Mistä asetuksessa on kyse? 

EU:n ennallistamisasetus perustuu EU:n biodiversiteettistrategiaan, joka painottaa suojeltujen alueiden lisäämistä ja luonnon tilan parantamista. Asetuksella pyritään parantamaan luonnon tilaa sekä edistämään ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Asetuksen sääntelyn ytimessä ovat yleistavoite ja elinympäristökohtaiset ennallistamistavoitteet sekä kansalliset ennallistamissuunnitelmat.

Ennallistamisasetus koskee laajasti erilaisia maa- ja vesielinympäristöjä. Vaikka asetuksen nimessä on esillä ennallistaminen, se velvoittaa myös muuhun luonnon tilan parantamiseen. Jotta tavoitteet luonnon kannalta positiivisesta suunnasta voidaan saavuttaa, kyse tulee olemaan paitsi positiivisen aikaansaamisesta, myös negatiivisen vähentämisestä. 

Mitä asetus vaatii?

Ennallistamisasetuksen yleistavoite on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja meripinta-alasta sekä vuoteen 2050 kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit ovat luonnon tilaa parantavien toimien piirissä.

Yleistavoite konkretisoituu useiden tarkempien elinympäristökohtaisten vaatimusten kautta. Asetuksella tehostetaan EU:n luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanoa vaatimalla toimia tietyillä luontotyypeillä ja tiettyjen lajien elinympäristöissä. Näiden osalta on tehtävä ennallistamista ja palauttamista sekä estettävä heikentymistä. Lisäksi asetuksessa on erilliset artiklat kaupunkialueille, virtavesille, pölyttäjille, maatalousympäristöille ja metsille.

Maa- ja metsätalouteen ennallistamisasetus tulee vaikuttamaan sekä suoraan että välillisesti, koska maa- ja metsätaloudella on yhteys paitsi niitä nimenomaisesti koskeviin artikloihin, myös esim. vesi- ja pölyttäjäasioihin. Suoraan maatalouden osalta asetuksessa vaaditaan maatalousluonnon tilaa kuvaavien indikaattoreiden positiivista kehitystä (esim. linnut ja perhoset) sekä turvepeltojen ennallistamista ja vettämistä. Suoraan metsien osalta vaaditaan metsäluonnon tilaa kuvaavien indikaattoreiden (esim. linnut ja lahopuu) positiivista kehitystä.

Tavoitteisiin pääsemiseksi asetuksessa on sääntelyä myös kansallisten ennallistamissuunnitelmien tekemisestä sekä seurannasta ja raportoinnista.

Miten asetusta käsiteltiin ja miten siitä päätettiin? 

Komissio julkaisi asetusehdotuksen kesällä 2022, mikä käynnisti EU-tasolla lainsäädäntöprosessin. Euroopan parlamentti ja jäsenmaita edustava neuvosto päättivät ensin omista kannoistaan esittämällä muutoksia komission ehdotukseen. Komission, parlamentin ja neuvoston näkemyksiä sovitettiin yhteen kolmikantaneuvotteluissa, jotka päättyivät loppuvuonna 2023. Asetuksen voimaantulo edellytti neuvottelutuloksen eli lopullisen asetuksen hyväksymistä parlamentissa ja neuvostossa. Parlamentti hyväksyi asetuksen helmikuussa 2024 ja neuvosto kesäkuussa 2024. Lopullinen asetus on monen kohdan osalta erilainen kuin komission alkuperäinen ehdotus.

Suomessa muodostettiin ennallistamisasetusta koskeva kansallinen kanta, joka oli koko lainsäädäntöprosessin ajan kriittinen. Suomi piti ongelmallisena etenkin asetuksen toimeenpanosta Suomelle aiheutuvia kustannuksia. Suomi ei neuvoston viimeisessä käsittelyssä kannattanut asetuksen hyväksymistä.

Miten asetusta toimeenpannaan Suomessa ja millaisia vaikutuksia asetuksella on?

Kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnos on toimitettava komissiolle kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Suunnitelmassa kuvataan, mitä Suomessa tehdään asetuksen velvoitteiden täyttämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmaa tehtäessä selviävät aiempaa tarkemmin myös asetuksen ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

Lainsäädäntöprosessin aikana esillä olleet arviot asetuksen vaikutuksista perustuivat erityisesti komission ja Luonnonvarakeskuksen julkaisemiin tietoihin. Huomio kiinnittyi etenkin taloudellisiin vaikutuksiin. Komission arvion mukaan Suomessa vuosikustannukset olisivat yli 0,93 miljardia euroa. Suomen osuus olisi euromääräisesti jäsenmaiden kolmanneksi suurin ja BKT:hen suhteutettuna suurin. Luonnonvarakeskus puolestaan arvioi komission ehdotuksen vaikutuksia esittämällä, että luontotyyppien ennallistamistoimet koskisivat 2–6 miljoonaa hehtaaria ja tarkoittaisivat 13–19 miljardin euron toimenpidekustannuksia vuoteen 2050 mennessä.

Esitettyihin arvioihin on liittynyt merkittävää epävarmuutta, sillä ne ovat perustuneet monelta osin oletuksiin ja kattaneet vain osan asetuksen sisällöstä. Arvioiden tarkkuus on kyseenalaista myös siksi, että lopullinen asetus on erilainen kuin arvioiden perustana ollut komission ehdotus. Toteutuvien vaikutusten kannalta merkittävää on lisäksi se, että kansallisen toimeenpanon yhteydessä tehtävillä valinnoilla voidaan vaikuttaa esim. aiheutuviin kustannuksiin. Epävarmuuksista huolimatta on kuitenkin selvää, että asetus on myös taloudellisten vaikutusten kannalta erittäin merkittävä.

Vielä on liian aikaista sanoa, mitä asetus tarkoittaa yksittäiselle maatalousyrittäjälle tai metsänomistajalle. Toimeenpanoa tehtäessä keskustellaan kuitenkin varmasti esimerkiksi talousmetsien luonnonhoidosta, suojeltujen alueiden lisäämisestä sekä maa- ja metsätalouteen vaikuttavista ohjauskeinoista kuten lainsäädännöstä ja tuista.

Mitä mieltä MTK on ennallistamisesta sekä ennallistamisasetuksesta ja sen toimeenpanosta? 

MTK on sitoutunut siihen, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysäytetään ja kehitys käännetään elpymisuralle. Tämän toteutumiseksi tarvitaan myös ennallistamista ja muuta luonnon tilan parantamista. MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartassa esitetään lukuisia ennallistamisasetuksen tavoitteita tukevia toimenpiteitä. Tiekartta tulee olemaan tärkeä työkalu, jonka avulla MTK muodostaa rakentavia kantoja ja ehdotuksia kansallista ennallistamissuunnitelmaa varten.

Vaikka MTK kritisoi ennallistamisasetusta voimakkaasti lainsäädäntöprosessin aikana, kyse ei ole ollut asetuksen tavoitteiden vastustamisesta vaan ongelmallisen sääntelyn kehittämisestä. Komission ehdotus oli heikosti valmisteltu, käytäntöön sopimaton ja hyväksyttävyyden puutteesta kärsivä. Merkittävimpiä ongelmia olivat joustamattomuus, liian vähäiset mahdollisuudet kansalliselle harkinnalle, eri tavoitteiden yhteensovittamistarpeiden sivuuttaminen ja puutteelliset vaikutustenarvioinnit.

Edunvalvonnalla onnistuttiin vaikuttamaan asetuksen sisältöön huomattavasti. Lopputulos on selvästi parempi kuin komission alkuperäinen asetus. Tästä huolimatta asetukseen jäi Suomen sekä suomalaisen maa- ja metsätalouden kannalta hankalia kohtia. MTK lähtee jatkossa tehtävässä edunvalvonnassa siitä, että nämä riskit järkevällä kansallisella toimeenpanolla poistetaan ja minimoidaan. Tässä vaiheessa mitään ei siis ole lopullisesti hävitty tai menetetty, vaikka haasteita varmasti tulee vastaan. MTK:n edustamien tahojen ja koko Suomen näkökulmasta kohtuullinen ja tyydyttävä käytännön toimeenpano on mahdollista, kunhan kansallista yksituumaisuutta tasapainoisten ratkaisujen valitsemiseen ja niiden puolustamiseen komission suuntaan löytyy.

Kansallisen ennallistamissuunnitelman tekemisessä ja muussa toimeenpanossa MTK:n edunvalvonnan kärkenä tulee olemaan järkevyys. Avainsanoja ovat erityisesti joustojen hyödyntäminen, toimien vaikuttava ja kustannustehokas kohdentaminen, hyväksyttävyys, vapaaehtoisuus, omaisuuden suoja ja toimien rahoituksen järjestäminen. MTK pitää tärkeänä, että työ kansallisen ennallistamissuunnitelman tekemiseksi aloitetaan viipymättä. Järkevien ratkaisujen hakeminen ei ainakaan helpotu, jos kiire pääsee yllättämään.

Anna-Rosa Asikainen

juristi, luonnonsuojelu

luonnonsuojelun lakiasiat

+358 20 413 2454

+358 40 920 9858

aiheet: luonnon monimuotoisuus, ennallistaminen