Suomessa muutosta kuvaa hyvin kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteko. Tavoitteena on löytää enemmän kumppanuutta, jossa suomalaisten yritysten osaamisella ja investoinneilla saadaan kasvatettua yhteistyötä ja hyödytettyä molempia osapuolia. Perinteinen apumuotoinen tuki on jäämässä kokonaan sivuun. Muutos on ollut näkyvissä monessa maassa jo vuosia. 

Kun kumppanuudessa korostuu lainamuotoiset tukivälineet, hätäapu on edelleen tärkeä ja valitettavasti kasvava tukimuoto. Sodat, ilmaston ääri-ilmiöt, kuivuus ja rankkasateet, poliittinen epävarmuus ajavat ihmisiä hätäavun tarpeeseen. Onneksi siihen löytyy edelleen rahoitusta länsimaista ja myös yksityiseltä sektorilta.  

Kriisien uutisointi Ukrainasta, Gazasta, Syyriasta sokaisevat ihmiset näkemästä taustalla olevia muutostarpeita. Jo pitkään EU:n ja Afrikan Unionin maatalousministerikokouksessa on pyritty avaamaan ongelmavyyhtiä, jossa perimmäisenä ongelmana on investointienpuute paikalliseen ruuan arvoketjuun. Tuonti on ollut liian helppo ratkaisu hoitaa suurten kaupunkien ruokaturvahaasteita, ja samalla omat tuottajat painivat edelleen samoissa ongelmissa kuin aikaisemminkin. Tuotantoa ei ole päästy kehittämään, kun arvoketjun toiminta on puutteellista.  

Yli 800 miljoonaa kärsii aliravitsemuksesta tai nälästä. Tilanne on vain pahentunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Maailman tuottajajärjestö WFO listasi viljelijälähtöisiä toimija, joilla ruokahävikkiä ja -jätettä voitaisiin vähentää ja silläkin parannettaisiin ruuan saatavuutta 150 miljoonalle ihmiselle. Hävikki myös leikattaisi 4 % kasvihuonekaasupäästöjä. 

Vaikka ongelmat tiedetään ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa ”EI nälkää” on listan kakkosena, rahoitusta ei ole onnistuttu tai osattu kohdistaa alkutuotannon kehittämiseen. Hyvin kuvaavaa on, että tutkimusten mukaan ilmastorahoitus tavoittaa entistäkin vähemmän pienviljelijöitä ongelma-alueilla. Vielä pari vuotta sitten rahoituksesta 1,7 % kohdistui viljelijöille IFADin selvityksissä, 

Keskeinen muutosvoima tässä työssä on tuottajat ja heidän järjestönsä. AgriCordin toiminnanjohtaja Katja Vuori kuvasi tilaisuudessa, miten AgriCord-verkosto on ollut ratkomassa kehityshaasteita. Nyt esimerkiksi puhutaan tuottajajärjestöjen merkityksestä AU:n ja EU:n maatalousministerikonferenssissa.

Afrikassa, kuten ei monessa muussakaan paikassa, viljelijät eivät ole mukana päättämässä heitä koskevissa asioissa.

Euroopalla on tässä paljon kokemuksia jaettavana.  Puhujalistalta löytyy hyvin suomalaisia. Nuorten edustajana paikalla on Katariina Latva ja tuottajajärjestöpuheenvuoron Euroopan näkökulmasta käyttää WFO:n hallituksen jäsen Kati Partanen.  

Historiansa aikana MTK on ollut monessa vaiheessa kehitysyhteistyössä aktiivinen toimija. 80-luvulla Talonpojan Afrikka oli merkittävä osaamisen ja koulutuksen vientihanke. 2000-luvulla MTK:n kehitysyhteistyöpanostukset ovat yhdistetty FFD:n toiminnaksi yhteistyössä SLC:n, Osuustoimintakeskus Pellervon ja ProAgrian kanssa.  Työ on nyt organisoitu osaksi tuottajajärjestöjen aikanaan perustaman AgriCord verkoston työksi. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: mtk, ffd, kehityspolitiikka