Lausunto

Ympäristöministeriön asetus vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta

11.05.2023

Ympäristöministeriö

MTK kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiassa. MTK toteaa asiasta seuraavaa:

Yleiset kommentit:

Luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä MTK totesi suhtautuvansa ekologisen kompensaation kehittämiseen lähtökohtaisesti myönteisesti, sillä ekologinen kompensaatio voi olla uudenlainen keino hyvittää luonnolle aiheutuvaa haittaa, jota maankäyttömuodon muuttuminen tai rakentaminen aiheuttavat. Lisäksi MTK on kiinnostunut niistä uusista ansaintamahdollisuuksista, joita ekologiseen kompensaatioon voi MTK:n edustamien toimijoiden näkökulmasta liittyä. Ekologiseen kompensaatioon liittyvästä potentiaalista huolimatta MTK suhtautui asiasta säätämiseen kuitenkin kriittisesti. Yhtenä keskeisenä syynä kriittisyydelle oli näkemys sääntelyn tekemisen ennenaikaisuudesta, sillä säännöksiä ja niiden toimeenpanoon liittyviä käytännön menettelyjä ei ollut testattu. Useampivuotinen pilotointihanke ja muuta ekologisen kompensaation kehittämisen ja käyttöönoton kannalta olennaista selvitystoimintaa oli tuolloin – ja on edelleen – vasta meneillään. MTK:n käsityksen mukaan pilotoinnista ja muusta käynnissä olevasta työstä saatavat tiedot ovat välttämättömiä, jotta soveltamiseen tarvittavaa ja siten käytäntöihin merkittävällä tavalla vaikuttavaa lakia alemman asteista sääntelyä voidaan tehdä. Lainsäädännön ongelmalliseen ajoitukseen liittyvä näkökulma on edelleen relevantti, sillä lausuttavana olevassa asetusluonnoksessa tuntuu olevan ”kokeilumaisia” piirteitä ja lainsäädännön kiireellä tekemisestä johtuvia ongelmia. MTK pitää tätä erittäin valitettavana lainsäädännön laadun, sääntelyn soveltamisen ennakoitavuuden, käytännön toiminnan sujuvuuden ja ekologisen kompensaation uskottavuuden kannalta.

MTK painottaa, että uuteen luonnonsuojelulakiin sisältyvän sääntelyn vaikutuksia on myös ekologisen kompensaation osalta seurattava. Jälkiarvioinnin välttämättömyyttä korostaa se, että luonnonsuojelulain uudistamisen valmistelun yhteydessä tehtyä vaikutustenarviointia leimasi tämän aiheen osalta epävarmuus. Hallituksen esityksen mukaan ekologinen kompensaatio on uusi luonnonsuojelun keino, johon liittyy epävarmuuksia sekä monimuotoisuusvaikutusten toteutumisen että taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten osalta. Ehdotuksen mukaan tietoa ei ole myöskään siitä, miten keskeiset toimijat suhtautuisivat sääntelyyn käytännössä, sillä yritysten kiinnostuksesta vapaaehtoisiin hyvitystoimiin, maanomistajien kiinnostuksesta luonnonarvojen tuottamiseen ja tuotettavien luonnonarvojen kysynnästä ei ole vielä käytettävissä tietoa.

Nyt, kun vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta säädetään uudessa luonnonsuojelulaissa, sääntelykokonaisuudesta ja sen käytännön soveltamisesta on pyrittävä tekemään mahdollisimman toimivaa. Tässä asetuksella on tärkeä rooli. On pyrittävä löytämään ratkaisuja, jotka edesauttavat luonnon kannalta vaikuttavaa ja toimijoiden kannalta toteuttamiskelpoista kompensaatiotoimintaa. MTK on aiemminkin todennut olevansa huolissaan esimerkiksi siitä, luoko sääntely luonnonarvojen tuottajan roolissa toimivien maanomistajien sekä maa- ja metsätaloudenharjoittajien kannalta kannustavaa ja sujuvaa toimintamallia. Vastaavasti sääntelyn ja siihen perustuvien käytäntöjen on oltava toimivia myös aiheuttamiaan heikennyksiä hyvittävän osapuolen kannalta. Aiemmin lausumaansa viitaten MTK toteaa, että erilaisiin huoliin on pystyttävä vastaamaan, mikäli sinänsä paljon potentiaalia sisältävä ekologinen kompensaatio halutaan saada toimivaksi osaksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen työkalupakkia. Pikaisella aikataululla ja epävarmuuksien vallitessa laadittu lainsäädäntö ei välttämättä tarjoa ratkaisuja käytännön haasteisiin, vaan mahdollisesti jopa lisää niitä.

MTK:n käsityksen mukaan Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ekologisesta kompensaatiosta ei saa tulla viherpesua. Jotta toiminta on uskottavaa ja hyväksyttävää, sen pitää olla ekologisesti vaikuttavaa ja laadukasta esimerkiksi lisäisyyden, pysyvyyden ja luonnonarvovastaavuuden osalta. Toisaalta voi olla myös niin, että mikäli pelisäännöt tekevät käytännön toiminnasta liian vaikeaa tai muutoin houkuttelematonta, luontoa hyödyttävää toimintaa saattaa jäädä kokonaan tekemättä. Myös osittaisen kompensaation merkitys ja arvo olisi siis tunnistettava, vaikka uuden luonnonsuojelulain mukainen kompensaatio sinällään perustellusti nojaakin heikennystä vastaavan tai sen ylittävän korvaavuuden eli vähintään täysimääräisyyden lähtökohtaan.

Uuden luonnonsuojelulain mukaisen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation toimintamalli rakentuu viranomaisen tekemän laadunvarmennuksen varaan. MTK ymmärtää tarpeen sille, että osapuolet voivat osoittaa toimintansa korkean tason luotettavalla tavalla. Viranomaiskeskeisyyden vuoksi muiden vaihtoehtoisten järjestämisratkaisujen (esim. yksityinen ja markkinaehtoinen sertifiointijärjestelmä) kehittäminen ei enää välttämättä etene. Kun keskeisenä toimijana on viranomainen, on erityisesti varmistettava, että sillä on riittävät resurssit ja osaaminen yhdenvertaiseen lainsoveltamiseen. Asetusluonnosta on siis syytä tarkastella myös viranomaistoiminnan kannalta.

MTK esittää jäljempänä tässä lausunnossa havaintojaan yksittäisistä asetusluonnoksen pykälistä, ja toteaa sillä perusteella yhteenvetona, että luonnosteltu sääntely jättää edelleen monia asioita epäselväksi. Lisäksi asetusluonnos on paikoin ylipäärään vaikeaselkoinen, kun eri pykälät ovat
riippuvaisia toisistaan ja kun laskentakaavoja on yritetty kirjoittaa sanallisesti pykälätekstiin. On aiheellista kysyä, pystyttäisiinkö lakiin ja asetusluonnoksen sääntelyn perusteella käytännössä tekemään kompensaatiota yhtäältä samalla tavalla samankaltaisissa tilanteissa ja toisaalta eri tavalla erilaisissa tilanteissa. On mahdollisesti hyvinkin todennäköistä, että tulkinnanvaraiseen arviointiin perustuvista seikoista saattaisi käytännössä olla erilaisia näkemyksiä hyvityssuunnitelman laatineen tahon ja viranomaisen kesken. Kun järjestelmä nyt kuitenkin perustuu viranomaisen tekemään laadunvarmennukseen, MTK korostaa laillisuusperiaatetta ja huomauttaa, että keskeisiä kompensaatioon vaikuttavia asioita ei voi jättää viranomaisen oman harkinnan varaan yksittäistapauksittain ratkaistavaksi. Lisäksi MTK kehottaa vielä erittäin huolellisesti varmistamaan, asetusluonnoksen sääntely on uuteen luonnonsuojelulakiin sisältyvien asetuksenantovaltuuksien mukaista. Useamman pykäläluonnoksen kohdalla syntyy vaikutelma siitä, että kyse ei ole vain tarkentavasta sääntelystä, vaan täydentävästä sääntelystä, joka nousisi lain säännöksiä merkittävämmäksi. Mikäli näin todettaisiin olevan, asia on välttämättä korjattava.
 

Pykäläkohtaiset kommentit:
 

1 § Sovellettavat säännökset

MTK kiinnittää huomiota siihen, että pykäläluonnoksen sanamuodosta saa käsityksen, jonka mukaan asetustasoinen sääntely toisi vapaaehtoiseen ekologiseen kompensaatioon lisää sääntelyä suhteessa laintasoiseen sääntelyyn. MTK huomauttaa, että asetuksen tarkoituksena on perustuslaillisen lähtökohdan mukaan vain tarkentaminen, ei täydentäminen. Lisäksi myös uuden luonnonsuojelulain 101.3 §:n valtuussäännöksen mukaan ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa nimenomaan tarkempia säännöksiä hyvittävien toimenpiteiden luonnonarvoihin liittyvästä ja alueellisesta vastaavuudesta. MTK kehottaa erittäin huolellisesti varmistamaan, että kaikki asetukseen sisällytettävä sääntely on todellakin vain tarkentavaa eikä täydentävää, jotta lain sisältö ei asiallisesti muutu. Tarkastelun perusteella havaitut ongelmakohdat on välttämättä korjattava joko jättämällä täydentäväksi katsottava sääntely asetuksesta pois tai muuttamalla sanamuoto tarkentavaa asiasisältöä ilmentäväksi.

2 § Luonnonarvohehtaari

MTK katsoo yleisesti, että heikennettävien ja hyvityksellä tuotettavien luonnonarvojen vastaavuuden toteamiseen tarvitaan jonkinlainen mittayksikkö. Asetusluonnoksessa mittayksikkönä on luonnonarvohehtaari. MTK pitää luonnonarvohehtaaria teoriassa ymmärrettävänä mittayksikkönä, mutta arvelee sen voivan olla käytännössä monitulkintainen. Luonnonarvohehtaari koostuisi laadullisesta ja pinta-alallisesta arvosta, ja nimenomaan laadullisen osuuden määrittelyssä  vaikuttaisi olevan kyse pikemminkin tulkinnanvaraisesta arvioimisesta kuin yksiselitteisestä mittaamisesta. Jos laadullisen osuuden arvon on asetusluonnoksen 6 §:n mukaisesti tarkoitus vaihdella nollan ja yhden välillä, yhden desimaalin tarkkuudella tarkasteltaessa laadullisia luokkia olisi varsin monta. Päätyisivätkö asiantuntijatkaan samaan arvoon yksittäisen alueen laatua määrittäessään? Lisäksi MTK pitää hieman erikoisena sitä, että ilmeisesti luonnontilaista ja luonnontilaiseen verrattavassa tilassa olevaa aluetta pidettäisiin laadun osalta samanarvoisina, vaikka ne eivät sitä todellisuudessa ole.
 

3 § Tuotettavien luonnonarvojen mittaaminen

Pykäläluonnoksen 2 momentin mukaan tuotettavien luonnonarvohehtaarien määrä laskettaisiin kertomalla luonnonarvon tilassa tapahtuva muutos muutoksen kohteena olevan alueen pinta-alalla. Luonnonarvon tilassa tapahtuva muutos olisi puolestaan ennen hyvittäviä toimenpiteitä arvioidun tilan ja hyvittävien toimenpiteiden toteutuksella ja suojelulla enintään 30 vuoden aikana saavutettavan tilan erotus. Kuten edellä 2 §:n kohdalla, myös tässä MTK ennakoi sääntelyn käytännön soveltamiseen voivan olla haasteellista.

MTK huomauttaa, että jos luonnonarvon tilan muutos ei ole arviointihetkellä täysimääräisesti tapahtunut, muutos on arvioitava saavutettavaa tilaa koskevan oletuksen perusteella. Tällaisen oletuksen tekemisessä ei ole kyse mittaamisesta, vaan arvioimisesta, jonka lopputulos voinee vaihdella esimerkiksi arvioijan osaamisesta tai käytettävissä olevasta tiedosta johtuen. Kuten perustelumuistion luonnoksessakin todetaan, vasteen suuruus ja nopeus vaihtelee. Kun otetaan vielä huomioon, että pykäläluonnoksen 3 momentin sanamuotokin viittaa nimenomaan arvioimiseen eikä mittaamiseen, MTK kehottaa muuttamaan pykäläotsikkoa.

Asetusluonnoksessa ajallisen ulottuvuuden osalta keskeiseksi määreeksi on valittu 30 vuotta. MTK kiinnittää huomiota siihen, että juuri tämänpituisen aikajänteen valintaa on perustelumuistion luonnoksessa selostettu erittäin suppeasti. MTK ymmärtää tarpeen valita laskentaa varten joku aikajänne, mutta huomauttaa samalla, että luonnonhoito- ja ennallistamistoimet sekä suojelu vaikuttanevat tilanteesta riippuen hyvin erilaisella nopeudella, minkä vuoksi keskimääräisen aikaoletuksen tekeminen tuntuu osin epätarkoituksenmukaiselta.

Lisäksi MTK huomauttaa pitävänsä asetusluonnoksen ymmärrettävyyden kannalta hankala sitä, että pykäläluonnoksessa viitataan 5 §:ään luonnontilassa tapahtuvan muutoksen osalta, vaikka se, mitä muutoksella tarkoitetaan, sisältyy nimenomaan 3 §:ään eikä 5 §:ään. 5 §:ssä säädettäisiin muutoksen sijaan siitä, miten luonnonarvon tila arvioidaan. MTK kehottaa selkiyttämään eri pykälien keskinäistä
suhdetta harkitsemalla uudelleen esimerkiksi pykälien järjestystä.
 

4 § Heikennettävien luonnonarvojen mittaaminen

Pykäläluonnoksen 1 momentissa viitataan uuden luonnonsuojelulain 77–78 §:ssä tarkoitettuihin eliölajeihin. MTK ihmettelee tätä viittausta, sillä vapaaehtoista ekologista kompensaatiota on toki mahdollista tehdä myös muiden luonnonsuojelulain soveltamisalaan kuuluvien eliölajien ja niiden elinympäristöjen osalta. Jos heikennys ilmoitettaisiin luonnonarvohehtaareina vain kyseisten pykälien tarkoittamien eliölajien elinympäristöjen osalta, jää epäselväksi, mitä mittayksikköä muiden eliölajien ja niiden elinympäristöjen osalta käytettäisiin. MTK kehottaa selventämään asiaa sekä pykälätekstissä että perustelumuistiossa.

Lisäksi MTK toistaa tämän pykäläluonnoksen osalta sen, mitä se on edellä 3 §:n kohdalla lausunut käytännön soveltamisen mahdollisista haasteista, harhaanjohtavasta pykäläotsikosta sekä 5 §:ään viittaamisesta.
 

5 § Luonnonarvon tilan arviointi

MTK viittaa siihen, mitä se on edellä 2 §:n kohdalla lausunut laatua kuvaavien luokkien määrästä ja siihen mahdollisesti liittyvistä tulkintahaasteista sekä luonnontilaisen ja luonnontilaiseen verrattavan alueen katsomisesta samanarvoiseksi. Lisäksi MTK ehdottaa, että pykäläotsikkoa täsmennettäisiin siten, että siitä ilmenisi selkeämmin pykälässä olevan kyse nimenomaan luontotyyppihehtaarin laadullisen osan arvioimisesta. Pykälätekstissä tulisi selventää myös sitä, että pykälässä on kyse sekä ennen heikennystä vallitsevan tilan arvioimisesta että hyvittävien toimenpiteiden seurauksena saavutetun tai saavutettavan tilan arvioimisesta.

Pykäläluonnoksen 2 momentin mukaan kunkin luontotyypin tila arvioitaisiin liitteessä 1 esitettyjen luontotyypin ominaispiirteiden painotettuna keskiarvona, jossa ensisijaisen ominaispiirteen painoarvo olisi kaksinkertainen. MTK huomauttaa säännöksestä jäävän epäselväksi, onko kyse siis siitä, että kukin listattu ominaispiirre arvioidaan erikseen ja kullekin niistä annetaan erikseen arvo nollan ja yhden väliltä, minkä jälkeen yksittäisten ominaispiirteiden arvot yhdessä muodostavat painotuksen sisältävän keskiarvolaskennan kautta yhden luontotyypin laadullista tilaa kuvaavan arvon, jota luonnonarvohehtaarin laskennassa käytetään. MTK kehottaa harkitsemaan, voisiko säännöstä täsmentää.

MTK pitää liitteessä 1 esitettyä ominaispiirteiden listausta yleisesti ottaen epäjohdonmukaisena, sillä luetteloissa on luontotyypin tilan kannalta positiivisia ja negatiivisia seikkoja sekaisin. Ihmisvaikutusta voi tuskin perinnebiotooppeja lukuun ottamatta pitää minkään luontotyypin ominaispiirteenä, joten tuntuisi luontevammalta listata nimenomaan sellaisia seikkoja, jotka ovat kunkin luontotyypin hyvän tilan kannalta keskeisimpiä, ja jotka erottavat kyseisen luontotyypin muista. Lisäksi osa listatuista ominaispiirteistä vaikuttaa varsin tulkinnanvaraiselta: Mitä tarkoitetaan esimerkiksi suon sijoittumisella ympäristöönsä? Lisäksi MTK:lle jää avainsanoihin perustuvan listauksen perusteella epäselväksi, mitä on pidettävä kunkin ominaispiirteen osalta vertailukohtana. Kun nämä epävarmuutta aiheuttavat seikat otetaan huomioon, on aihetta epäillä, että asiantuntevatkin arvioijat voivat herkästi päätyä toisistaan eroaviin lopputuloksiin. Ominaispiirteisiin liittyen MTK huomauttaa vielä pitävänsä erikoisena esimerkiksi sitä, että lehtojen osalta ominaispiirteiksi on mainittu vain kehitysluokka ja vesitalous, eikä esimerkiksi lehtokasvillisuuden
esiintymistä ole huomioitu mitenkään. Edellä todettujen seikkojen vuoksi liitettä ei voi MTK:n mielestä pitää riittävän huolellisesti ja harkitusti valmisteltuna.

Pykäläluonnoksen 3 momentin mukaan eliölajin elinympäristön ominaispiirteet määritettäisiin yksityistapauksellisesti parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella. MTK pitää lainsoveltamisen ennakoitavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta varsin potentiaalisena ongelmana sitä, että vaikka lainsäädäntöä perusteltiin luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä nimenomaan ekologisen kompensaation pelisääntöjen selkiyttämisellä, lainsäädännössä ei lopulta kuitenkaan määriteltäisi mitään reunaehtoja eliölajien elinympäristöjen ominaispiirteiden arvioimiselle. MTK kehottaa harkitsemaan, onko luonnosteltu sääntelyratkaisu todella ainoa mahdollinen.

Pykäläluonnoksen 4 momentin mukaan tilanteessa, jossa luontotyypin esiintymän tai lajien elinympäristön tilaa ennen muutosta ei voida arvioida johonkin luokkaan, se arvioidaan vaihtoehtoisista ylempään luokkaan. MTK kiinnittää huomiota siihen, että säännös koskisi vain ennen muutosta arvioitavaa tilaa. Näin ollen jää epäselväksi, miten toimittaisiin niissä tilanteissa, joissa ollaan arvioimassa tilaa muutoksen jälkeen. MTK kehottaa selventämään asiaa sekä pykälätekstissä että perustelumuistiossa.

6 § Uhanalaisuuskerroin

Asetusluonnoksen 4 §:n sisältyvän sääntelyn mukaan heikennyksen määrää määritettäessä heikennettävän luonnonarvon uhanalaisuudella olisi merkitystä, ja tämä merkitys otettaisiin osaksi laskentaa uhanalaisuuskertoimen kautta. Asetusluonnoksen 6 § puolestaan määrittelisi uhanalaisuuskertoimet sekä luontotyyppien että eliölajien tapauksessa. Uhanalaisuusluokka määrittyisi viimeisimpien kansallisten uhanalaisuusarviointien perusteella. MTK toteaa, että asetustekstin selkeyden parantamiseksi pykälätekstissä voisi riittää vain kunkin uhanalaisuusluokan osalta kertoimen mainitseminen. Häviämistodennäköisyydellä, joka pykälätekstissä myös mainitaan, ei vaikuta olevan laskennan kannalta itsenäistä oikeudellista merkitystä.

7 § Luonnonarvovastaavuus

Uuden luonnonsuojelulain 101.2 §:n mukaan uhanalaiseen luontotyyppiin tai uhanalaisen eliölajin elinympäristöön kohdistuva heikennys on hyvitettävä saman eliölajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kohdistuvin toimenpitein. Jos heikennystä ei voida luonnontieteellisistä syistä hyvittää samaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein, heikennys on hyvitettävä heikennettävää vastaavaan, yhtä uhanalaiseen tai uhanalaisempaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein. Nyt  asetusluonnoksesta lausuessaan MTK kiinnittää huomiota siihen, että kyseissä lainkohdassa on kyse nimenomaan uhanalaisista luontotyypeistä ja uhanalaisista eliölajeista, ei muista. MTK:lle on siten epäselvää, mitä laintasoinen sääntely edellyttää ei-uhanalaisten luonnonarvojen luonnonarvovastaavuuden osalta. Ilmeisesti tätä laintasolle jäänyttä aukkoa on pyritty paikkaamaan asetustasoisella sääntelyllä, sillä asetusluonnoksen 7.2 §:n mukaan muuhun kuin uhanalaiseen luontotyyppiin kohdistuva heikennys olisi hyvitettävä samaan asetuksen liitteessä 1 tarkoitettuun luontotyyppiryhmään kuuluvaan luontotyyppiin kohdistuvin toimenpitein tai uhanalaisempaan, saman luontotyypin pääryhmään kuuluvaan luontotyyppiin kohdentuvin toimenpitein. MTK kehottaa erityisen huolellisesti varmistamaan, voidaanko näin keskeisestä asiasta säätää asetuksessa lainkaan vai onko tätä seikkaa koskeva sääntely sisällytettävä lakiin. MTK:n arvion mukaan vaikuttaa siltä, että kyse ei oikeastaan voi olla tarkentavasta sääntelystä, kun otetaan huomioon, että laissa ei ole asiaa koskevaa sääntelyä lainkaan. Näin ollen lienee katsottava, että kyse olisi täydentävästä sääntelystä, joka asiallisesti merkitsisi lain sisällön muuttamista, eikä tällaista sääntelyä voitaisi asetustasolla tehdä.

Asetusluonnoksen 7.1 §:ssä tarkennettaisiin, mitä uhanalaisten luontotyyppien tapauksessa tarkoitettaisiin vastaavalla luontotyypillä. Säännöksen mukaan uhanalaista luontotyyppiä vastaavana pidettäisiin luontotyyppiä, joka kuuluu samaan asetuksen liitteessä 1 tarkoitettuun luontotyyppiryhmään kuin heikennettävä luontotyyppi. Mikäli tällaista luontotyyppiä ei ole, vastaavana pidettäisiin luontotyyppiä, joka kuuluu samaan luontotyypin pääryhmään kuin heikennettävä luontotyyppi. MTK huomauttaa, että laintasolla vastaavuuteen liittyy myös uhanalaisuuden taso, sillä edellä todetusti uuden luonnonsuojelulain 101.2 §:n mukaan kyseessä on oltava vastaava, yhtä uhanalainen tai uhanlaisempi luonnonarvo. MTK kehottaa tarkistamaan, että tämä uhanalaisuuden tasoon liittyvä ei jää asetuksen tasolla huomioimatta tai että asetuksen tasolla ei ainakaan säädetä asiasta tavalla, joka olisi laintasoisen sääntelyn kanssa ristiriidassa.

MTK pitää liitteen 1 otsikointia epäselvänä suhteessa edellä mainittuihin säännöksiin. Säännöksissä käytetään käsitteitä luontotyyppiryhmä ja luontotyypin pääryhmä, mutta niiden yhteys liitetaulukkoon jää epäselväksi. MTK pitää välttämättömänä, että liitetaulukossa yksiselitteisen selvästi esimerkiksi otsikoinnilla osoitetaan, mitkä luontotyypit kuuluvat samaan luontotyyppiryhmään ja mitkä puolestaan samaan luontotyypin pääryhmään.  Pykäläluonnoksen 3 momentti koskisi uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Säännöksen mukaan tällaisen luonnonarvon heikennyksen hyvittämisen luonnonarvovastaavuus arvioitaisiin yksittäistapauksellisesti parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. MTK kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että laissa tai asetuksessa ei kummassakaan säädettäisi siitä, miten olisi toimittava ei-uhanalaisten eliölajien osalta luonnonarvovastaavuuden suhteen. MTK pitää tätä ongelmallisena, koska oletettavasti vapaaehtoista ekologista kompensaatiota tehtäisiin myös muiden kuin uhanalaisten luonnonarvojen osalta. Toiseksi MTK pitää lainsoveltamisen ennakoitavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta varsin potentiaalisena ongelmana sitä, että vaikka lainsäädäntöä perusteltiin luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä nimenomaan ekologisen kompensaation pelisääntöjen selkiyttämisellä, lainsäädännössä ei lopulta kuitenkaan määriteltäisi mitään reunaehtoja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjen luonnonarvovastaavuuden arvioimiselle. MTK kehottaa harkitsemaan, onko luonnosteltu sääntelyratkaisu todella ainoa mahdollinen.

Lisäksi MTK kiinnittää yleisempänä seikkana huomiota siihen, että asetusluonnoksen pykälätekstissä käytetään useassa kohdassa uhanalaisen luontotyypin käsitettä. MTK kehottaa harkitsemaan, tulisiko tämä käsite määritellä asetuksessa ja olisiko määrittely asetustasolla ylipäätään valtuussäännökset huomioiden mahdollista, sillä uuteen luonnonsuojelulakiin eduskunnassa tehtyjen muutosten myötä uuteen luonnonsuojelulakiin ei sisälly uhanalaisen luontotyypin määritelmää.


8 § Hyvityksen täysimääräisyyden arviointi

Pykäläluonnoksessa on ainakin sen 1 momentin osalta kyse sääntelystä, joka koskisi sitä, miten heikennyksen täysimääräisyyttä arvioitaisiin. MTK kyseenalaistaa sen, voidaanko tällaista asetustasoista sääntelyä tehdä lainkaan, kun otetaan huomioon se, että uuden luonnonsuojelulain 101.3 §:n ja 103.7 §:n mukaiset valtuussäännökset eivät koske täysimääräisyyteen liittyvien asioiden tarkentamista. Täysimääräisyyden lähtökohdasta säädetään uuden luonnonsuojelulain 98.2 §:ssä ja 99.1 §:ssä, eikä kummassakaan pykälässä ole valtuusäännöstä lainkaan. Perustelumuistion luonnoksessa silti nimenomaan todetaan, että tarkoitus on selventää luonnonsuojelulain 98 §:ssä säädettyä. MTK pitää välttämättömänä, että asiaan kiinnitetään jatkovalmistelussa erittäin tarkkaa huomiota ja valtuussäännösten vastaista sääntelyä ei asetukseen sisällytetä.

MTK huomauttaa, että pykäläluonnoksen 2 ja 3 momentit eivät pykäläotsikon perusteella vaikuta soveltuvan tähän pykälään lainkaan, sillä niissä ei ole kyse niinkään täysimääräisyyden arvioinnista, vaan pikemminkin asetusluonnoksen 2–5 §:ssä säädettyihin asioihin kytkeytyvistä seikoista. MTK pitää välttämättömänä, että jatkovalmistelussa muodostetaan perusteltu näkemys siitä, minkä asian tarkentamisesta diskonttauksessa ja aikajänteen määrittelyssä on oikeastaan kyse, eli onko kyse sellaisista asioista, joista voidaan valtuussäännökset huomioon ottaen ylipäätään asetuksella säätää. Jos säätäminen katsotaan mahdolliseksi, MTK kehottaa harkitsemaan, miten asetusluonnoksen kokonaisuuden johdonmukaisuutta heikentävä, säännösten sijoittelusta johtuva ongelma voitaisiin korjata.

Pykäläluonnoksen 2 momentissa säädettäisiin, että jos hyvittävillä toimenpiteillä tuotettavaa tilaa ei ole luonnonsuojelulain 104 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä täysimääräisesti saavutettu, tuotettavien luonnonarvohehtaareiden määrä laskettaisiin nykyarvoon käyttäen vuosittaista 1,5 prosentin korkoa täysimääräisyyden saavuttamisen ajankohtaan asti. MTK kiinnittää huomiota siihen, että sekä diskonttausta että valittua korkoa on selostettu perustelumuistion luonnoksessa varsin suppeasti. Epäselväksi vaikuttaa jäävän ainakin se, miten diskonttaus laskennassa käytännössä tehtäisiin.

Lisäksi pykäläluonnoksen 2 momentissa säädettäisiin, että hyvittävillä toimenpiteillä tuotettava tila katsottaisiin saavutettavan 30 vuoden kuluttua perustavien toimenpiteiden toteuttamisesta, ellei toisin ole todettu hyväksytyssä hyvittämissuunnitelmassa tai hyvitysalueen luonnonarvojen  uudelleen arvioinnissa. Ensinnäkin 30 vuoden aikajänteen osalta MTK viittaa siihen, mitä se on edellä 3 §:n kohdalla lausunut. Toiseksi MTK huomauttaa olevan epäselvää, mitä tarkoitetaan hyvitysalueen luonnonarvojen uudelleen arvioinnilla. MTK:n käsityksen mukaan tällaisesta menettelystä ei säädetä laintasolla lainkaan, joten asetukseen sisällytettävällä sääntelyllä ei voida luoda prosessiin uutta menettelyvaihetta. MTK pitää välttämättömänä, että tätä asiaa harkitaan uudelleen.

Pykäläluonnoksen 3 momentti koskisi suojeluhyvitystä. Säännöksen mukaan suojeluhyvityksellä tuotettava tila katsottaisiin aina saavutettavan 30 vuodessa luonnonsuojelulain 104 §:n mukaisen päätöksen tekemisestä. Suojeluhyvityksellä tuotettavien luonnonarvohehtaareiden määrä laskettaisiin nykyarvoon käyttäen vuosittaista 1,5 prosentin korkoa. MTK:lle on epäselvää, miksi oletetaan, että suojelu tuottaisi täysimääräisen hyödyn vasta 30 vuoden kuluttua. Jos suojelun kohteena on jo suojeluhetkellä luonnonarvoiltaan erittäin korkeatasoinen kohde, mihin perustuu tarve tulevaisuuden tilan oletukselle ja diskonttaukselle? MTK kehottaa tarkentamaan asiaa.
 

9 § Hyvityssuunnitelma

Luonnonsuojelulain 103.7 §:n mukaan ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyvityssuunnitelman sisällöstä. Kyseisen pykälän 2 momentissa on puolestaan säädetty, mitä asioita hyvityssuunnitelmassa on esitettävä. MTK kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksen listaus niistä asioista, joita hyvityssuunnitelmassa on esitettävä, viittaa osittain pikemminkin täydentäviin asioihin kuin laissa mainittujen asioiden tarkentamiseen. MTK ehdottaa asetusluonnoksen pykälän kirjoittamista siten, että siitä ilmenee paremmin, mitä lain 103.2 §:n kohtaa mikäkin asetusluonnoksen pykälän kohdan on tarkoitettu tarkentavan.
 

10 § Hyvityksen maantieteellinen vastaavuus

MTK kiinnittää huomiota siihen, että asetusluonnoksen mukaan hyvitysalueen olisi sijaittava heikennettävän luontotyypin tai eliölajin luontaisella esiintymisalueella. MTK katsoo, että tällainen säännös ei ole yhteensopiva laintasoisen sääntelyn kanssa asiasisällön eikä valtuussäännöksen osalta. Lakiin ei sisälly luontaiseen esiintymisalueeseen kytkeytyvää vaatimusta, joten luonnosteltua asetuksentasoista sääntelyä on pidettävää tarkentavan sijaan täydentävänä, ja se on siten poistettava. Asiaa ei liene syytä arvioida toisin silläkään perusteella, että luonnonsuojelulain hallituksen esityksen perusteluissa on otettu kantaa asiaa. MTK huomauttaa tämän johtuvan siitä, että perusteluilla säätäminen ei ole hyväksyttävää.

Luonnostellun sääntelyn mukaan hyvitysalueen on suositeltavaa sijaita mahdollisimman lähellä heikennettävää luontotyypin tai eliölajin esiintymispaikkaa. Suositukset eivät kuulu lainsäädäntöön, joten MTK pitää virkkeen poistamista pykälätekstistä välttämättömänä.

Uuden luonnonsuojelulain 101.1 §:n mukaan hyvittävät toimenpiteet on toteutettava samalla tai siihen rajautuvalla metsäkasvillisuusvyöhykkeen osa-alueella, samalla merialueella ja saman tai rajautuvan päävesistöalueen samassa vesimuodostuma- tai vesiluontotyypissä, jolla heikennys aiheutuu. MTK pitää perusteltuna sitä, että asetuksessa luonnokseen kirjatuin tavoin tarkennetaan, mitä metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueet, merialueet, päävesistöalueet ja vesimuodostumatyypit ovat. MTK kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että asetusluonnoksessa ei tarkenneta, mitä tarkoitetaan vesiluontotyypillä, vaikka myös tällainen tarkennus voisi olla tarpeen.

Asikainen Anna-Rosa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK r.y

aiheet: ympäristö, lausunto, ekologinen kompensaatio