odotuksia, joiden toteuttamiseen tarvitaan vahva rahoitus monivuotiseen rahoituskehykseen. Komission ehdotus ei tähän vastaa. Vaikka siirryttäisiin lähemmäksi yhden rahaston malia (single fund), komissio ei kuitenkaan ole luopumassa rahojen käytön kohdentamisesta tai valvonnasta. Rahoitukselta edellytetään ehdollisuudesta, mitä vastaan voitaisiin varoja käyttää. Strategiset prioriteetit jäävät tyhjiksi puheiksi, jos taustalla ei ole budjetointia ja sen seurantaa.   

Koronaelvytyksen seurauksena ja samalla vastuksena USA:n IRA-pakettiin komissio ja eri jäsenmaat omien voimavarojensa puitteissa ovat lisänneet erilaisia kansallisia teollisuustukia. Ilmeinen tarve on kilpailukykyrahastoon, jotteivat maksukykyiset ja -haluiset jäsenmaat vääristä sisämarkkinoiden kilpailutilannetta omilla tukipaketeillaan. Komission ehdotuksessa mainitaan Eurooppalainen kilpailukykyrahasto (European Competitiveness Fund) ja Eurooppalainen puolustusrahasto (European Defence Fund).  Maa- ja metsätalouden osalta on tärkeää, miten biotalouden kilpailukyky ja ruokaturvan rooli osana kokonaisturvallisuutta huomioidaan. EU:n itärajan turvaaminen alueella olevien elinkeinojen kilpailukyvyn varmistamiseksi on osa eurooppalaista turvallisuutta.    
 

Maatalous- ja aluepolitiikan rooli EU:n budjetissa  

Maatalouden ja aluepolitiikan eli koheesion roolit ovat olleet aina suuret EU:ssa. Rahoituskehyksen rakenteelliset muutokset vaikeuttavat vertailua eri kehyksien välillä. Maatalous- ja aluekehitys muodostivat noin 80 % EU:n menoista 90-luvulla. Maatalous- ja luonnonvara-alalle lasketaan nyt kohdistuvan 23–25 % budjetista. Viimeisessä maatalousuudistuksessa merkittävä osa maataloustuesta on kohdennettu ympäristö- ja ilmastotoimien rahoittamiseen. Suomen maatalouspolitiikan toteuttamisen kannalta haasteellisin perintö tulevalle rahoituskaudelle olisi maaseudun kehittämisen ns. kakkospilarin rahoituksen jäädyttäminen ja mahdollisuus siirtää kakkospilarin toimia ykköspilariin. Vaikka asia tuntuu pieneltä yksityiskohdalta, se on syömässä Suomelle tärkeän maaseudun kehittämisen (ympäristö- ja ilmastotoimien) uskottavuutta. Suomi on kansallisesti osarahoittanut kakkospilarin ympäristötoimia, mutta nyt monet maat ovat siirtäneet samoja toimenpiteitä kokonaan EU:n rahoitettavaksi suorien tukien ykköspilariin, välttääkseen kansallisen lisärahoituksen.   

Komission puheenjohtajan von der Leyenin johtamassa ehdotuksessa unohdetaan strategisen dialogin lupauksen samoin kuin komissaari Hansenin esittelemässä maatalousvisiossa esiin nostetut asiat, kuten EU:n on parannettava mm. maanviljelijöiden ja alueiden elämänlaatua ja toimeentuloa Euroopassa. Samalla kauppapoliittiset ratkaisut ovat vesittämässä tavoitteet markkinoiden toimivuudesta ja kyvystä huolehtia viljelijöille oikeudenmukaiset ja riittävät tulot. 

EU:n tuottaja- ja maatalousosuuskuntajärjestö COPA-COGECA korostaa kannanotoissaan vahvan rahoituksen tarvetta ja erillistä kahden pilarin maatalousrahoitusta myös tulevaan rahoituskehykseen. Strategisissa painopisteissä ja keskusteluissa sekä maaseutuvisiossa ilmaistu poliittinen tahtotila konkretisoituu rahoituspäätöksissä.   

Komissio ei ole vielä esitellyt maakohtaisia laskelmia rahoituskehysehdotuksen vaikutuksista. Minimissään tulotukeen käytettävä rahamäärä laskee n. 20 % nykytasosta. Jäsenmaan haluun ja kykyyn rahoittaa muita maatalouteen ja maaseutuun kohdistuvia toimia vaikuttaa jäsenmaakohtaiseen arvioon. Ehdotuksessa viitataan ennallistamiskustannusten korvaamiseen ja EU:n itärajajärjestelyihin, mutta toimille ei ole tarjolla lisärahoitusta. 

MTK:n tavoitteet: 

• Maatalouspolitiikka on EU:n keskeinen prioriteetti. Politiikan tavoitteena on oltava kilpailukyvyn vahvistaminen, maatalousväestön taloudellisen tilan elvyttäminen sekä tuotannon mahdollistaminen kestävällä tavalla myös epäsuotuisilla alueilla. COPA-COGECA on esittänyt maatalouden suhteellisen osuuden säilyttämistä kasvavan budjetin sisällä, jolloin huomioitaisiin inflaation aiheuttamat leikkaukset ja samalla huomioitaisiin maatalouden prioriteettiasema työohjelmassa.     
• Maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitus EU:n budjetissa toteutetaan jatkossakin selkeällä tulotuki ja kehittämismallilla. Maaseudun kehittäminen (II pilari) on Suomessa toiminut hyvin.   
• MTK tukee esillä ollutta esitystä lisätoimenpiteiksi EU:n itärajan tuki-instrumentiksi, mutta sille tarvitaan erillinen rahoitus.  
• Uusia rahoitusvälineitä tulee rakentaa vain silloin, jos samalla muutetaan jäsenmaiden rahoituksen painopistettä ja ne ovat keruukustannuksiltaan tehokkaita.   
• Uusien haasteiden edessä EU tarvitsee jäsenmailtaan kasvavaa jäsenmaksukertymää. 

• Katso koko Bryssel-agenda

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: bryssel-agenda, eu-politiikka