Elintarvikemarkkinalain uudistus – reilumpien ruokamarkkinoiden suunta on oikea, mutta tahti ei saa hidastua

Takaisin Elintarvikemarkkinalain uudistus – reilumpien ruokamarkkinoiden suunta on oikea, mutta tahti ei saa hidastua

Artikkeli – Maatalous ja suomalainen ruoka

Elintarvikemarkkinalain uudistus – reilumpien ruokamarkkinoiden suunta on oikea, mutta tahti ei saa hidastua

05.02.2026

Elintarvikemarkkinalain muutosesitys on etenemässä eduskuntaan lähiviikkoina. Sen myötä myös keskustelu ruokamarkkinoiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta varmasti kiihtyy. Uudistukselle on poikkeuksellisen vahva poliittinen ja parlamentaarinen tuki. Uudistusta on pohjustettu niin Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän (MAKA) loppuraportissa kuin Orpon hallitusohjelmassa. Vahva yhteisymmärrys vallitsee siitä, että suomalainen ruokaketju tarvitsee reilummat pelisäännöt.

Suomalainen ruokaketju on viime vuosina muuttunut voimakkaasti. Markkinat ovat keskittyneet, kaupan omien merkkien markkinaosuus on kasvanut ja kustannusten heilahtelu on koetellut koko ketjua. Samaan aikaan viljelijöiden neuvotteluvoima on käytännössä heikentynyt. Tämä ei ole kenenkään etu – ei tuottajien, teollisuuden eikä pitkällä aikavälillä kuluttajien.

Kaupan väitteet ovat retoriikkaa – ei faktaa

Julkisuudessa esitetyt vähittäiskaupan väitteet uudistusta vastaan ovat pitkälti puhdasta propagandaa. Lainvalmistelun aikana kauppa ei ole esittänyt väitteidensä tueksi mitään konkreettisia faktoja tai riippumatonta tietoa. Syy on yksinkertainen: pitäviä argumentteja ei ole.

Siksi keskusteluun heitetään väitteitä, että MTK haluaisi kieltää kaikki private label -tuotteet, että kotimainen ruoka katoaisi kaupoista, tai että uudistus nostaisi ruoan hintaa ja eniten kärsisi pienituloinen. Tällaiset väitteet eivät perustu todellisuuteen.

MTK:n tavoite ei ole poistaa kaupan omia tuotemerkkejä. Private label -tuotteet ovat tärkeä osa toimivaa ruokajärjestelmää, ja ne tuovat kuluttajille valikoimaa sekä kilpailua. Se, mitä lakiuudistuksella todella tavoitellaan, on paljon arkisempi ja rakentavampi asia:
liikesalaisuuksien väärinkäytön, uhkailun ja kiristyksen loppuminen sekä aidon yhteistyön vahvistaminen koko ruokaketjussa.

Kyse on siitä, että vahvempi ei voi käyttää asemaansa väärin ja heikompi ei jää ilman suojaa. Kun pelisäännöt ovat reilut, PL-tuotteetkin kehittyvät terveellä tavalla: kilpailun ja tuotekehityksen kautta, ei painostuksen ja epäselvien sopimusten kustannuksella.

Käänteinen todistustaakka on iso askel oikeudenmukaisempaan suuntaan

Uudistuksen keskeinen elementti on käänteinen todistustaakka. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos ostajan voidaan tavarantoimittajan selvityksen perusteella olettaa toimineen lainvastaisesti, on ostajan pystyttävä osoittamaan toimineensa lain hengen mukaisesti.

Tämä muutos on tärkeä siksi, että jo pelkkä pelko kostotoimista on aiemmin estänyt monia tuottajia nostamasta esiin epäkohtia. Uusi sääntely madaltaa kynnystä ilmoittaa kostotoimista, korottaa ostajan kynnystä käyttää kostotoimia ja lisää läpinäkyvyyttä. Samalla se myös kannustaa kaikkia osapuolia toimimaan ennakoitavasti.

Valtuutetun roolia on vahvistettava, ei kavennettava

Elintarvikemarkkinavaltuutettu on suomalaisessa järjestelmässä keskeinen luottamuksen rakentaja. Valtuutetun tulee voida puuttua epäkohtiin silloin, kun niitä ilmenee – myös yksittäisiin tapauksiin, joissa on kyse kohtuuttomista sopimusehdoista. Yksittäiset tapaukset ovat usein juuri niitä, joissa väärinkäytökset näkyvät ensimmäisenä.

Jos valtuutettu jätetään ilman toimivaltaa ratkaista näitä tilanteita, laki menettää osan tehostaan. Uudistuksen tavoitteena ei ole lisätä byrokratiaa vaan varmistaa, että pelisääntöjä todella noudatetaan.

Tieto kuuluu koko ketjulle – ei vain vahvimmille

Yksi uudistuksen ydinkohdista liittyy tietoon. Kaupan hallussa oleva menekki- ja myyntidata määrittää neuvotteluasemia enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Kun tieto ei liiku, myös tuotantoketju toimii sokkona: investointeja lykätään, riskejä vältellään ja innovaatioita jää syntymättä.

Tietoepätasapaino näkyy lopulta myös kuluttajalle. Tasaisemmin jakautuva tieto luo vakautta, ennakoitavuutta ja terveempää kilpailua. Se tukee niin kotimaista teollisuutta, kuluttajan valinnanvapautta kuin myös PL-tuotteiden tervettä kehitystä.

Kohti yhteistyöhön perustuvaa ruokajärjestelmää

Lain uudistamisessa ei ole kyse siitä, että jokin ketjun osa olisi voittaja ja toinen häviäjä. Kyse on siitä, että ruokaketju toimii vain, jos sen kaikki osapuolet voivat luottaa toisiinsa. Läpinäkyvät sopimukset, tasapuolinen tieto ja selkeät pelisäännöt luovat pohjan yhteistyölle.

Kun epäasialliset painostuskeinot poistuvat, syntyy tilaa aidolle kumppanuudelle – myös PL‑tuotteiden kehityksessä. Kaupan omien merkkien ei tarvitse olla ongelma. Ongelma syntyy vasta silloin, jos niitä käytetään vallan välineenä sen sijaan, että ne olisivat osa tervettä kilpailua ja kuluttajan valikoimaa.

Mitä seuraavaksi?

Elintarvikemarkkinalain uudistus etenee seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn, jossa odotettavissa on reipashenkistä keskustelua markkinoiden toimivuudesta. Lain läpimenossa ei pitäisi olla mitään epäselvää, kun uudistuksen pohjana on Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportti. Samaan aikaan Brysselissä EU:n komissio valmistelee ns. UTP-direktiivin uudistusta, joka luo pohjaa elintarvikemarkkinalain seuraaville uudistuksille. MTK:n vaikuttamistyö reilumpien markkinoiden luomiseksi ei siis pysähdy tähän kevääseen, vaan kiristetään tahtia EU-vaikuttamisessa.

Ruokamarkkinoiden lainsäädännön parantaminen niin kansallisella kuin EU-tasolla on tärkeä askel kohti toimivampaa ruokajärjestelmää. Lainsäädäntö ei ratkaise kaikkea, mutta se luo perustan tulevaisuudelle, jossa suomalainen ruoka voi menestyä reilun kilpailun ja tasapuolisten ehtojen kautta. Ruokaketju työllistää yli 300 000 henkilöä koko maassa ja markkinoiden parempi toimivuus luo myös kasvumahdollisuuksia. Kun markkina toimii, hyötyjiä ovat kaikki: viljelijät, teollisuus, kauppa ja kuluttajat. Tämän takia uudistus on paitsi poliittisesti perusteltu, myös taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti välttämätön.