null Lausunto metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän asetuksista

Lausunto

Lausunto metsätalouden määräaikaisen kannustejärjestelmän asetuksista

17.11.2022

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry esittää asetusluonnoksista seuraavat huomiot:


Valtioneuvoston asetus metsätalouden määräaikaisesta kannustinjärjestelmästä annetun lain voimaantulosta

 

Kestävän metsätalouden rahoituslaki on voimassa 31.12.2023 saakka. Uuden kannustejärjestelmälain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2024 alusta. Uuden lain käyttöönotto edellyttää kuitenkin komission hyväksyntää.

MTK pitää tärkeänä, että nykyisen kemera-järjestelmän ja uuden kannustejärjestelmän väliin ei syntyisi taukoa. Jatkossa taimikon- ja nuoren metsän hoidon tuelta ei edellytettäisi ennakkohakemusta ja tuki maksettaisiin ns. de minimis -tukena, eikä sitä ilmoitettaisi komissiolle. Mikäli komission hyväksyntä uudelle kannustejärjestelmälle viivästyy, tulisi selvittää olisiko uusi taimikon- ja nuoren metsän hoidon tuki mahdollista saattaa voimaan kuitenkin jo vuoden 2024 alusta, vaikka muilta osin uusi kannustejärjestelmä saatettaisiin voimaan myöhemmin.


Valtioneuvoston asetus metsätalouden kannustinjärjestelmästä


Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva kannustinjärjestelmää koskeva lakiestys ja sitä täydentävä luonnos valtioneuvoston esitys pohjautuvat pitkälti ns. METKA-työryhmän esitykseen. Tuettavien työlajeista ja niitä koskevista rahoitusehdoista on siis jo käyty vuoropuhelua metsäalan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. MTK pitää esitettyjä tukiehtoja ja tukitasoja pääosin perusteltuina. Asetusluonnoksessa on joitakin kohtia, joihin MTK kaipaa selkeytystä tai esittää muutosta:



Taimikon ja nuoren metsän hoito


Esityksen mukaan aiemman läpimittarajan asemasta siirryttäisiin jäljelle jäävän puuston pituusrajaan.

MTK korostaa, että METKA-työryhmän työn jälkeen energiamarkkina on muuttunut turpeen saatavuuden heikkenemisen sekä Venäjän puun tuonnin loppumisen jälkeen. Tästä syystä asetusluonnoksen 12 metrin pituusrajaa on syytä tarkastella uudelleen. Vaihtoina olisivat joko säilyttää 16 cm läpimittaraja tai nostaa pituusrajaa.

Riukuuntuneissa kohteissa, joissa taimikonhoito on viivästynyt, harvennuksen jälkeinen puuston pituus ylittää asetusluonnoksessa esitetyn 12 metrin rajan, vaikka sekä poistetun että jäljelle jäävän puuston läpimitta ja runkotilavuus ovat pieniä. Kohteiden pituusrajaa tulisikin nostaa, jotta nuorten metsien hoitorästejä saataisiin purettua ja kohteilta korjattua pieniläpimittaista puuta energiakäyttöön. Luonnonvarakeskuksen laskelman perusteella lehtipuuvaltaisten kohteiden oikea pituusraja olisi 15 metriä (keskimäärin koko maassa). Havupuilla hieman alempi. Pituusraja tulisikin nostaa vähintään 14 metriin.

Lisäksi MTK esittää, että kohteelta kerättävän pienpuun kertymävaatimusta lasketaan 35:stä 30:een kuution hehtaarilta ja pohjoisessa Suomessa 25:stä 20:een kuution hehtaarilta, jotta varmistetaan, ettei järjestelmä ohjaa liian voimakkaisiin hakkuisiin.

Asetusluonnoksessa taimikon ja nuoren metsän hoidon tukitasoksi esitetään 240 euroa hehtaarilta. Kohteille, joilta kerätään pienpuuta, tukitasoksi esitetään 470 euroa hehtaarilta. Tuen tulisi kannustaa taimikoiden oikea-aikaiseen ja kustannustehokkaaseen hoitoon. Tuesta suuremman osuuden tulisikin kohdistua ns. perustukeen. MTK esittää, että taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki olisi 270 euroa hehtaarilta ja korotus kohteille, joilta kerätään pienpuuta, 200 euroa hehtaarilta.


Terveyslannoitus


Asetusesityksen 9§:n toisen ja neljännen momentin sisältöä on syytä selkeyttää.

Toisessa momentissa todetaan, että ”terveyslannoituksen vesitalouden kunnon arvioinnissa tulee huomioida, että terveyslannoitus lisää puuston haihduntaa ja laskee veden pinnan tasoa kasvukaudella, vaikka ojia ei kunnosteta”. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, että kohteen vesitalouden katsotaan olevan kunnossa, jos terveyslannoituksella arvioidaan saavutettavan sellainen kasvun ja haihdunnan lisäys, joka pitää vedenpinnan tason kasvukaudella riittävän alhaalla ilman ojien kunnostusta. Kohteelta ei siis edellytettäisi, että vesitalous on kunnossa jo ennen lannoitusta. Tämä olisi syytä selkeästi todeta asetuksessa. Nykyisessä muodossa kirjaus ei ole riittävän selkeä.

Neljännen momentin lauseen ”Edellä mainitusta kasvatuskelpoista taimikkoa koskevasta vaatimuksesta voidaan poiketa niillä kuvoilla, joilla kasvatushakkuuta ei ole suoritettu metsälain (1093/1996) 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, josta seuraa metsän uudistamisvelvoite.” merkitys on mahdoton ymmärtää. Asetusesityksen taustamuistiosta selviää, että ko. kohdalla tarkoitetaan jatkuvan kasvatuksen kohteita, joilla terveyslannoitus voidaan tehdä koko kohteella, vaikka ko. kohteeseen sisältyville pienaukoille ei vielä olisikaan syntynyt vaadittua 0,7 metrin taimikkoa. Säädöstekstin tulisi olla tuensaajien ymmärrettävissä. Ko. kohta voitaisiin ilmaista seuraavsti: Edellä mainitusta kasvatuskelpoista taimikkoa koskevasta vaatimuksesta voidaan poiketa enintään 0,3 hehtaarin aukkoja sisältävillä kuvioilla, joilla kasvatushakkuu on tehty tavalla, josta ei seuraa metsälain uudistamisvelvoitetta.

 

Suometsän hoitosuunnitelma

 

Esityksen mukaan suometsän hoitosuunnitelman suunnittelualueen pinta-alan tulee olla vähintään viisi hehtaaria (13§). Nykyisessä kemera-järjestelmässä tukikelpoiseksi suometsän hoitokohteeksi määritellään vähintään kahden hehtaarin suuruinen yhtenäinen alue.

MTK pitää tarkoituksenmukaisena, että kannustetaan suoalueiden tarkasteluun laajempina kokonaisuuksina. MTK katsoo kuitenkin, että vähimmäispinta-alarajan nosto lisää riskiä siihen, että pienemmillä alueilla laajemmat ympäristö- ja vesiensuojelunäkökohdat eivät tule otetuksi huomioon suometsien hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi viiden hehtaarin vähimmäispinta-ala rajaa suunnittelun ulkopuolelle suot, joiden pinta-ala on alle viisi hehtaaria. Yhdellä suoalueella voi olla myös useampien toimijoiden asiakkaita ja suunnittelualueita. Epäselvää on, kuinka menetellään, jos aiempien suunnitelmien ulkopuolelle jäävien tilojen osuus laajemmasta suoalueesta on alle viisi hehtaaria, mutta ko. metsänomistajat haluaisivat myöhemmin ja mahdollisesti toisen toimijan toteuttamana suometsien hoitosuunnitelman omalle alueelleen. Kannustejärjestelmän tavoitteiden (mm. vesiensuojelu) kannalta näissä tapauksissa tuki tulisi myöntää myös alle viiden hehtaarin kokonaisuuksien suunnitteluun.

Esityksen 14 §:ssä todetaan, että hyväksyttäväksi vesiensuojelutoimenpiteeksi katsotaan myös pintavalutusalueiden tekeminen. Jos veden johtaminen ko. alueelle edellyttää ojan kaivuuta tai perkausta, tulee myös tämä kaivuutyö sisällyttää tuen piiriin. METKA-työryhmän muistiossa todetaan, että ojan kaivuu tai perkaus voi olla mahdollinen vesiensuojeluratkaisu esimerkiksi silloin, kun vesiä johdetaan suoluonnon tilanparantamiseksi.

Suometsän hoitosuunnitelmaan tulee sisällyttää tieto mahdollisista luonnonhoitokohteista (15§) ja jatkuvan kasvatuksen, terveyslannoituksen sekä muiden vedenpinnan säätelyyn vaikuttavien metsänkäsittely- ja hoitotoimien toteuttamismahdollisuuksista (16§). MTK huomauttaa, että suunnitelmien tulee vastata niiden tilanneiden metsänomistajien ko. kohteille asettamia tavoitteita ja tarpeita, joten suunnitelmissa ei voi edellyttää esittäväksi toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa em. maanomistajien tavoitteiden kanssa. Myös luonnonhoitotoimenpiteet ja hakkuiden toteutustapa tulee suunnitella maanomistajan tavoitteita kunnioittaen.

Uutta toimintamallia suometsien hoidon suunnitellussa on pilotoitu vuonna 2022. MTK katsoo, että pilotoinnin tulokset ja toimijoilta saatu palaute on otettava huomioon tuen edellytyksiä määriteltäessä. MTK pitää välttämättömänä, että tukiehtojen tulee olla selkeät ja tukitason riittävä, jotta uusi toimintamalli olisi sekä maanomistajia että toimijoita kannustava.

Helsingissä marraskuun 17. päivänä 2022

MAA- JA METSÄTALOUSTUOTTAJAIN KESKUSLIITTO MTK R.Y.

Marko Mäki-Hakola
Metsäjohtaja

Lea Jylhä
Metsäasiantuntija